IRC-Galleria

Luin uutisen, jonka mukaan mies on yrittänyt satuttaa itseään poliisiauton takaosassa. Vaikka poliisilla on velvollisuus huolehtia kiinniottamansa henkilön turvallisuudesta, voi henkilö halutessaan keksiä mitä ihmeellisempiä tapoja vahingoittaa itseäään. Milloin palaa putkassa patjat tai hakataan tahallaan päätä seinään, että pääsisi pois putkasta lääkärin puhtaille lakanoille. Itse en tästä kyseisestä uutisoidusta tapauksesta tiedä uutisointia enempää, joten siihen en osaa ottaa tarkemmin kantaa.

Omalta kohdalta muistan kuitenkin melko erikoisen tapauksen useamman vuoden takaa. Olin kirjoittamassa rikosilmoitusta Roballa, kun toinen partio toi luultavasti pienessä huumepöllyssä olleen kaverin sumpputilaan, sakon kirjoittamisen ajaksi. Kun sakko oli saatu valmiiksi, hihkaisi toisen partion jäsen, että kaveri ei meinaa herätä millään.

Menin itsekin ihmettelemään asiaa ja kaveri näytti melko sinertävälle. Oma partiokaverini huomasi miehen kaulassa narun, joka osoittautui tarkemmalla tarkastelulla kengännauhaksi. Mies oli ottanut kengästään nauhan ja sitonut sen umpisolmuun erittäin tiukasti kaulansa ympärille (putkassa jätetään yleensä kengät, vyöt ja muut vastaavat ulos, mutta kaveri oli sumpun odotustilassa). Pulssia en saanut enää tuntumaan ja hengitystäkään en oikein enää havainnut.

Siinä sitten raksutti päässä pari sekuntia, ennen kuin tajusin, että vyössä on monitoimiveitsi. En vaan meinannut uskaltaa ensin leikata kengännauhaa, koska se oli osittain "pureutunut" ihon sisälle ja pelkäsin että jos leikkaan veitsiosalla narun, viillään samalla miehen kaulan auki.

No, sain pingoitettua pikkurillini narun alle ja sain napsaistua kengännauhan katki. Painelin hetken miehen rintaa, jonka jälkeen mies "starttasi" korahdellen. Siinä vaiheessa paikalle oli soitettu myös lanssi, joka tulikin melkein heti nurkan takaa Erottajalta paikalle ja tsekkasi miehen.

Mies tuli ihan hyvin tajuihinsa, koska ei ollut ehtinyt olla kovin kauaa tajuttomana. Toinen partio kuljetti hänet parempaan suojaan. Hän yritti muistaakseni vielä niellä jostain löytämänsä hakaneulan ja lopulta kaveri olikin putkassa Aatamin asussa.

Päivälleen 14 vuotta sitten aloitin poliisin hommat Helsingin keskustassa. Muistan vielä ensimmäisen keikkani: tehtävä 34, eli päihtynyt henkilö. Kävimme hakemassa vanhan väsyneen herran Salomonkadulta. Painoa oli pitkästi toistasataa ja pituutta 160cm sulka päässä. Mutta kyllähän se sinne autoon saatiin kuitenkin nostettua.

Ohessa oleva kuva on vähän yli 14 vuoden takaa Poliisikoulun kuvaamisharjoituksesta. Kuvan jälkeen vuodet ovat vetäneet naarmuja naamaan, mutta voin sanoa että innokkuus poliisityötä kohtaan on säilynyt tähän päivään asti. Etenkin parina viime vuonna se on ollut samanlaista yli-innostuneisuutta kuin alkuaikoina.

Vielä olis reilusti enemmän vuosia edessä, jos terveys kestää...

Aika moni luulee, että nettipoliisi tekee työtä vain lasten kanssa. Toiminnan alussa, toimiessamme vain IRC-Galleriassa, tämä pitikin hyvin pitkälti paikkansa. Nykyään työtä tuntuu teettävän enemmän aikuiset.

Tsekkasin miten Helsingin nettipoliisi on puuttunut erilaisiin kiusaamis- ja häirintätapauksiin vuonna 2011. Nämä tapaukset ovat tilastoitu joko kunnianloukkauksen tai laittoman uhkauksen alle. Yhteensä tapauksia oli 47kpl ja useimmat niistä hoidettiin antamalla kiusaajalle "virtuaalinen huomautus". Ikä määritettiin välillä profiilista ja välillä kysymällä uhrilta itseltään.

Vaikka uhrin ikä ei kerrokaan tekijän ikää, en muista montakaan tapausta jossa häirikkö olisi ollut juurikaan vanhempi tai nuorempi kuin uhrinsa (vaihtelee tosin täysi-ikäisten osalta). Uhrin iän osalta tekojen lukumäärä jaottui näin:

Alle 15-vuotias 9kpl
15-18 -vuotias 10kpl
Täysi-ikäinen 24kpl
Ei tiedossa 4kpl

Kyseiset luvut herättävätkin siis ihmetystä, että millä me saadaan lapsemme käyttäytymään netissä ja reaalimaailmassa kunnolla, kun me ei sitä itsekään osata aikuisina?

Britanniasta kuuluu kummia: poliisin palveluja aiotaan yksityistää kovalla kädellä. Muutosuhan alla ovat esimerkiksi rikostutkinta, pidätettyjen säilyttäminen, partiointi asuinalueilla ja tiedonhankinta. Samansuuntaista uutisointia on kuultu myös Suomessa, koska poliisin määrärahoja ollaan vähentämässä. Mitä jos Suomessakin otettaisiin radikaalimpi suunta yksityistämisen osalta? Merkittävä julkisen vallan käyttö kuuluu perustuslain mukaan viranomaisille, mutta pahimmissa skenaarioissa koko poliisi on tulevaisuudessa yksityinen organisaatio ja Robocop elokuvan fantasia muuttuu todellisuudeksi.

Suomessa poliisin tehtäviä on suunniteltu muutettavan maksullisiksi ja jopa ”niilotarvajärvimainen” rahankeräys on esitetty vaihtoehtona poliisin ajoneuvokaluston uusimista varten. Huomenna Sisäasiainministeriön asettaman poliisin tulosohjauksen ja voimavarojen kohdentamisen kehittämistyöryhmä tulee luovuttamaan ministerille työnsä tulokset. Työryhmän tulee tekemään esityksen miten poliisin voimavaroja tulisi kohdentaa ja minkälaiset resurssit poliisi tarvitsee niihin. Työryhmä tulee ottamaan kantaa myös poliisin palveluverkkorakenteeseen. Kyseinen julkaisu on luettavissa huomenna Sisäasiainministeriön nettisivuilta.

Hallituksella on juuri meneillään keskustelut lisäleikkauksista. Muutama miljardi pitäisi saada raapaistua jostain pois. Poliisin siivu reilun 50 miljardin vuosibudjetista on noin 700 miljoonaa. Poliisin kokonaismäärärahat eivät ole vähentyneet viime vuosina ja henkilöstön kokonaismääräkin on pysynyt melko tasaisella tasolla. Tilanne on kuitenkin heikentymässä radikaalisti ja on maalailtu jopa lähes tuhannen henkilötyövuoden poistumista poliisiorganisaatiosta neljän vuoden sisällä.

Helsingin poliisilaitoksella henkilöstö on kuitenkin jostain syystä vähentynyt. Keväästä 2010 (n.1700hlö) lähtien henkilöstön määrä on vähentynyt noin sadalla henkilöllä. Jos mennään vielä kauemmas, eli vuoteen 2002, on henkilöstömäärän vähennys 150 henkeä. Lukumääriin ei ole laskettu harjoittelussa olevien poliiseja, jotka vaikuttavat oleellisesti ulos saatavien partioiden määrään. Vuonna 2008 opiskelijoita oli Helsingissä noin 150 ja vuonna 2010 enää 70. Poliisiammattikorkeakoulu aikoo vähentää aloituspaikkojen määrää, joten tulevaisuudessa harjoittelijoiden määrä tulee laskemaan luultavasti reiluun viiteenkymmeneen.

Poliisin toiminnan yksityistämisessä taloudellinen säästö olisi lähinnä silmänlumetta ja vaikuttaisi negatiivisesti ihmisten oikeusturvaan. Eivät yksityiset palvelutkaan ole ilmaisia ja mikä estää korottamasta palvelun hintoja, niin kuin katsastustoiminnan osalta kävi? Loppupeleissä kansa maksaa, joko veroina tai palveluina. Vaikeaksi tilanteen tekisi myös sopimusten kilpailuttaminen määräajoin: mitä tapahtuu kun uusi firma astuu kuvioihin?

Miten arvioitaisiin eriasteisten yksityisten tekijöiden virkavastuu ja millainen koulutus työntekijällä tulisi olla tehtäväänsä? Millä toiminta saataisiin yhtenäiseksi ja toimimaan poliisin kanssa saumattomasti? Millainen vaikutus yksityisen sektorin toimijalla on uhrin oikeusturvaa ajatellen? Millä estetään valtion varoilla koulutettujen poliisien valuminen yksityiselle sektorille? Tällä hetkellä tosin on sen verran monta poliisia työttömänä, että he varmaan valuisivat erittäin mielellään edes johonkin töihin.

Yksittäisen firman tehtävä on tehdä voittoa, joten alettaisiinko sakoista jakaa provisioita toimijoille? Miten tuloshakuisuus vaikuttaisi työn puolueettomaan suorittamiseen? Olisi myös melko mielenkiintoista nähdä miten yksityistetty poliisi näkyisi katukuvassa. Olisivatko poliisiautot ja haalarit täynnä mainoksia? Poliisi tallustelisi Gigantin mainos selässä ja poliisiauto olisi täynnä Nokian tarroja. Saisiko muutamalla eurolla lisävartiointia oman asuntonsa edustalle, vai tulisiko koko yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvonnasta vain maksukykyisten etuoikeus. Jakaisiko poliisi firman mainoksia asiakkaille ja kuulustelija myisi samalla tarjouspaketteja edullisesta kotihälytysjärjestelmästä.

Perustuslain mukaan merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle. Esimerkiksi rikostutkinta on jo sellaista rikosprosessuaalista julkisen vallan käyttöä, että en millään pysty kuvittelemaan sitä yksityisen tahon suorittamaksi. Yksityistettäisiinkö seuraavaksi terveydenhoito, peruskoulutus vai joku muu hyvinvointiyhteiskunnan kulmakivi? Hyvinvointiyhteiskunnalla tulee olla varaa säilyttää tietyt perustoiminnot, eikä niitä voida yksityistää ilman ikäviä sivuvaikutuksia ja eriarvoistumista.

En tiedä onko tämä jonkinsortin maailmanennätys, mutta oheinen uutinen antaa kuvaa siitä kuinka helppoa on etsiä seksuaalirikosten uhreja netistä ja kuinka paljon pahaa yksittäiset tekijät saavat aikaan.

Kaksi jannua ja yli 3800 uhria!

Jenkkitermein tekotapa on sextortion, jossa yleensä kiristetään tavalla tai toisella uhria lähettämään kuvia itsestään, jonka jälkeen kiristys voi jatkua uhkailulla levittää aikaisemmin lähetettyjä kuvia nettiin tai vanhemmille.

Samaa tekotapaa on käytetty myös Suomessa, esimerkiksi uhkaamalla tartuttaa virus uhrin koneelle, jos hän ei lähetä alastonkuvia itsestään.

Edelleen voin vain painottaa sitä, että jo mitättömiltä tuntuvista ahdisteluista uskallettaisiin ilmoittaa poliisille, jolloin olisi mahdollisuus päästä käsiksi tekijään ja siten myös useiden muiden uhrien avuksi.

http://www.fbi.gov/news/stories/2012/february/sextortion_021012/sextortion_021012

Alkukuusta järjestettiin Euroopan neuvoston tiloissa Strasbourgissa seminaari liittyen kampanjaan One in Five. Euroopan neuvosto on aloittanut kyseisen kampanjan marraskuussa 2010 ja sen tarkoituksena on taistella lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan lopettamiseksi. Itse olin esittelemässä työtämme kyseisessä seminaarissa.

Kampanjalla on kaksi eri ”maalia”: saada mahdollisimman moni maa ratifioimaan Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemiseksi seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä ja varustaa lapset, vanhemmat ja yhteiskunta ennalta ehkäisemään, tunnistamaan ja puuttumaan seksuaaliseen väkivaltaan lapsia kohtaan. Suomi on kyseisen sopimuksen jo allekirjoittanut ja viime kesänä kyseisen sopimuksen vaikutukset myös näkyivät seksuaalirikoksia koskevassa lainsäädännössämme.

Kampanjan käsiinsä saamien tutkimusten mukaan joka viides lapsi Euroopassa on joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi. Näitä seksuaalisen väkivallan muotoja ovat esimerkiksi insesti, lapsiporno, prostituutio, ihmiskauppa ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Kampanjan edustajien arvion mukaan 70-85% tapauksista hyväksikäyttäjä on joku jonka lapsi tuntee. Netin hyväksikäyttöjen osalta tämä ei tosin päde, koska melkein aina hyväksikäyttäjä on uusi tuttavuus. Kannoimme kortemme kekoon ja lähetin meidän ja Pelastakaa Lapset ry:n tekemän kyselyn netin seksuaalisesta häirinnästä mukaan.

Itse seminaarissa esiteltiin erilaisia malleja, joilla voidaan taistella lapsen seksuaalista väkivaltaa vastaan paikallisella tasolla. Esiteltiin esimerkiksi Suomessakin puheena ollut lastentalo –toimintamalli, jossa kaikki toimijat tuodaan saman katon alle, ettei lasta pomputeta paikasta toiseen ja traumatisoida häntä lisää useilla eri haastatteluilla. Puhuttamisella on erittäin tärkeä rooli lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa, koska vain noin 10% tapauksista on jotain lääketieteellistä näyttöä hyväksikäytöstä. Useat haastattelut voivat myös vaikeuttaa tutkintaa sotkemalla totuutta.

Monacosta oli paikalla nuorehko psykologineitonen, jolla oli oikein hyvä paketti nettikiusaamisen eri muodoista. Hän esitteli esimerkkejä sextingistä ja happy slappingistä. Sexting on lähinnä seksuaalisten kuvien ja viestien lähettelyä kännykän kautta ja happy slapping kuvaa tapahtumaa, jossa joku hakataan, että toiset voivat kuvata tapahtuman. Jos organisaatiomme olisi rahoissaan, lähtisimme mielellämme opintomatkalle Manen kanssa Monacoon tuon psykologin luo;)

Muissa esityksissä korostui sidosryhmäyhteistyö, jossa saadaan monesta eri rekisteristä tietoa ja yritetään yhdistää voimavaroja lapsen hyväksi. Pornoteollisuus esitettiin yhdeksi ongelmaksi nuorten seksualisoitumisessa ja hieman huvittavana yksityiskohtana mainittiin, että pornon liikevaihto on 2,5 kertaa koko Hollywoodin liikevaihto. En sitten tiedä kuinka paljon pornon helppo saatavuus internetistä vaikuttaa nykynuorten uhriutumiseen.

Pientä hälinää saliin saatiin pariin kertaan. Italian edustaja puhui pitkään ja toitotti, että homoilla on suurempi riski syyllistyä lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tämä taas sai melkoisia iltalypsykatseita aikaan ja eräs herra takarivistä ilmoitti olevansa homo ja olevansa täysin pöyristynyt italialaisen naisen väitteistä. Tämän jälkeen selvennettiin, että mikään tutkimus ei indikoi, että homoilla olisi suurempi riski syyllistyä lapsen hyväksikäyttöön kuin heteroilla.

Pahan kysymyksen pisti se osallistuja, joka kysyi, että miksi Vatikaani ei ole ratifioinut tätä aikaisemmin mainittua sopimusta. Hetken hiljaisuuden jälkeen, joku osallistuja osasi kertoa, että Vatikaani kyllä tukee kyseistä sopimusta ja suhtautuu siihen positiivisesti, mutta ei ole vielä jostain syystä saanut sitä allekirjoitettua.

Ennen lounastaukoa kävin Euroopan neuvoston oman toimittajan haastateltavana. Haastattelun lomassa hän kertoi Ranskassa ilmenneestä ongelmasta, joka ei ainakaan vielä ole yleisesti jalkautunut Suomeen. Ranskan vanhasta siirtomaasta Norsuunluunrannikolta ottavat nuoret tytöt/naiset yhteyttä webkameran kautta Ranskalaisiin ukkomiehiin ja harrastavat näiden kanssa ”nettiseksiä”. Tämän jälkeen ukkomiehiä kiristetään lähettämään rahaa, tai vaimo saa kuvat miehen hupihetkestä.

Lounastauolla tapasin sattumalta suomalaisen naisen, joka työskenteli Euroopan neuvoston naapurissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Lounastauko oli sen verran pitkä, että ehdin käydä tutustumassa myös tuohon paikkaan ja muutamaan muuhun suomalaiseen, jotka työskentelevät siellä. Käytävää ja työhuoneita oli kuin tähtiristeilijällä, koska paikka työllistää useamman sata henkilöä. Valituksia Suomesta tulee kuulemma muutamia satoja, mutta jopa 90% niistä hylätään jollain perusteella.

Lähtösykäys nettipoliisitoimintaan tuli siitä, että IRC-Gallerian osuus tutkimissani nuorten tekemissä jutuissa alkoi näkyä yhä enemmän. Nykypäivänä sosiaalinen media ja internet ovat yhä suurempi osa normaalin poliisityön arkea, mutta sen hallitsemisessa ja hyödyntämisessä on vielä puutteita.

Kävin läpi vuoden 2010 ja 2011 sekalais- ja rikosilmoituksia erilaisin hakusanoin, jonka jälkeen merkkasin ylös osumien määrän. Vaikka ilmoituksessa mainittaisiin palvelu useaan kertaan, merkkautuu se vain yhdeksi osumaksi. Näiden tulosten perusteella saa jonkinlaista kuvaa siitä mitkä palvelut liittyvät jollain tavalla poliisin työhön. Sanoilla, jotka alkavat joko internet tai netti, löytyy vuodelta 2010 yhteensä 15172 ilmoitusta, kun taas vuonna 2011 lukumäärä oli noussut jo 26640:een.

Alla olevat luvut eivät välttämättä kerro palvelussa tehdyistä rikoksista, vaan ne voivat myös liittyä täysin muuhun asiaan. Ilmoitukseen on esimerkiksi voitu kirjata linkki kadonneeksi ilmoitetun henkilön profiiliin tai että jonkin palvelussa olevan tiedon kautta on saatu lisätietoa tutkittavaan asiaan. Luvut ovat haettu ”käsipelillä”, joten ne ovat suuntaa-antavia ja palvelut ovat satunnaisesti valittuja.

Tässäpä jollekin tutkijalle tutkittavaa tulevaisuudessa ja päättäjille ihmeteltävää netin roolista poliisityössä.


Palvelu..................................2010..........................2011



Facebook...............................1992kpl....................3068kpl

huuto.net...............................1449kpl....................1713kpl

Suomi24................................1254kpl....................1347kpl

Messenger...............................457kpl......................372kpl

IRC-Galleria.............................222kpl.....................173kpl

Skype.......................................85kpl.......................91kpl

Kuvake.net................................61kpl......................56kpl

Demi........................................30kpl.......................37kpl

Wikipedia...................................16kpl......................21kpl

Iltalehti.fi....................................17kpl.....................20kpl

Iltasanomat.fi...............................8kpl......................11kpl

uusisuomi.fi..................................9kpl.......................9kpl

hs.fi............................................5kpl......................23kpl

Twitter........................................6kpl......................11kpl

Hommaforum...............................2kpl........................1kpl

Ylilauta........................................0kpl.......................39kpl

Helsingin käräjäoikeus päätti viime lokakuussa määrätä Elisan estämään The Pirate Bay –sivustolle tapahtuvan liikenteen poistamalla domain –nimet nimipalvelimeltaan ja estää liikenteen palvelun käyttämiin ip-osoitteisiin. Ulosottomies toimitti vakuuspäätöksen, jonka nojalla Elisa blokkasi tiettyjä sivustoja. Vaikka olen useasti peräänkuuluttanut tarpeesta laajentaa poliisin pakkokeino-oikeuksia netin osalta, niin kyseinen päätös jäi kuitenkin hieman ihmetyttämään itseäni ja herätti useita kysymyksiä sen kohtuullisuudesta.

Tehtäköön heti aluksi selväksi, että mielestäni netissä ei pitäisi saada jakaa tekijänoikeuslain suojaamaa materiaalia. On kuitenkin oleellista tarkastella niitä keinoja ja välineitä, joilla tähän rikollisuuden muotoon tartutaan ja missä suhteessa se on muuhun lainsäädäntöön. Onko esimerkiksi koko sivuston blokkaaminen missään suhteessa rikoksen vahingollisuuteen.

Tietoliikenteestä vastaava teleoperaattori voi joutua vastuuseen välittämästään materiaalista todella harvoin. Sähkökauppalain mukaan tämä voi tulla kyseeseen, jos teleoperaattori on siirron alkuunpanija, valitsee siirron vastaanottajan, tai valitsee tai muuttaa siirrettäviä tietoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että teleoperaattori ei ole oikeastaan ikinä vastuussa rikollisesta viestistä.

Jos kyseessä on sivusto, jonka hallinnassa olevalla palvelimella rikollinen tieto on, niin sivuston omistaja on vastuuvapaa materiaalin sisällöstä, jos materiaali poistetaan viipymättä tuomioistuimen määräyksen mukaisesti. Vastuuseen voi myös joutua, jos materiaali pitää sisällään RL 10 tai 10a§ taikka 17 luvun 18 tai 18 a §:n mukaista materiaalia ja tallennuspalvelun ylläpitäjä on tosiasiallisesti saanut tiedon kyseisestä materiaalista palvelussaan. Tässä kohdassa otetaan siis kantaa tuohon vihapuhetyöryhmäämme koskevaan pykälään, josta saatte lukea lähiaikoina tarkemmin.

Tekijänoikeuslain mukaan tekijänoikeuden haltijalla tai hänen edustajallaan on oikeus vaatia tunnistetietoja tai keskeyttämismääräystä materiaalin jakelulle. Tekijänoikeusasioissa Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) rooli on ollut merkittävä, koska se on monissa tekijänoikeutta koskevissa tapauksissa käyttänyt edustamiensa tahojen puhevaltaa. Kyseessä ei siis ole viranomainen. Tässä kyseisessä tapauksessa TTVK oli mukana hakemassa kyseistä keskeyttämispäätöstä ja listasi itse domainit ja ip-osoitteet.

Jos tarkastellaan poliisin oikeuksia saada pakkokeinolain mukaisen televalvonnan kautta ip-osoitetietoja, niin rikoksen rangaistusmaksimin täytyy olla neljä vuotta vankeutta tai jokin pykälässä erikseen mainittu rikos, kuten laiton uhkaus. Muiden sananvapausrikosten osalta poliisilla on sananvapauslain mukaan tekohetkestä laskettuna kolme kuukautta aikaa hakea tunnustamistietoja. Rikokset eivät siis edes ehdi vanheta, ennen kuin poliisilta on viety oikeudet hakea viestin lähettäjän tunnistetietoja. Mielestäni ei ole kohtuullista, että poliisin oikeudet viranomaisena ovat yleisesti ottaen todella heikot netin osalta, kun samaan aikaan yksittäinen henkilö voi hakea tuomioistuimen päätöksellä tunnistetiedot ja jakelun keskeyttämispäätöksen, vaikka kyseessä olisi vain yhden CD-levyn jakaminen ja aiheena immateriaalinen tekijänoikeus.

Sananvapauslain mukaan on myös mahdollisuus hakea verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräystä, jota on käytetty esimerkiksi yksittäisten viestien poistoyrityksiin verkosta. Käytännössä tämäkin on melko mahdotonta, jos jokin tietty materiaali kiinnostaa riittävästi käyttäjiä, niin se leviää sillä vauhdilla, että sitä on mahdoton poistaa. Tästä Pirate Bayn esimerkistä johdettuna, voisi siis teoriassa olla mahdollista, että paljon rangaistavia vihapuheita sisältävä ja suoltava sivusto, voitaisiin tulevaisuudessa blokata samalla metodilla. Kärjistettynä esimerkkinä voisi todeta, että Facebookissa tapahtuu nykyään niin paljon sananvapausrikoksia, joten mitäs jos blokattaisiin koko Facebook?

Piratebayn tapauksessa TTVK pyysi tuomioistuimen päätöksellä estämään pääsyn sivustolle, joka ei tosiasiallisesti edes sisällä tuota rikollista materiaalia, vaan pelkästään mahdollistaa jakamisen. Piratebayn sivuilta löytyy linkkejä, joilla käyttäjät voivat vertaisverkossa jakaa itsensä hallussa olevaa dataa keskenään. Piratebay vain tarjoaa linkin kyseiseen materiaaliin ja jakamiseen käyttäjien kesken. Rangaistavaan vihapuheeseen ja lapsipornoon liittyen puhutaan saatavilla pitämisestä ja siten kyseinen ”linkkien perustaminen” voisi olla tähän rinnastettavaa toimintaa.

Minulle on tullut useita viestejä siitä, että joukossa on ollut pari "turhaa" sivustoa ja koko päätöstä on kritisoitu kiivaasti. Mediassa on uutisoitu näistä väärin perustein blokatuista sivuista piraattilahti.fi ja piraatti.fi. En sitten tiedä millä perusteilla ne päätyivät kyseiselle estolistalle, mutta ainakin viimeksi mainitulle sivustolle pääsee tällä hetkellä. Taitaa tästäkin tulla sellainen kissa-hiiri leikki, jossa sivusto johtaa milloin mihinkin ja TTVK joutuu päivittämään listaa jatkuvasti.

Nyt estotoimien kohteeksi joutuneiden joukossa voi olla henkilöitä, jotka eivät ole jakaneet laitonta materiaalia. Todettakoon kuitenkin, että suurin osa Piratebayn kautta jaettavasta materiaalista on oikeasti tekijänoikeuslain suojaamaa laitonta materiaalia ja tällä perusteella käräjäoikeuskaan ei pitänyt koko sivuston estämistä kohtuuttomana. Tosin ulosottoviraston tekemän vakuuspäätöksen perusteella on mahdollisuus valittaa, jos katsoo tästä päätöksestä aiheutuneen itselleen vahinkoa. Jos on esimerkiksi jakanut vain omaa musiikkiaan ”menestymismielessä”, niin tällöin vakuuspäätöksen hakija voidaan velvoittaa korvaamaan hakijalle aiheutuneet vahingot.

Monia kysymysmerkkejä herättää tuomioistuimen päätöksen tulkinnanvaraisuus siitä, mitkä domainit ja ip-osoitteet tulisi estää. Tuomioistuin kun ei antanut tarkempaa listaa, vaan listan teki TTVK. Mielestäni on melko ongelmallista, että yhdistys määrittää tarkemmin estetyt sivustot ja vastaa niiden päivittämisestä ajan tasalle. Lapsipornoblokkilistan osalta tätä listaa varten täytyi säätää erityislaki, koska viranomainenkaan ei voinut muuten pitää erityistä blokkilistaa. Tämän tapauksen osalta listaa pitää tällä hetkellä yhdistys, eikä se käy maalaisjärkeeni.

Lainsäätäjällä on edelleen suuria vaikeuksia nettiin ja sosiaaliseen mediaan liittyvien asioiden kanssa. Osaamista ei vain ole riittävästi palveluiden rakenteesta tai toiminnoista. Kaikenlainen hölmöily netissä ajaa luultavasti tulevaisuudessa vielä ratkaisuihin, jotka eivät käy nuoremman sukupolven maalaisjärkeen. Itse tosin puollan edelleen esimerkiksi poliisille oikeutta esiintyä passiivisella lasta esittävällä profiililla, joka perusteella voitaisiin kohdistaa pakkokeinoja seksuaalissävytteisesti lähestyviin aikuisiin. Joudumme kuitenkin todennäköisesti odottelemaan nuoremman sukupolven nousua päättävään asemaan, ennen kuin alamme saamaa enenevissä määrin hyvin perusteltuja ja järkeenkäypiä ratkaisuja nettiin liittyen. Sitä ennen saamme nauttia muita teleoperaattoreita koskevista estolistoita ja esimerkiksi taistelusta liittyen SOPA:n, jossa Yhdysvalloissa ajetaan oikein urakalla tekijänoikeuksiin liittyviä pakotteita.

Tänään uutisoitiin, että verkkoviettelystä eli lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin, kirjattiin 15 rikosilmoitusta viime vuonna. Näiden lisäksi rikosilmoituksia kirjattiin kolmesta kyseisen rikoksen yrityksestä. Asiaa kommentoinut rikoskomisario Eila Koivuniemi kommentoi, että pitää määrää verrattain pienenä ja arvioi, että pykälä on vielä melko huonosti tunnettu. Väitän, että jos pykälä olisi paremmin tunnettu, olisi rikosilmoituksia vielä vähemmän.

Lapsen houkuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin kriminalisoitiin viime kesäkuun alusta. Maailmalla teosta käytetään myös nimitystä grooming. Kriminalisointi perustui Euroopan neuvoston yleissopimukseen ja osassa sopimusta sitovista maista muutos toi viranomaisille oikeasti lisää puuttumismahdollisuuksia. Suomessa muutos toi mukanaan lähinnä hämmennystä epäselvyytensä takia.

Pykälä jakautuu kahteen momenttiin, jossa ensimmäisessä kriminalisoidaan tämä varsinainen verkkoviettely ja uhrin suojaikäraja on 16 vuotta. Suomi kriminalisoi houkuttelun myös reaalimaailman puolella, vaikka yleissopimus ei sitä velvoittanut. Toisessa momentissa kriminalisoidaan houkuttelu prostituutioon tai esiintymään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavassa esityksessä. Suojaikäraja on tämän osalta korkeampi, eli 18 vuotta ja myös yritys on rangaistava. Varsinaisen verkkoviettelyn osalta yritystä ei siis ole kriminalisoitu.

Suomessa oli jo aikaisemmin kriminalisoitu seksuaalissävytteinen viestittely alle 16-vuotiaan kanssa lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. Houkuttelupykälän sisään on siis mahdollista jäädä vain hyvin pieni osa teoista, koska jos teko sisältää seksuaalissävytteistä viestittelyä, puhetta tai tekoja, on kyseessä aina lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Vielä käsittämättömämpi asia lakiuudistuksen osalta on se, että poliisilla ei ole mahdollisuutta selvittää viestin lähettäjän IP-osoitetta, koska pykälän rangaistusmaksimi ei riitä televalvonnan edellytysten täyttymiseen. Poliisilla on siis huonot mahdollisuudet selvittää tekijä, jos teko on tapahtunut netissä.

Median tiedoista poiketen, poliisin tietojärjestelmistä löytyy 20 rikosilmoitusta lapsen houkuttelusta seksuaalisiin tarkoituksiin, jotka on kirjattu vuoden 2011 puolella. Lehtijuttuun liittyen tietoja oli haettu vain tapahtuma-ajan mukaan, jonka takia tulokseksi tuli 18. Kolme näistä 20 rikosilmoituksesta on kirjattu yrityksinä. Yhdeksän kaikista tapauksista on tapahtunut netissä tai lähtenyt liikkeelle sitä kautta. Melkein kaikki muut teot olivat tapahtuneet asunnossa tai kadulla.

Yritysten osalta kaikkien rikosilmoitusten rikosnimike on kirjattu erheellisesti, koska missään tapauksessa ei ole viitteitä toisen momentin mukaisesta houkuttelun yrityksestä. Yksi teoista on alkutietojen perusteella selkeästi lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, yksi mahdollinen houkuttelu ja kolmas perätön ilmoitus.
Seitsemäntoista muusta rikosilmoituksesta viidessä rikosnimikkeeksi olisi pitänyt kirjata lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalissävytteisten puheiden, tekojen tai viestien takia. Oman arvioni mukaan vain kuudessa tapauksessa houkuttelupykälän täyttyminen voisi olla mahdollista ja kuudessa tapauksessa teon tunnusmerkistön täyttyminen jää epäselväksi.

Vain yksi kaikista rikosilmoituksista on toistaiseksi lähtenyt syyttäjälle, joten kyseisestä pykälästä ei ole olemassa vielä oikeuskäytäntöä. Kyseisessä tapauksessa on myös rikosnimike lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, joten ilmoitustietojen mukaan on hieman epäselvää mikä ilmoituksen tunnusmerkistöstä koskee houkuttelun osuutta. Muuten tapauksia on päätetty esimerkiksi ei rikosta –perusteella. Päätettyjä tai keskeytettyjä rikosilmoituksia kaikista on seitsemän, joten avoimia on vielä 12 kappaletta.

Poliisihallitus on ryhtynyt toimiin rikoksen tunnusmerkistön tunnistamiseen liittyvien ongelmien korjaamiseksi ja koulutuksen kautta yritetään lisätä poliisin tietoisuutta. Lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä kirjattiin vuonna 2011 reilusti yli tuhat rikosilmoitusta ja nettiin näistä liittyi pitkästi kolmatta sataa kappaletta. Houkuttelupykälän osuutta voidaan siis pitää marginaalisena ja lähinnä tulkintaongelmia aiheuttavana uudistuksena. Erittäin haitallista on, jos osaa lievimmistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä alettaisiin pitää houkutteluna, koska tällä olisi vaikutusta rangaistuksen mittaamiseen, rikoksen vanhenemisaikaan, korvauksiin ja poliisin käyttämiin pakkokeinoihin. Mitään oleellista hyötyä en kyseisestä pykälästä ole vielä havainnut, etenkään netin seksuaalirikosten torjunnassa.

Viime vuosi oli Helsingin virtuaalisen lähipoliisiryhmän osalta työntäyteinen ja onnistunut. Lähikuukausina julkaisemme kotisivullamme tilastomme viime vuodelta. Alustavasti voin kertoa, että seksuaali- ja kiusaamisrikokset olivat viime vuoden tapaan ”tilastokärjessä”: kirjasimme noin viisikymmentä rikosilmoitusta seksuaalirikoksista, joista suurin osa oli netin kautta tapahtuneita lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Vaikka saisimme kuinka monta piilorikosta esille, jonkun olisi tänäkin vuonna suoritettava varsinainen esitutkinta epäillyn saattamiseksi leivättömän pöydän ääreen.

Valtion talousarvioesitys tälle vuodelle on reilut 52 miljardia euroa, josta poliisin osuus on noin 700 miljoonaa euroa. Päättäjät ovat antaneet ymmärtää, että keväällä tulee lisää raastinrautaa. Tämän vuoden talousarvio on noin seitsemän miljardia alijäämäinen, eli velkaa on otettava lisää. Niin kuin poliisissa organisaatiotasolla, myös valtion tasolla asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen on välillä vaikeaa.

Poliisien lukumäärä Suomessa on asukasmäärää kohden vähäinen ja jopa Yhdysvallat ilmoittaa maahamme turisteiksi saapuvia huomioimaan hälytyspalveluiden hitauden. Poliisin määrärahoista on käyty kiivasta keskustelua julkisuudessa: on esitetty erilaisia säästökohteita ja -malleja. Meteliä on pidetty pääasiassa poliisin kenttätoiminnan turvaamisesta. Kenttäpartioiden on kuitenkin turha ottaa rikollisia kiinni, jos tutkintaan ei turvata riittävää resurssia. Osa rikoksista on myös sellaisia, jotka vaativat poliisilta erityisiä toimenpiteitä paljastuakseen. Näistä piilorikoksista esimerkkinä toimivat etenkin netin seksuaalirikokset.

Meidän ryhmän kautta ilmi tulevien seksuaalirikosten uhrit ovat ympäri Suomea ja seuraamme yleensä jollain tasolla tutkinnan edistymistä. Usein myös uhri pitää yhteyttä meihin jopa oikeudenkäynnin jälkeen ja hakee tukea tai kertoo kuulumisiaan. Niin kuin tänään uutisoitiin, poliisin tietoon tulleiden lapsen seksuaalisten hyväksikäyttöjen määrä on lisääntynyt. Oman arvioni mukaan noin 20 prosenttia vuonna 2010 ilmoitetuista reilusti yli tuhannesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä liittyy nettiin ja se osaltaan selittää rikosten lukumäärän kasvua viime vuosina. Valitettavaa on, että tällä hetkellä useat netin seksuaalirikoksista tehdyt rikosilmoitukset jäävät tutkijan pöydälle odottamaan kiireellisempien asioiden takia.

Esimerkiksi seksuaalissävytteisten viestien perusteella kirjattu lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö voi odottaa tutkijan pöydällä kuukausia. Samaan aikaan rikosilmoitus voi kätkeä sisälleen suuremman kokonaisuuden ja useita muita uhreja. Näiden lapsien eriasteinen hyväksikäyttö jatkuu, koska poliisilla ei ole aikaa hoitaa tapausta heti tai tutkintaa pitää rajata. Toki oma osansa on myös sillä, että poliisilla ei välttämättä ole riittävästi koulutusta netin seksuaalirikosten tutkimiseen.

Onneksi on myös poikkeuksia, joista esimerkkinä tapaus, jossa nuorten parissa työtä tekevän miehen toimien perusteella kirjattiin yli 50 rikosilmoitusta. Kokonaisuus lähti purkautumaan yhden rikosilmoituksen kautta, jossa tekijä oli lähettänyt netissä seksuaalissävytteisiä viestejä alaikäiselle pojalle.

Monelta osin poliisista on tullut lievimpien rikosten kohdalla pelkkä rikosilmoituksen kirjaaja vakuutusyhtiötä varten ja rikosten selvittely jää tutkinnan keskeyttämiseen tai rajoitusesityksen tekoon syyttäjälle. Vaikka minun tehtäväni ei ole ottaa resursseista herrojen murheita, niin en voi mitenkään välttyä siltä turhautumisen ja ärsyyntymisen tunteelta, kun säästämme lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnassa. Etenkin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta pitäisi olla valtakunnallisesti turvattuna riittävä resurssi tutkinnan suorittamiseen ja korvamerkittynä, jos ei muuten onnistu. Jos ajatellaan pelkkää rahaa, tuottaa jokainen ajoissa selvitetty seksuaalirikos tosiasiallisesti säästöä. Rikollisten teot kun kaikuvat etenkin poliisin tietoon jäämättömien tapausten osalta uhrien tulevaisuudessa vielä pitkään, aiheuttaen kuluja muille hallinnon aloille.