Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa nykymaailmassa. Meikämandoliinia tavan takaa puistattaa, kuinka suuria hintaeroja erinäisissä tuotteissa voikaan olla! Sokeasti shoppaava ja ensimmäisestä kaupasta kamansa kaappaava hukkaa vuositasolla taatusti satoja euroja! Ihan mieletöntä.
Otetaanpa nyt esimerkiksi eilinen. Talsin Stadin katuja pyrkimyksenäni hankkia Haloo Helsingin kaksi levyä tuorein oli jo plakkarissa entuudestaan. Mistäpä Helsingissä ylipäätään saa albumeita? Ensimmäisenä suuntasin Keltaiseen jäänsärkijään, joka on kuuluisa divari siellä Annankadun kulmilla. Suuntasin oikopäätä kotimaisten levyjen laarille ja pläräsin H-kirjaimen kohdalta. Sormiini osui Haloo Helsingin esikoislevy vuodelta 2008. Tyrmistyin nähdessäni hintatarran: 18,90 edinburghia! What the hell?! Myös 2011-levy siellä oli ja samaan hintaan. Kieltäydyin puremattanielemästä ja kiikutin esikoiskiekon kassalle.
Oisko tässä yhtään tinkimävaraa? Tossa oli toi nelisen vuotta uudempi levy samaan hintaan.
Niin no levy-yhtiöthän sen pitkälti määrittelee. Se on ollut meillä vielä uudenhintaisena. Voin mä ne sentit siitä ottaa, mutta en oikein enempää.
Haista paska!
No ei, jälkimmäinen kommentti oli vain oma väritykseni tähän kirjoitukseen. Enkä edes ajatellut noin, joskin ihmettelin kovasti, mitä levy-yhtiöillä muka olisi asiaan sanomista. Vein levyn hyllyyn ja poistuin.
Seuraavaksi suuntasin Levykauppa Äxään, joka on siinä noin vartin matkan päässä. Haloo Helsingin debyyttialbumi löytyi sieltäkin, mutta hintaan 9,90. Maksoin summan hymy kasvoilla. Yhdeksän euron säästö.
Maailma on siitä hullu paikka, että tämä tapaukseni ei ole mitenkään erityinen, vaan aivan päivittäinen. Oli tuote melkein mikä hyvänsä, pystyy kuluttaja säästämään suuria summia rahaa, kun viitsii vähän katsoa missä shoppailee. Hyvä esimerkki tästä on vuosikausia ollut videopelien hinnasto: rehellisessä peliliikkeessä 52 euroa maksavasta nimikkeestä voi Citymarketissa joutua puolittamaan 69 euroa tai enemmänkin. Pelipiireissä vitsaillaankin aina siitä, miten tietämättömät isät ja äidit kiikuttavat muksuille joululahjat juurikin sieltä kalleimmasta paikasta. Tyypillistä ylihinnoittelu on myös matkapuhelimissa, kodinkoneissa ja cd-levyissä. Muistan ihmetelleeni muun muassa Lohjan Prismassa sitä, miten hintalappuja ei päivitetä, vaikka tuotteiden arvon tulisi laskea jos ei kuukausi kuukaudelta niin vähintäänkin vuosi vuodelta. Ei ole mitään järkeä maksaa 20 euroa levystä, joka oli tismalleen saman hintainen kolme vuotta sitten.
Surullinen tosiasia on, että nykymaailmassa miltei kaiken myös vaatteet saa halvimmalla netistä. Ei muuta kuin hintaseuranta, Ebay, Play.com ja pienellä varauksella huuto.net auki, niin johan alkaa olla kauniita hintoja. Tietyllä tavalla nettikaupustelun kannattavuuden nousu on ikävääkin. Harvoin enää kokee sitä vanhaa ja nostalgista tunnetta, kun pääsee fyysisesti tekemään löytöjä. Esimerkiksi Play.comista tuoreet cd:t ei tosin kotimaisia saa kategorisesti aina halvemmalla kuin suomalaiskaupoista. Play.comin tuotteet tulevat postikuluitta Suomeen. Siinä missä uusi albumi Suomessa lähtee mukaan kahteenkymppiin, niin tuolta ne saa aina rapealla 13 eurolla. Mikäli tapaa levyjä ostella, niin tuota kautta säästää sievoisen summan.
Jos totta puhutaan, niin enköhän minä tuon Haloo Helsingin esikoisenkin olisi jostain nettipuljusta löytänyt pari euroa halvemmalla. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin siitä, että tahdoin saada levyn pikaisesti käteen ja yhtä lailla fiilistellä wanhoja hyviä aikoja (klisee, mutta totta).