Painajaista... Doris on poissa, ei mitään varotusta tulemasta... Yöl dori oli viel oma ittensä ja olis halunnut tavallista pidemmälle iltalenkille.. Mä sanoin dorille et mennään aamulla pidempi iltalenkki.. Mut aamulla kymmenen aikoihin heräsin töminään ja kynsien rapinaan.. Heräsin heti siihen ja menin paniikissa eteiseen kattoo et wtf se ääni on. Doris yritti päästä ylös mut ei päässyt, kaatu kokoajan kyljelleen ja siit pyörähti selälleen.. Sain tuettuu doria et se pysty istuu tai olee maate, pää kumminkin koko ajan oli vinossa ja heilutti päätään ees taas tuijotti katon rajaan ja nuuhki välil ilmaa... Soitin paniikissa äidille ja pikkuveljelle ja pikkuveli pääs tulemaan käymään ja näkemään dorin vikaa kertaa... Pikkuveli soitti iskälle joka pysty onneks viemään meijät eläinlääkärille ja luojan kiitos saatiin aika vaikka siel oli aikataulut buukattu täyteen.
Eläinlääkärin arvio oli et doril tuli aivoihin keskushermostoon jotain joka aiheutti takapään halvaantumisen ja sen ettei pystynyt olee vasemmalla kyljellä ollenkaan vaan oikeella kyljellä, eläinlääkärissä pysty olee vaan vattallaan. Ennuste oli todella huono ja olis dorin voinut viedä magneettikuvauksiin ym. mut se ei olis ollut enää koiran elämää... Niin dorille annettiin sitten rauhottava piikki ekaks jonka aikana ei reagoinut siihen kipuun joka siin pistoksesta tuli.. Sen jälkeen meni varmaan tunti en oo itekkään varma siit ajasta kun eläinlääkäri tuli ja dori siirrettiin toiseen huoneeseen jossa sai viimesen piikin.
Nätisti ja rauhallisesti dori nukku pää mun käsien varassa ikiuneen..
Nyt pääsit laikan,taran ja dinon luo sinne mis ei oo kipuja. Kumpa tätä päivää ei olis viel tullut, kumpa vuosia olis viel ollut... Tuntuu niin epätodelliselta..
:(