IRC-Galleria

Löysin itseni bussipysäkiltä kinaamasta, mihin yleisesti karkeasti luokiteltuun ryhmään minut voi laittaa. Ja kun en sovi mihinkään, on onneksi jokerikortti aina valmiina. Siitä tämän päivän strippikin. Eikä mitään tekemistä joulun kanssa, hähhähhää.

Categorize me

Minulla oli tapana nuorempana katsella lintuja taivaalla ja uneksia olevani yhtä vapaa jonain päivänä. Nyt vuosia myöhemmin tiedän, etteivät ne linnut ole sen vapaampia kuin minäkään. Saalistaja vaanii niin maalta kuin ilmastakin. Safkasta on jaolla kaikki muutkin. Jos luonnon hazardit eivät uhkaa, niin ihmisen tekemät sitten. Itseasiassa lintuna oleminen on aika hanurista. Terveydenhuoltokin on huonompi kuin meillä!

Niinpä, The Free Bird:

The free bird

En osaa oikein ottaa offensiivia ihmisistä, jotka käyttävät jotain täysin geneeristä ja vielä jotain tiettyä asiaa olettavaa loukkausta.

Stripissä oleva sananvaihto käytiin minun ja jonkun satunnaisen EFNetin peelon kanssa sen jälkeen, kun olin avustanut tyypin ystävällisesti pois hallinnoimaltani kanavalta pornositen spammaamisen takia.

Learning the etiquette

Kuukausi onkin hurahtanut edellisestä stripistä, olen keskittänyt kaiken aikani peliautomaattisivujeni palauttamiseen linjoille. Nyt ne ovat sitten näytillä - jos olet koskaan halunnut flipperin kotiin, kannattaa käydä katsomassa täällä!

M.I.A.

Vahvan kuvamuistin omaavana ei ole kauhean harvinaista nähdä mielessään välähdyksiä menneestä tutun kappaleen osuessa kohdalle. Ikävä kyllä, Guitar hero tuntuu olevan omiaan tällaisten muistojen jättämisessä ja nykyisin yleisin muisto musiikkikappaleisiin liittyen onkin "ainiin, tää oli Guitar herossa". Perkele.

Beautiful moments, gone

Joidenkin tyyppien kanssa jäi joskus maku, että yhden yön suhteet ovat rutinoituneet liiankin kanssa. Josta tulikin mieleen, että aivan pakko mainostaa yhtä parin vuoden takaista tekstiäni aiheesta, täällä.

The writing on the wall

Jos meinaat että maailma potkii päähän, muista aina kaveria. Kaverilla menee vieläkin huonommin.

Old pals

80-luvun puolivälissä kun itse pelailin ensimmäisillä pelikoneillani, oli itsestään selvää kilpailla kavereita vastaan. Kuka pääsi pisimmälle Super Mariossa tai Outrunissa oli kadun kovin pelaaja. Jossain pelissä johtoasemassa oleminen herätti suuria tunteita, toiveitakin. Olisinko maailmassa paras tässä pelissä? Olisinko joskus jossain näyttämässä taitojani suurelle yleisölle? Ehkä koko stadioni hurraisi, kun viimein niittaisin sen viimeisen Koopan.

20 vuotta myöhemmin olemme viimein saaneet vastauksen. Vuosien pelaamisen jälkeet näet XBox Livestä tai Playstation Networkista, että paras pelisi oikeuttaa sinut sijalle viisi miljoonaa neljäsataaseitsemänkymmentä tuhatta kolmesataa neljätoista. Yritä nyt repiä tuosta sitten egoboostia.

Haista internet vaan paska!

Internet ruined it for me

Viimekertaisesta stripistä onkin aikaa. Tuhosin olkapääni ja olen ollut kaiken sorttisissa tutkimuksissa, kunnes viime kuussa pääsin viimein leikkaukseen, josta poistuin enemmän metallia ja muovia sisältävänä, kuin aiemmin. Piirtäminen on ihan tuskaa ja tämäkin strippi vei tuntikausia kiroilutaukoineen. Mutta tästä vielä noustaan.

Miksi ihmeessä joka helvetin tapahtumassa vedän puoleeni hörhöjä, joiden 2 viikon Linux-käyttö tuntuu antavan heille jonkun mystisen näkemyksen siitä, mikä saa ihmisen käyttämään järjestelmällisesti Linuxia ja muita avoimia softia pidempään, kuin keskivertoteini on elänyt?

Kuitenkin, pohjautuen etäisesti todellisuuteen...

I hate Linux fanboys

Surullisessa maailmassa keinotekoinen maistuu paremmalle.

Taste for artificial