IRC-Galleria

Lähtösykäys nettipoliisitoimintaan tuli siitä, että IRC-Gallerian osuus tutkimissani nuorten tekemissä jutuissa alkoi näkyä yhä enemmän. Nykypäivänä sosiaalinen media ja internet ovat yhä suurempi osa normaalin poliisityön arkea, mutta sen hallitsemisessa ja hyödyntämisessä on vielä puutteita.

Kävin läpi vuoden 2010 ja 2011 sekalais- ja rikosilmoituksia erilaisin hakusanoin, jonka jälkeen merkkasin ylös osumien määrän. Vaikka ilmoituksessa mainittaisiin palvelu useaan kertaan, merkkautuu se vain yhdeksi osumaksi. Näiden tulosten perusteella saa jonkinlaista kuvaa siitä mitkä palvelut liittyvät jollain tavalla poliisin työhön. Sanoilla, jotka alkavat joko internet tai netti, löytyy vuodelta 2010 yhteensä 15172 ilmoitusta, kun taas vuonna 2011 lukumäärä oli noussut jo 26640:een.

Alla olevat luvut eivät välttämättä kerro palvelussa tehdyistä rikoksista, vaan ne voivat myös liittyä täysin muuhun asiaan. Ilmoitukseen on esimerkiksi voitu kirjata linkki kadonneeksi ilmoitetun henkilön profiiliin tai että jonkin palvelussa olevan tiedon kautta on saatu lisätietoa tutkittavaan asiaan. Luvut ovat haettu ”käsipelillä”, joten ne ovat suuntaa-antavia ja palvelut ovat satunnaisesti valittuja.

Tässäpä jollekin tutkijalle tutkittavaa tulevaisuudessa ja päättäjille ihmeteltävää netin roolista poliisityössä.


Palvelu..................................2010..........................2011



Facebook...............................1992kpl....................3068kpl

huuto.net...............................1449kpl....................1713kpl

Suomi24................................1254kpl....................1347kpl

Messenger...............................457kpl......................372kpl

IRC-Galleria.............................222kpl.....................173kpl

Skype.......................................85kpl.......................91kpl

Kuvake.net................................61kpl......................56kpl

Demi........................................30kpl.......................37kpl

Wikipedia...................................16kpl......................21kpl

Iltalehti.fi....................................17kpl.....................20kpl

Iltasanomat.fi...............................8kpl......................11kpl

uusisuomi.fi..................................9kpl.......................9kpl

hs.fi............................................5kpl......................23kpl

Twitter........................................6kpl......................11kpl

Hommaforum...............................2kpl........................1kpl

Ylilauta........................................0kpl.......................39kpl

Helsingin käräjäoikeus päätti viime lokakuussa määrätä Elisan estämään The Pirate Bay –sivustolle tapahtuvan liikenteen poistamalla domain –nimet nimipalvelimeltaan ja estää liikenteen palvelun käyttämiin ip-osoitteisiin. Ulosottomies toimitti vakuuspäätöksen, jonka nojalla Elisa blokkasi tiettyjä sivustoja. Vaikka olen useasti peräänkuuluttanut tarpeesta laajentaa poliisin pakkokeino-oikeuksia netin osalta, niin kyseinen päätös jäi kuitenkin hieman ihmetyttämään itseäni ja herätti useita kysymyksiä sen kohtuullisuudesta.

Tehtäköön heti aluksi selväksi, että mielestäni netissä ei pitäisi saada jakaa tekijänoikeuslain suojaamaa materiaalia. On kuitenkin oleellista tarkastella niitä keinoja ja välineitä, joilla tähän rikollisuuden muotoon tartutaan ja missä suhteessa se on muuhun lainsäädäntöön. Onko esimerkiksi koko sivuston blokkaaminen missään suhteessa rikoksen vahingollisuuteen.

Tietoliikenteestä vastaava teleoperaattori voi joutua vastuuseen välittämästään materiaalista todella harvoin. Sähkökauppalain mukaan tämä voi tulla kyseeseen, jos teleoperaattori on siirron alkuunpanija, valitsee siirron vastaanottajan, tai valitsee tai muuttaa siirrettäviä tietoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että teleoperaattori ei ole oikeastaan ikinä vastuussa rikollisesta viestistä.

Jos kyseessä on sivusto, jonka hallinnassa olevalla palvelimella rikollinen tieto on, niin sivuston omistaja on vastuuvapaa materiaalin sisällöstä, jos materiaali poistetaan viipymättä tuomioistuimen määräyksen mukaisesti. Vastuuseen voi myös joutua, jos materiaali pitää sisällään RL 10 tai 10a§ taikka 17 luvun 18 tai 18 a §:n mukaista materiaalia ja tallennuspalvelun ylläpitäjä on tosiasiallisesti saanut tiedon kyseisestä materiaalista palvelussaan. Tässä kohdassa otetaan siis kantaa tuohon vihapuhetyöryhmäämme koskevaan pykälään, josta saatte lukea lähiaikoina tarkemmin.

Tekijänoikeuslain mukaan tekijänoikeuden haltijalla tai hänen edustajallaan on oikeus vaatia tunnistetietoja tai keskeyttämismääräystä materiaalin jakelulle. Tekijänoikeusasioissa Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) rooli on ollut merkittävä, koska se on monissa tekijänoikeutta koskevissa tapauksissa käyttänyt edustamiensa tahojen puhevaltaa. Kyseessä ei siis ole viranomainen. Tässä kyseisessä tapauksessa TTVK oli mukana hakemassa kyseistä keskeyttämispäätöstä ja listasi itse domainit ja ip-osoitteet.

Jos tarkastellaan poliisin oikeuksia saada pakkokeinolain mukaisen televalvonnan kautta ip-osoitetietoja, niin rikoksen rangaistusmaksimin täytyy olla neljä vuotta vankeutta tai jokin pykälässä erikseen mainittu rikos, kuten laiton uhkaus. Muiden sananvapausrikosten osalta poliisilla on sananvapauslain mukaan tekohetkestä laskettuna kolme kuukautta aikaa hakea tunnustamistietoja. Rikokset eivät siis edes ehdi vanheta, ennen kuin poliisilta on viety oikeudet hakea viestin lähettäjän tunnistetietoja. Mielestäni ei ole kohtuullista, että poliisin oikeudet viranomaisena ovat yleisesti ottaen todella heikot netin osalta, kun samaan aikaan yksittäinen henkilö voi hakea tuomioistuimen päätöksellä tunnistetiedot ja jakelun keskeyttämispäätöksen, vaikka kyseessä olisi vain yhden CD-levyn jakaminen ja aiheena immateriaalinen tekijänoikeus.

Sananvapauslain mukaan on myös mahdollisuus hakea verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräystä, jota on käytetty esimerkiksi yksittäisten viestien poistoyrityksiin verkosta. Käytännössä tämäkin on melko mahdotonta, jos jokin tietty materiaali kiinnostaa riittävästi käyttäjiä, niin se leviää sillä vauhdilla, että sitä on mahdoton poistaa. Tästä Pirate Bayn esimerkistä johdettuna, voisi siis teoriassa olla mahdollista, että paljon rangaistavia vihapuheita sisältävä ja suoltava sivusto, voitaisiin tulevaisuudessa blokata samalla metodilla. Kärjistettynä esimerkkinä voisi todeta, että Facebookissa tapahtuu nykyään niin paljon sananvapausrikoksia, joten mitäs jos blokattaisiin koko Facebook?

Piratebayn tapauksessa TTVK pyysi tuomioistuimen päätöksellä estämään pääsyn sivustolle, joka ei tosiasiallisesti edes sisällä tuota rikollista materiaalia, vaan pelkästään mahdollistaa jakamisen. Piratebayn sivuilta löytyy linkkejä, joilla käyttäjät voivat vertaisverkossa jakaa itsensä hallussa olevaa dataa keskenään. Piratebay vain tarjoaa linkin kyseiseen materiaaliin ja jakamiseen käyttäjien kesken. Rangaistavaan vihapuheeseen ja lapsipornoon liittyen puhutaan saatavilla pitämisestä ja siten kyseinen ”linkkien perustaminen” voisi olla tähän rinnastettavaa toimintaa.

Minulle on tullut useita viestejä siitä, että joukossa on ollut pari "turhaa" sivustoa ja koko päätöstä on kritisoitu kiivaasti. Mediassa on uutisoitu näistä väärin perustein blokatuista sivuista piraattilahti.fi ja piraatti.fi. En sitten tiedä millä perusteilla ne päätyivät kyseiselle estolistalle, mutta ainakin viimeksi mainitulle sivustolle pääsee tällä hetkellä. Taitaa tästäkin tulla sellainen kissa-hiiri leikki, jossa sivusto johtaa milloin mihinkin ja TTVK joutuu päivittämään listaa jatkuvasti.

Nyt estotoimien kohteeksi joutuneiden joukossa voi olla henkilöitä, jotka eivät ole jakaneet laitonta materiaalia. Todettakoon kuitenkin, että suurin osa Piratebayn kautta jaettavasta materiaalista on oikeasti tekijänoikeuslain suojaamaa laitonta materiaalia ja tällä perusteella käräjäoikeuskaan ei pitänyt koko sivuston estämistä kohtuuttomana. Tosin ulosottoviraston tekemän vakuuspäätöksen perusteella on mahdollisuus valittaa, jos katsoo tästä päätöksestä aiheutuneen itselleen vahinkoa. Jos on esimerkiksi jakanut vain omaa musiikkiaan ”menestymismielessä”, niin tällöin vakuuspäätöksen hakija voidaan velvoittaa korvaamaan hakijalle aiheutuneet vahingot.

Monia kysymysmerkkejä herättää tuomioistuimen päätöksen tulkinnanvaraisuus siitä, mitkä domainit ja ip-osoitteet tulisi estää. Tuomioistuin kun ei antanut tarkempaa listaa, vaan listan teki TTVK. Mielestäni on melko ongelmallista, että yhdistys määrittää tarkemmin estetyt sivustot ja vastaa niiden päivittämisestä ajan tasalle. Lapsipornoblokkilistan osalta tätä listaa varten täytyi säätää erityislaki, koska viranomainenkaan ei voinut muuten pitää erityistä blokkilistaa. Tämän tapauksen osalta listaa pitää tällä hetkellä yhdistys, eikä se käy maalaisjärkeeni.

Lainsäätäjällä on edelleen suuria vaikeuksia nettiin ja sosiaaliseen mediaan liittyvien asioiden kanssa. Osaamista ei vain ole riittävästi palveluiden rakenteesta tai toiminnoista. Kaikenlainen hölmöily netissä ajaa luultavasti tulevaisuudessa vielä ratkaisuihin, jotka eivät käy nuoremman sukupolven maalaisjärkeen. Itse tosin puollan edelleen esimerkiksi poliisille oikeutta esiintyä passiivisella lasta esittävällä profiililla, joka perusteella voitaisiin kohdistaa pakkokeinoja seksuaalissävytteisesti lähestyviin aikuisiin. Joudumme kuitenkin todennäköisesti odottelemaan nuoremman sukupolven nousua päättävään asemaan, ennen kuin alamme saamaa enenevissä määrin hyvin perusteltuja ja järkeenkäypiä ratkaisuja nettiin liittyen. Sitä ennen saamme nauttia muita teleoperaattoreita koskevista estolistoita ja esimerkiksi taistelusta liittyen SOPA:n, jossa Yhdysvalloissa ajetaan oikein urakalla tekijänoikeuksiin liittyviä pakotteita.

Tänään uutisoitiin, että verkkoviettelystä eli lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin, kirjattiin 15 rikosilmoitusta viime vuonna. Näiden lisäksi rikosilmoituksia kirjattiin kolmesta kyseisen rikoksen yrityksestä. Asiaa kommentoinut rikoskomisario Eila Koivuniemi kommentoi, että pitää määrää verrattain pienenä ja arvioi, että pykälä on vielä melko huonosti tunnettu. Väitän, että jos pykälä olisi paremmin tunnettu, olisi rikosilmoituksia vielä vähemmän.

Lapsen houkuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin kriminalisoitiin viime kesäkuun alusta. Maailmalla teosta käytetään myös nimitystä grooming. Kriminalisointi perustui Euroopan neuvoston yleissopimukseen ja osassa sopimusta sitovista maista muutos toi viranomaisille oikeasti lisää puuttumismahdollisuuksia. Suomessa muutos toi mukanaan lähinnä hämmennystä epäselvyytensä takia.

Pykälä jakautuu kahteen momenttiin, jossa ensimmäisessä kriminalisoidaan tämä varsinainen verkkoviettely ja uhrin suojaikäraja on 16 vuotta. Suomi kriminalisoi houkuttelun myös reaalimaailman puolella, vaikka yleissopimus ei sitä velvoittanut. Toisessa momentissa kriminalisoidaan houkuttelu prostituutioon tai esiintymään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavassa esityksessä. Suojaikäraja on tämän osalta korkeampi, eli 18 vuotta ja myös yritys on rangaistava. Varsinaisen verkkoviettelyn osalta yritystä ei siis ole kriminalisoitu.

Suomessa oli jo aikaisemmin kriminalisoitu seksuaalissävytteinen viestittely alle 16-vuotiaan kanssa lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. Houkuttelupykälän sisään on siis mahdollista jäädä vain hyvin pieni osa teoista, koska jos teko sisältää seksuaalissävytteistä viestittelyä, puhetta tai tekoja, on kyseessä aina lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Vielä käsittämättömämpi asia lakiuudistuksen osalta on se, että poliisilla ei ole mahdollisuutta selvittää viestin lähettäjän IP-osoitetta, koska pykälän rangaistusmaksimi ei riitä televalvonnan edellytysten täyttymiseen. Poliisilla on siis huonot mahdollisuudet selvittää tekijä, jos teko on tapahtunut netissä.

Median tiedoista poiketen, poliisin tietojärjestelmistä löytyy 20 rikosilmoitusta lapsen houkuttelusta seksuaalisiin tarkoituksiin, jotka on kirjattu vuoden 2011 puolella. Lehtijuttuun liittyen tietoja oli haettu vain tapahtuma-ajan mukaan, jonka takia tulokseksi tuli 18. Kolme näistä 20 rikosilmoituksesta on kirjattu yrityksinä. Yhdeksän kaikista tapauksista on tapahtunut netissä tai lähtenyt liikkeelle sitä kautta. Melkein kaikki muut teot olivat tapahtuneet asunnossa tai kadulla.

Yritysten osalta kaikkien rikosilmoitusten rikosnimike on kirjattu erheellisesti, koska missään tapauksessa ei ole viitteitä toisen momentin mukaisesta houkuttelun yrityksestä. Yksi teoista on alkutietojen perusteella selkeästi lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, yksi mahdollinen houkuttelu ja kolmas perätön ilmoitus.
Seitsemäntoista muusta rikosilmoituksesta viidessä rikosnimikkeeksi olisi pitänyt kirjata lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalissävytteisten puheiden, tekojen tai viestien takia. Oman arvioni mukaan vain kuudessa tapauksessa houkuttelupykälän täyttyminen voisi olla mahdollista ja kuudessa tapauksessa teon tunnusmerkistön täyttyminen jää epäselväksi.

Vain yksi kaikista rikosilmoituksista on toistaiseksi lähtenyt syyttäjälle, joten kyseisestä pykälästä ei ole olemassa vielä oikeuskäytäntöä. Kyseisessä tapauksessa on myös rikosnimike lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, joten ilmoitustietojen mukaan on hieman epäselvää mikä ilmoituksen tunnusmerkistöstä koskee houkuttelun osuutta. Muuten tapauksia on päätetty esimerkiksi ei rikosta –perusteella. Päätettyjä tai keskeytettyjä rikosilmoituksia kaikista on seitsemän, joten avoimia on vielä 12 kappaletta.

Poliisihallitus on ryhtynyt toimiin rikoksen tunnusmerkistön tunnistamiseen liittyvien ongelmien korjaamiseksi ja koulutuksen kautta yritetään lisätä poliisin tietoisuutta. Lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä kirjattiin vuonna 2011 reilusti yli tuhat rikosilmoitusta ja nettiin näistä liittyi pitkästi kolmatta sataa kappaletta. Houkuttelupykälän osuutta voidaan siis pitää marginaalisena ja lähinnä tulkintaongelmia aiheuttavana uudistuksena. Erittäin haitallista on, jos osaa lievimmistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä alettaisiin pitää houkutteluna, koska tällä olisi vaikutusta rangaistuksen mittaamiseen, rikoksen vanhenemisaikaan, korvauksiin ja poliisin käyttämiin pakkokeinoihin. Mitään oleellista hyötyä en kyseisestä pykälästä ole vielä havainnut, etenkään netin seksuaalirikosten torjunnassa.

Viime vuosi oli Helsingin virtuaalisen lähipoliisiryhmän osalta työntäyteinen ja onnistunut. Lähikuukausina julkaisemme kotisivullamme tilastomme viime vuodelta. Alustavasti voin kertoa, että seksuaali- ja kiusaamisrikokset olivat viime vuoden tapaan ”tilastokärjessä”: kirjasimme noin viisikymmentä rikosilmoitusta seksuaalirikoksista, joista suurin osa oli netin kautta tapahtuneita lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Vaikka saisimme kuinka monta piilorikosta esille, jonkun olisi tänäkin vuonna suoritettava varsinainen esitutkinta epäillyn saattamiseksi leivättömän pöydän ääreen.

Valtion talousarvioesitys tälle vuodelle on reilut 52 miljardia euroa, josta poliisin osuus on noin 700 miljoonaa euroa. Päättäjät ovat antaneet ymmärtää, että keväällä tulee lisää raastinrautaa. Tämän vuoden talousarvio on noin seitsemän miljardia alijäämäinen, eli velkaa on otettava lisää. Niin kuin poliisissa organisaatiotasolla, myös valtion tasolla asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen on välillä vaikeaa.

Poliisien lukumäärä Suomessa on asukasmäärää kohden vähäinen ja jopa Yhdysvallat ilmoittaa maahamme turisteiksi saapuvia huomioimaan hälytyspalveluiden hitauden. Poliisin määrärahoista on käyty kiivasta keskustelua julkisuudessa: on esitetty erilaisia säästökohteita ja -malleja. Meteliä on pidetty pääasiassa poliisin kenttätoiminnan turvaamisesta. Kenttäpartioiden on kuitenkin turha ottaa rikollisia kiinni, jos tutkintaan ei turvata riittävää resurssia. Osa rikoksista on myös sellaisia, jotka vaativat poliisilta erityisiä toimenpiteitä paljastuakseen. Näistä piilorikoksista esimerkkinä toimivat etenkin netin seksuaalirikokset.

Meidän ryhmän kautta ilmi tulevien seksuaalirikosten uhrit ovat ympäri Suomea ja seuraamme yleensä jollain tasolla tutkinnan edistymistä. Usein myös uhri pitää yhteyttä meihin jopa oikeudenkäynnin jälkeen ja hakee tukea tai kertoo kuulumisiaan. Niin kuin tänään uutisoitiin, poliisin tietoon tulleiden lapsen seksuaalisten hyväksikäyttöjen määrä on lisääntynyt. Oman arvioni mukaan noin 20 prosenttia vuonna 2010 ilmoitetuista reilusti yli tuhannesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä liittyy nettiin ja se osaltaan selittää rikosten lukumäärän kasvua viime vuosina. Valitettavaa on, että tällä hetkellä useat netin seksuaalirikoksista tehdyt rikosilmoitukset jäävät tutkijan pöydälle odottamaan kiireellisempien asioiden takia.

Esimerkiksi seksuaalissävytteisten viestien perusteella kirjattu lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö voi odottaa tutkijan pöydällä kuukausia. Samaan aikaan rikosilmoitus voi kätkeä sisälleen suuremman kokonaisuuden ja useita muita uhreja. Näiden lapsien eriasteinen hyväksikäyttö jatkuu, koska poliisilla ei ole aikaa hoitaa tapausta heti tai tutkintaa pitää rajata. Toki oma osansa on myös sillä, että poliisilla ei välttämättä ole riittävästi koulutusta netin seksuaalirikosten tutkimiseen.

Onneksi on myös poikkeuksia, joista esimerkkinä tapaus, jossa nuorten parissa työtä tekevän miehen toimien perusteella kirjattiin yli 50 rikosilmoitusta. Kokonaisuus lähti purkautumaan yhden rikosilmoituksen kautta, jossa tekijä oli lähettänyt netissä seksuaalissävytteisiä viestejä alaikäiselle pojalle.

Monelta osin poliisista on tullut lievimpien rikosten kohdalla pelkkä rikosilmoituksen kirjaaja vakuutusyhtiötä varten ja rikosten selvittely jää tutkinnan keskeyttämiseen tai rajoitusesityksen tekoon syyttäjälle. Vaikka minun tehtäväni ei ole ottaa resursseista herrojen murheita, niin en voi mitenkään välttyä siltä turhautumisen ja ärsyyntymisen tunteelta, kun säästämme lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnassa. Etenkin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta pitäisi olla valtakunnallisesti turvattuna riittävä resurssi tutkinnan suorittamiseen ja korvamerkittynä, jos ei muuten onnistu. Jos ajatellaan pelkkää rahaa, tuottaa jokainen ajoissa selvitetty seksuaalirikos tosiasiallisesti säästöä. Rikollisten teot kun kaikuvat etenkin poliisin tietoon jäämättömien tapausten osalta uhrien tulevaisuudessa vielä pitkään, aiheuttaen kuluja muille hallinnon aloille.

Täten julistan joulurauhan koko sosiaaliseen mediaan. Olkoon Joulunne rauhallinen ja Uusi Vuotenne onnellinen.

Noudattakoon jokainen tästä edespäin sosiaalisessa mediassa sanontaa: " Jos tuntuu siltä että keskustelet idiootin kanssa, pidä huolta että hän ei tunne samoin".

Jään itse lomalle tämän päivän jälkeen ja palaan asiaan ensi vuoden puolella. Loman aikana tulleisiin kysymyksiin en vastaa, joten pistäkää kysymyksiä vasta ensi vuoden puolella.

Linnan juhlat itsenäisyyspäivän merkeissä on juhlittu ja täytyy sanoa, että mukavaa oli. Tunnelma oli kotoisa, koska linnan ulko- ja sisäpuolella oli sen verran paljon työkavereita. Kättelyn yhteydessä pyysin Tarjaa käymään kylässä nettipoliisin luona, johon Tarja hieman kehaisi työmuotoamme ja lupasi katsoa miten ehtii kyläilemään. Linnassa oli rento meininki ja ihmiset pyörivät ympäri linnaa, kuin suomalainen mies ravintolassa hetki ennen valomerkkiä. Juhlat olivat taas isosti esillä mediassa ja nettisivustoilla oli erilaisia äänestyksiä puvuista ja pareista. Äänestystuloksia tarkastelemalla voitiin jälleen kerran havaita mikä liikkeellepaneva voima sosiaalinen media on.

Aamulehti uutisoi minut yllätysvoittajaksi linnan tyylikkäimpänä ja sain noin 70 prosenttia äänistä. No, äänestysintoa oli hieman lietsottu Ylilaudan puolella, joka oli syynä melkoiseen äänivyöryyn. Sama äänivyöry tuli myös maikkarin sivujen äänestyksissä: vuoden seksikkäin äänestyksessä ”muu ehdokas” oli saanut suurimman osan äänistä, mutta maikkari päätti sivuuttaa nuo äänet ja valita voittajaksi oikean ehdokkaan. Kiitoksia kuitenkin kaikille minua ja vaimoani äänestäneille.

Sinänsähän tässä toimintamallissa ei ole mitään uutta. Tämänkaltainen lietsominenhan on hyvin yleistä erilaisissa tositelkkariäänestyksissä ja muissa pienemmissä netissä järjestettävissä kilpailuissa: rekrytoidaan äänestäjiä henkilölle, kuvalle tai biisille. Valitettavasti sitä voidaan käyttää myös kiusaamiseen, jossa jotain henkilöä tai asiaa äänestetään kiusaamismielessä.

Tällaisen "lietsomistoiminnan" vaikuttavuuteen on tulossa ensi vuoden maaliskuussa suuri muutos: kansalaiset pääsevät tekemään lakialoitteita. Puolen vuoden aikana tulee kerätä 50 000 kannattajaa asialleen, jonka jälkeen eduskunnan on otettava aloite käsiteltäväksi. Lakimuutoksella saadaan varmasti lisättyä kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia, mutta riippuen nimienkeräämistavoista, sitä tullaan käyttämään myös pilailumielessä. Pääasia kuitenkin on, että myös kansan ääni huomioidaan entistä paremmin. Itselläni on ainakin jo yksi aihe valmiina, johon haluan kerätä nimiä.

Suomi viettää taas synttäreitä ja mieleeni tuli jo kliseeksi muodostunut kysymys: "mitä itsenäisyys merkitsee sinulle?". Hetken mietittyäni minulle tuli mieleen sanat sauna, sisu ja sananvapaus.

Sauna on osa suomalaista identiteettiä ja liittyi aikaisemmin monen suomalaisen syntymään ja kuolemaan.

Sisu on sitä sitkeyttä jota etenkin sotiemme veteraanit, miehet ja naiset, osoittivat puolustaessaan maatamme.

Sananvapaus on jokaisen suomalaisen perusoikeus. Suomessa jokaisella on oikeus ilmaista itseään kenenkään ennalta estämättä, mutta myös velvollisuus ilmaista itseään lain suomissa rajoissa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Fanisivu on ensisijaisesti tarkoitettu palvelemaan helsinkiläisiä, mutta sivusta saa tykätä myös muut Helsingin asioista kiinnostuneet. Sivulla on tarkoitus julkaista helsinkiläisiä kiinnostavia poliisitiedotteita sekä kertoa erilaisista Helsingin poliisin tapahtumista. Tarvittaessa poliisi voi pyytää kansalaisilta apua yksittäisen rikoksen selvittämisessä. Jos sinulla on ideoita, miten sivua voi kehittää, kerro siitä virtuaalisen lähipoliisiryhmän jäsenille.

Helsingin poliisin seinällä eivät kansalaiset voi julkaista seinäkirjoituksia, mutta ylläpidon julkaisuissa on kommentointimahdollisuus.
Kyseessä on ensimmäinen poliisilaitoksen ylläpitämä fanisivu Suomessa ja tulevat kuukaudet näyttävät mihin suuntaan fanisivua tullaan viemään.

Käykääpäs tutustumassa ja tykkäämässä!

https://www.facebook.com/pages/Helsingin-poliisilaitos/191299554284920?sk=wall

Joudun toimenkuvani takia puuttumaan erilaisiin ylilyönteihin sosiaalisessa mediassa ja olen viime aikoina kohdannut näissä yhteyksissä useasti ennakkoluuloja omaa maailmankatsomustani kohtaan. Minua on kutsuttu Setan ja homojen kanssa kaveeraajaksi, mutta myös SS:n päämajan yhdeksi nousevaksi kyvyksi, Sturmbannführer von Forssiksi. Poliisina en kuitenkaan toimi jonkin henkilökohtaisen ideologian mukaan, vaan lakien ja asetusten velvoittamana ja oikeuttamana.

Aloittaessani toimintani Hommaforumilla, moni sivustoa kieroon katsova oletti minun kaveeraavan henkilökohtaisista syistä rasisteiksi leimattujen kirjoittelijoiden kanssa. Kun osallistuin keskusteluun Facebook ryhmässä, jossa arvosteltiin homoja ja vaadin osallistujilta lain rajoissa pysyvää keskustelua, oletettiin minun maailmankatsomukseni olevan toisesta ääripäästä. Minun ryhmään kuuluminenkin jo herätti ihmetystä jossain netin keskusteluissa.

Samaa ihmetystä herätti eräiden poliitikoiden kuuluminen samaiseen homovastaisuutta pursuavaan ryhmään. Ihmettely oli osin turhaa, koska Facebookissa on ollut jo jonkin aikaa olemassa ominaisuus, jossa voidaan pakkoliittää kaverilistalle kuuluva johonkin ryhmään. Itse liityin ryhmään tarkoituksella, jotta pystyn osallistumaan keskusteluun.

Itse asiassa olen kokenut tämän kaiken jo yli kolme vuotta sitten, kun aloitin työni IRC-Galleriassa. Nuoret ihmettelivät, että mitä ihmettä poliisi tekee ryhmissä ”Anarkismi” tai ”Poliisit on perseestä”. Nuorilla identiteetin rakentaminen sosiaalisen median kautta on ollut arkipäivää jo usean vuoden ajan ja olikin hämmentävää, että poliisi kuului mitä ihmeellisimpiin ryhmiin. Meni hetki ennen kuin he tajusivat, että kuulun ryhmiin työni puolesta.

Aikuisten osalta kasvukipuvaiheeseen liittyviä ongelmia on saatu lukea lehdistä jo useita: ei ymmärretä, että sosiaalinen media ei ole kahvipöytä tai vessan seinä. Sosiaalisessa mediassa näkyvät mielenterveys- ja päihdeongelmat ehkä vielä paremmin kuin kadulla. Kirjoitellaan suutuspäissään tai muuten vain tylsistyneenä provosoidaan toista henkilöä ilman mitään tarkoitusta asialliseen keskusteluun. Myös nykypäivän kylähullut saavat äänensä kuuluviin huomattavasti tehokkaammin kuin ennen. Ennen sosiaalista mediaa kylähullujen puheet sivuutettiin erilaisissa tilaisuuksissa ”iltalypsykatseilla”, mutta jostain syystä sosiaalisessa mediassa näiden puheiden perusteella provosoidutaan, yleistetään ja lausunnot päätyvät jopa median ruodittavaksi.

Koska seuraan ammatikseni sosiaalista mediaa, tulee sen käyttäjiinkin jonkinlainen näppituntuma. Vaikka jo pelkästään suomalaisia käyttäjiä on miljoonia, voi sosiaalisesta mediasta tehdä saman havainnon kuin tein aikaisemmin reaalimaailman puolella mielenosoituksia turvaamassa ollessani: samat aktiiviset ihmiset ovat paikalla aiheesta riippumatta. Olen siis kaikesta median revityksestä ja vihapuheälämölöstä huolimatta sitä mieltä, että suurin osa suomalaisista osaa käyttäytyä myös sosiaalisessa mediassa.

Poliisin tehtävä ja toiminnan yleiset periaatteet määritellään poliisilaissa. Poliisin tehtäviin kuuluu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen ja rikoksiin puuttuminen myös sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisessa mediassa näkyvästi toimivaa poliisia voi verrata vanhan ajan korttelipoliisiin: poliisin persoona vaikuttaa oleellisesti työhön. Pidän itseäni keskivahvalla maalaisjärjellä varustettuna miehenä ja tottakai minulla on myös omat henkilökohtaiset mielipiteet. Poliisina minun täytyy kuitenkin olla puolueeton: jos puutun poliisina johonkin asiaan sosiaalisessa mediassa, kyse ei ole siitä mitä mieltä minä olen kyseisestä asiasta – kyse on siitä, miten laki velvoittaa tai oikeuttaa minut poliisina toimimaan.

Penskana touhuttiin kaikenlaista hölmöä: kaivettiin taloyhtiön roskiksen eteen isoja kepeillä, lehdillä ja hiekalla peitettyjä kuoppa-ansoja. Kiivettiin puuhun piiloon ja heiteltiin ohikulkijoita kävyillä. Nykyään nuorten hölmöily ei enää kosketa vain oman kerrostalon pihan tai lähiseudun asukkaita - nyt satunnaisille ihmisille tehdään kiusaa globaalisti netissä.

Sosiaalisen median ja netin ikävämmät puolet ovat yhä enemmän esillä tiedotusvälineissä. On seksuaalirikosta, vihapuhetta, identiteettivarkauksia, tietovuotoja ja muuta ikävää. Viimepäivinä pinnalla ovat olleet erilaiset ”nettikällit”. Näistä saivat juuri makua pari artistia, joiden kustannuksella pilailtiin sairaus- ja kuolemantapauksilla. Samat poitsut kirjoittelivat feikkiprofiileillaan spurdospärdeviestejä myös minun poliisiprofiilissani. Kaverilistaltani löytyy tälläkin hetkellä useita samanhenkisiä nuoria miehiä tekaistuilla profiileillaan, jotka kokoontuvat epävirallisesti hetken mielijohteesta omissa salaryhmissään ja suunnittelevat piristystä päivään.

Sama, useasti Ylilaudalla viihtyvä nuorukaisten porukka, on vedättänyt miehiä nuoremmasta vanhempaan, esiintymällä alaikäisinä tyttöinä. Kikkailijat ovat saaneet mieshenkilöt lähettämään itsestään intiimejä kuvia, jotka on sitten postattu yleisille sivustoille kaikkien naurettavaksi. Samasta toimintamallista nähtiin rapakon takana juuri ”kehittyneempi” versio, jossa pojat sopivat tapaamisen pedofiilin kanssa ja tulivat paikalle batman-asussa hämmentämään toista osapuolta. Tapaamisesta ladattiin tämän jälkeen video nettiin kaikkien ihmeteltäväksi. Moraalisesti tällainen toiminta on huomattavasti helpompi hyväksyä kuin yleinen hölmöily, vaikka lähtökohtaisesti olenkin tuollaista leikkisää kansalaispoliisitoimintaa vastaan.

Nettikällejä tehdään huumorimielessä, mutta jossain tapauksissa ne voivat täyttää jonkin rikoksen tunnusmerkistön. Aika nopeasti kyseeseen voi tulla esimerkiksi kunnianloukkaus. Toisaalta nettikällien kautta tekijät voivat saattaa itsensä myös vaaraan, kuten tässä batman-tapauksessa. Samaa voi sanoa tapauksesta Suomessa, jossa vähän toisella kymmenellä olevat tytöt menivät tapaamaan pedofiilia saadakseen häneltä rahaa katteettomien lupauksien perusteella.

Olen itse suuri mustan huumorin ystävä, mutta netin avoin ympäristö asettaa sille suuria haasteita. Kaikelle on oma aika ja paikkansa. Ehkä olisi paikallaan luoda jollain mallilla nettiin ”omalla vastuulla” areenoita, koska hakataanhan sitä luvalla nyrkkeilykehässäkin. Musta huumori voi olla viihdehakuisuuden lisäksi myös apu työssä jaksamiseen. Voin esimerkiksi myöntää vitsailleeni kollegoilleni ikävissä ja surullisissa tilanteissa, mutta en ikinä tekisi sitä, jos sivullisia olisi paikalla.

Oman kokemukseni mukaan suurin osa sosiaalisen median rikoksista tehdään ilman erilaisia salausmenetelmiä; jopa nuorten osalta. Netin huumoriveikot osaavat kuitenkin yleensä suojata itsensä nettikällejä tehdessään ja uskonkin, että tulevaisuudessa yhä useampi taitaa nämä sinänsä helposti opeteltavissa olevat taidot. Valitettavaa taas on se, että mitä enemmän netissä hölmöillään anonyymina, sitä kovemmat paineet yhteiskunnalla on rajoittaa ja sensuroida nettiä.

Erilaisia suodatusmenetelmiä ja -tarkoituksia on käytössä ympäri maailmaa ja esimerkiksi Suomessa suodatetaan lapsipornosivustoja. Tosin suodattamisen vaikutus on käytännössä yhtä valinnaista kuin nopeusrajoitusmerkin noudattaminen syrjäseudulla. Vaikka itse en usko nettiä pystyvän rajoittamaan ikinä kokonaisuudessaan, on varmaa että jos hölmöily pahenee, ovat päättäjät globaalisti pakotettuja tekemään netin suhteen tulevaisuudessa radikaalejakin toimenpiteitä.