IRC-Galleria

Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa nykymaailmassa. Meikämandoliinia tavan takaa puistattaa, kuinka suuria hintaeroja erinäisissä tuotteissa voikaan olla! Sokeasti shoppaava ja ensimmäisestä kaupasta kamansa kaappaava hukkaa vuositasolla taatusti satoja euroja! Ihan mieletöntä.

Otetaanpa nyt esimerkiksi eilinen. Talsin Stadin katuja pyrkimyksenäni hankkia Haloo Helsingin kaksi levyä – tuorein oli jo plakkarissa entuudestaan. Mistäpä Helsingissä ylipäätään saa albumeita? Ensimmäisenä suuntasin Keltaiseen jäänsärkijään, joka on kuuluisa divari siellä Annankadun kulmilla. Suuntasin oikopäätä kotimaisten levyjen laarille ja pläräsin H-kirjaimen kohdalta. Sormiini osui Haloo Helsingin esikoislevy vuodelta 2008. Tyrmistyin nähdessäni hintatarran: 18,90 edinburghia! What the hell?! Myös 2011-levy siellä oli ja samaan hintaan. Kieltäydyin puremattanielemästä ja kiikutin esikoiskiekon kassalle.

– Oisko tässä yhtään tinkimävaraa? Tossa oli toi nelisen vuotta uudempi levy samaan hintaan.
– Niin no levy-yhtiöthän sen pitkälti määrittelee. Se on ollut meillä vielä uudenhintaisena. Voin mä ne sentit siitä ottaa, mutta en oikein enempää.
– Haista paska!

No ei, jälkimmäinen kommentti oli vain oma väritykseni tähän kirjoitukseen. Enkä edes ajatellut noin, joskin ihmettelin kovasti, mitä levy-yhtiöillä muka olisi asiaan sanomista. Vein levyn hyllyyn ja poistuin.

Seuraavaksi suuntasin Levykauppa Äxään, joka on siinä noin vartin matkan päässä. Haloo Helsingin debyyttialbumi löytyi sieltäkin, mutta hintaan 9,90. Maksoin summan hymy kasvoilla. Yhdeksän euron säästö.

Maailma on siitä hullu paikka, että tämä tapaukseni ei ole mitenkään erityinen, vaan aivan päivittäinen. Oli tuote melkein mikä hyvänsä, pystyy kuluttaja säästämään suuria summia rahaa, kun viitsii vähän katsoa missä shoppailee. Hyvä esimerkki tästä on vuosikausia ollut videopelien hinnasto: rehellisessä peliliikkeessä 52 euroa maksavasta nimikkeestä voi Citymarketissa joutua puolittamaan 69 euroa tai enemmänkin. Pelipiireissä vitsaillaankin aina siitä, miten tietämättömät isät ja äidit kiikuttavat muksuille joululahjat juurikin sieltä kalleimmasta paikasta. Tyypillistä ylihinnoittelu on myös matkapuhelimissa, kodinkoneissa ja cd-levyissä. Muistan ihmetelleeni muun muassa Lohjan Prismassa sitä, miten hintalappuja ei päivitetä, vaikka tuotteiden arvon tulisi laskea jos ei kuukausi kuukaudelta niin vähintäänkin vuosi vuodelta. Ei ole mitään järkeä maksaa 20 euroa levystä, joka oli tismalleen saman hintainen kolme vuotta sitten.

Surullinen tosiasia on, että nykymaailmassa miltei kaiken – myös vaatteet – saa halvimmalla netistä. Ei muuta kuin hintaseuranta, Ebay, Play.com ja pienellä varauksella huuto.net auki, niin johan alkaa olla kauniita hintoja. Tietyllä tavalla nettikaupustelun kannattavuuden nousu on ikävääkin. Harvoin enää kokee sitä vanhaa ja nostalgista tunnetta, kun pääsee fyysisesti tekemään löytöjä. Esimerkiksi Play.comista tuoreet cd:t – ei tosin kotimaisia – saa kategorisesti aina halvemmalla kuin suomalaiskaupoista. Play.comin tuotteet tulevat postikuluitta Suomeen. Siinä missä uusi albumi Suomessa lähtee mukaan kahteenkymppiin, niin tuolta ne saa aina rapealla 13 eurolla. Mikäli tapaa levyjä ostella, niin tuota kautta säästää sievoisen summan.

Jos totta puhutaan, niin enköhän minä tuon Haloo Helsingin esikoisenkin olisi jostain nettipuljusta löytänyt pari euroa halvemmalla. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin siitä, että tahdoin saada levyn pikaisesti käteen ja yhtä lailla fiilistellä wanhoja hyviä aikoja (klisee, mutta totta).

Guten tag! Kirjoitan tätä myöhäistä arviotani parhaillaan Saksan Düsseldorfissa. Show’hun on tässä vaiheessa enää muutamia tunteja aikaa, ja jännitys kihisee korkealla. Kävin tsekkaamassa molemmat semitkin paikan päällä, joten rahoittajamaiden esityksiä lukuun ottamatta jokainen esitys on minulle tuttu ihan jo live-keikaltakin. Euroviisu-klubin kautta saadut liput ovat aina oikeuttaneet hyviin paikkoihin: ensimmäisessä semissä olin ehkä noin 12 metriä lavasta, toisessa semissä hieman kauempana, mutta lattialla kumminkin. Finaalin istumapaikka on kaiketi jotain tuolta väliltä. Tänään nähdään, mihin Suomen ja muiden upeiden maiden esitykset yltävät! Arvostelut kirjoitin musiikkia samalla kuunnellessani. Kauttaviivan toiselta puolelta löydät mukana olevan ystäväni Kirmon arvosanat, jotka monissa tapauksissa menevät melko lailla yksiin omieni kanssa. Asteikko on yhdestä viiteen. [b]1. Suomi: Paradise Oskar – Da Da Dam[/b] Ohjelma alkakoon!!! Aikamoinen pommi kuulla Suomi heti aluksi. Toivottavasti tämä menestyy korkealle aikaisesta esiintymispaikastaan huolimatta. On tuo Paradise vain kova jätkä! Tuhannen tai miljoonan taalan hymykin. Suomi! Suomi! Suomi! Pieni kappale, iso sanoma, niin kuin Axel taisi itsekin todeta. Toimii! Jo kannatuksenkin vuoksi täydet pongot! Vaikeahan tätä on puolueettomasta näkökulmasta sitä paitsi tarkastella. Perhanan hieno kipale, vaikka alun perin harmittelinkin, ettei ihana Saara Aalto päässyt Suomea edustamaan. Saaran tuoreen levyn biisejä kuulleena voin kuitenkin todeta, että tyttö ei ole vielä näyttänyt Suomen karsinnoissa parasta osaamistaan, joten Oskarin edustaminen ei siinäkään mielessä ole ollenkaan huono juttu! Arvosana: 5 / 5 [b]2. Bosnia & Herzegovina: Dino Merlin – Love in Rewind[/b] Pidin tätä aluksi aikamoisena pettymyksenä. Dino Merlin nimenä kuulosti kovalta biisinikkarilta, mutta aluksi en tästä tykännyt. Kaverin hehkutusten myötä tämä on kuitenkin kasvanut. Miellyttävää ja helppoa kuunneltavaa. Ihan hienot sanoituksetkin. Arvosana: 4- / 5- [b]3. Tanska: A Friend In London – New Tomorrow[/b] Pohjoismailta kyllä lujaa settiä. Tämä oli livenä aika hieno, vaikken aluksi tästä innostunutkaan. Valistavaa, muttei liian saarnaavaa. Upea kertosäe, joka jää päähän soimaan. O-oo-ooo-ooo-oo-oo. Siisti kipale! Oikeaa keikan tuntua tässä. Arvosana: 4 / 4 [b]4. Liettua: Evelina Sašenko – C‘est ma vie[/b] Tässä kappale, joka on jäänyt melko heikosti mieleen. Mukavan puhdasta laulantaa, mutta pippuri puuttuu. Jää vääjäämättä nopeampitempoisten zipaleiden jalkoihin. Ei ärsytäkään tarpeeksi. Arvosana: 2,5 / 4- [b]5. Unkari: Kati Wolf – What About My Dreams?[/b] Nyt on pakko venyttää asteikkoa! Tässä on minun sydämeni valinta. Ensimmäistä kertaa kun kuulin, niin totesin, että tämä on niiiiin minun mieleeni. On enkkua, on unkaria. On korkeita ääniä, hienoa sanomaa. Ei mitään lässynläätä, vaan vahvaa tulkintaa ja itseisarvon tuntoa! UNKARI!!! WHAT ABOUT MY DREAMS?! Ensimmäisessä semissä tämä tuntui sitä paitsi räjäyttävän potin, mikä kyllä lämmitti minua syvästi. Rakastan! Arvosana: 5+ / 4,5 [b]6. Irlanti: Jedward − Lipstick[/b] Tarttuva kappale, yksi vedonlyöjien ennakkosuosikeista. Paljon toistoa, vaan ei kovin mielenkiintoista sellaista. Lavaesitys oli pieni pettymys minulle, joka tunnen jo valmiiksi Jedwardin brittien X-Factorista. Räjäytti yleisön semifinaalissa, mutta en jaksa uskoa erityiseen menestykseen näillä ansioilla. Arvosana: 3+ / 3+ [b]7. Ruotsi: Eric Saade − Popular[/b] Ruotsi teki sen taas. Huomaa kyllä, että länsinaapurissa ymmärretään viisujen päälle. Popular on täysi paketti: on esiintymistä, erilaiset sanat, särkyvää lasia, tarttuva kertsi ja komea poikakin; paha sitä on käydä kiistämään! Alusta alkaen mukaansatempaavaa menoa. Show, joka vangitsee kyynisimmänkin katsojan. Ensi vuonna Euroviisut Globeniin? Arvosana: 5 / 5- [b]8. Viro: Getter Jaani – Rockefeller Street[/b] Ja tykitys sen kun jatkuu! Älytön all stars -kattaus tässä alussa! Taaskin hieno kertosäe ja poljenta. Virolta yllättävän hyvää settiä, vaikka kova viisumaa yleensä onkin. Computer game heroes! Meininki kohdillaan! Yksi suosikeistani ehdottomasti. Arvosana: 4,5 / 4+ [b]9. Kreikka: Loucas Giorkas feat. Stereo Mike – Watch My Dance[/b] Stereo Miken räpeistä en niin välitä, mutta tuo Beckhamin näköinen mies on kyllä todella jylhä ja kohtalokas laulussaan. Livenä upeaa paatosta ja mukavan yöllistä ylistystä. Arvosana: 3,5 / 3,5 [b]10. Venäjä: Alexey Vorobyov – Get You[/b] Tämä kappale on kyllä kasvanut kaiken maailman klubi-iltojemme myötä. Vähänhän tästä tulee jopa Bon Jovi mieleen. Piristävä ja letkeä rallatus. Mukavan itsevarmat sanat, joita on kiva laulaa mukana. Parempaa keskikastia. Arvosana: 3,5 / 3 [b]11. Ranska: Amaury Vassili − Sognu[/b] Ennakkosuosikki vedonlyöjien ja monien lähteiden mukaan. Musiikissa on selkeää disneymäistä eeppisyyttä. Tulee mieleen laiva aavalla ulapalla. Mielikuvia tämä kappale ainakin onnistuu luomaan. En kuitenkaan tiedä, onko ihan oikea valinta Euroviisuihin. Arvosana: 4 / 5 [b]12. Italia: Raphael Gualazzi – Madness of Love[/b] Tätä on tullut kuunneltua kaikkein vähiten, koska oli kolmansissa esikatseluissa eikä ole soinut täällä klubeillakaan (ylläri). Selkeästi heikoin rahoittajamaan esitys. Ei kovin kummoinen paluu Italialta siis. Erikoiset rääkymiset tuovat väriä, mutta kyllä tämä ehyempi kokonaisuus olisi ollut mustavalkoisena ja tylsänä. Arvosana: 2 / 2 [b]13. Sveitsi: Anna Rossinelli – In Love for a While[/b] Letkeää ja kesäistä. Selvä kulttihahmo tämä Rossinelli. Semissä sai melkoiset hurraahuudot lavalle saapuessaan. Tietyssä määrin ärsyttävän levollinen Easy Like Sunday Morning -tyylinen biisi, mutta toisaalta ihan miellyttävä välipala. Nätti ja simpsakka mimmikin. Arvosana: 3,5 / 4- [b]14. Iso-Britannia: Blue – I Can[/b] Ennakkosuosikki tämäkin. Kerrankin kun UK lähettää kunnon biisin, saattaa se näkyä ihmisten äänissä. Yleisö varmasti innostuu ja kieltämättä minä myös. Tällaiset individualistiset sanoitukset ovat siitä loistavia, että näitä on äärimmäisen kiva laulaa mukana. Mahdollinen voittaja, vaikkakaan ei ylin suosikkini. Arvosana: 4+ / 3,5 [b]15. Moldova: Zdob şi Zdub – So Lucky[/b] Moldovan jatkoon pääsy oli yksi suurimmista yllätyksistä. Olihan lavaesitys sinänsä energinen, mutta kappale kyllä ärsyttää välillä siinä määrin, etten uskalla tälle suurta menestystä povata. Liian hyökkäävää minun makuuni. Arvosana: 2+ / 2,5 [b]16. Saksa: Lena – Taken by a Stranger[/b] LENA!!! Hitto, että kannatin tätä tyttöä viime vuonna. Ja pakkohan se oli sitten jo senkin vuoksi tulla paikan päälle tänä vuonna. Aluksi suhtauduin Lenan toiseen perättäiseen esiintymiseen nihkeästi, mutta onhan tämä kappale sentään aika erilainen. Toivottavasti ei nyt voita kumminkaan. Kiva viisu. Vaikeahko arvioida. Arvosana: 3+ / 3+ [b]17. Romania: Hotel FM − Change[/b] Romanian Hotel FM on ihan perusnättiä maailmanparannusmusiikkia. Tarttuvahko kertsi, vaikka sanoma sinänsä vähän tylsä ja tyypillinen onkin. Jää Tanskan ja Suomen vastaavien biisien jalkoihin, mutta ei välttämättä paljon. Iso-Britannian vanha edustaja Nicki French kehui tätä yhdeksi suosikikseen Rein-joen risteilykeikallaan. Arvosana: 3 / 3 [b]18. Itävalta: Nadine Beiler – The Secret Is Love[/b] Tässä taas kappale, joka on jäänyt vähän heikosti semistä mieleen. Ei tästä hirveästi sanottavaa olekaan. Ihan kiva. Vähän turhan mahtipontinen sovitus minun makuuni. Arvosana: 2+ / 2+ [b]19. Azerbaijan: Ell and Nikki – Running Scared[/b] Tätä biisiä kannattaa varoa. Azerit on yllättäen aina kova viisumaa, joten voittoa voitaneen pitää vain ajan kysymyksenä. Land of Fire, huh. Jättää nimenä varjoonsa esim. Land of a Thousand Lakesin. No joo. Kappaleessa on hienoja korkeita kohtia ja eteeristä meininkiä vähän tanskalaisbändi Mew’n tyyliin. Ei kuitenkaan mitenkään erityisen unohtumaton viisu. Arvosana: 3+ / 4+ [b]20. Slovenia: Maja Keuc – No One[/b] Anastacia?! Tuo oli ensivaikutelmani, ja siksi artistiksihan tätä kuulemma onkin kotimaassaan kutsuttu. Anastaciasta en tosin koskaan tykännyt, mutta tässä on kyllä hienot melodiat. Kappale on ehkä turhan sekava säväyttääkseen aivan täydeltä laidalta. Diggaan kuitenkin kovasti! Arvosana: 4- / 3+ [b]21. Islanti: Sjonni’s Friends – Coming Home[/b] Leppoisaa menoa, mutta ei kovin säväyttävää. Yllätyin kun tämä meni jatkoon, vaikka tarvitaanhan hyvässä show’ssa tällaista keveämpääkin matskua. Biisin tempon vaihteluista en ihan hirveästi innostu. Hyvä esiintymispaikka. Saattaa yllättää. Arvosana: 3- / 4 [b]22. Espanja: Lucía Pérez – Que me quiten lo bailao[/b] Aluksi Espanjan viisu ei meinannut jäädä mieleen, mutta sitten kun asiaa rupesi ajattelemaan bilekannalta, niin onhan tämä aivan ehdoton kesäpäivän biisi. Esimerkiksi siivoaminen tämän tahtiin olisi varmasti ilo. Hyvä, Espanja! Arvosana: 4- / 4 [b]23. Ukraina: Mika Newton − Angel[/b] Hiekkapiirtäjä! Ainakin livenä upeat piirokset veivät kyllä huomiota itse kappaleesta. Harmi sinänsä, koska tämä on oikeastaan aika upeakin tekele. “We are people of the planet, we live human lives.” Jotenkin nämä sanoitukset uppoavat meikäläiseen kuin lämmin veitsi voihin. Arvosana: 4 / 4+ [b]24. Serbia: Nina − Čaroban[/b] Serbia yllättäen hallitsee tämän hommansa. Viime vuoden Ovo je Balkan oli piristävä tapaus, ja tämä jatkaa kyllä samalla linjalla. Psykedeeliset taustat ja aivan mahdottoman lyhyitä tyttöjä lavalla. Mukanakin pystyy laulamaan, vaikkei kieltä osaakaan. Hyvän mielen kappale hyvällä esiintymispaikalla. Arvosana: 4- / 4+ [b]25. Georgia: Eldrine – One More Day[/b] Viimeistä viedään! Tämänkään jatkoon pääsyyn en ollut uskoa, mutta eihän Georgian veisuu sinällään pöllömpi ole. Väkevää energiaa kautta linjan. Ehkä vähän synkkä päätös illalle, mutta muutoin menettelee. Arvosana: 3- / 2,5

Tänään minua mietityttää suuresti ihmisen ego. Sen voisi ehkä kääntää suomeksi suurinpiirtein itsetunnoksi, tai ainakin niillä kahdella asialla on selkeitä yhteyksiä.

Haluaisin nyt pohtia sitä, miten ego kasvaa ja voiko sen kasvusta mahdollisesti olla jopa haittaa. Ja voiko niitä haittoja välttää.

Otetaan esimerkiksi kuvitteellinen henkilö X. Tai nimetäänpä tämä henkilö ennemmin vaikkapa Erkiksi, jotta tarina tulee lähemmäs lukijaa.

Erkki on 14-vuotias. Hän käy yläastetta ja on reippaasti ylipainoinen. Vapaa-ajallaan Erkki lukee Harry Potteria ja pelaa World of Warcraftia. Hänellä on muutama hyvä ystävä, mutta heitä kaikkia koulukiusataan. Naisissa Erkki ei huonon hygieniansa, korkean elopainonsa ja rujon ulkomuotonsa vuoksi herätä juurikaan kiinnostusta. Muutaman tytön Erkki kuitenkin tuntee. Nämä tytöt kutsuvat Erkin juttuja hauskoiksi, mutta ovat jo useamman kerran ilmaisseet, että eivät ole hänestä kiinnostuneita siinä mielessä.

20-vuotiaana ennen yliopiston aloittamista Erkki ryhdistäytyy pitkän itsepohdiskelun seurauksena. Hän rupeaa käymään suihkussa seitsemästi viikossa ja aloittaa kuntosalilla käynnin. Erkin ryhdikkään kohentunut olemus ja erinomainen lihaskunto vakuuttavat työhaastattelijan, ja Erkki otetaan duuniin muuttomieheksi. Tienaamillaan rahoilla Erkki ostaa merkkivaatteita. Yllättäen naiset alkavatkin nyt lähestyä häntä. Niitä tulee suorastaan ovista ja ikkunoista. Erkki joutuu ensimmäistä kertaa elämässään jakelemaan rukkasia. Hänellä on edelleen sydän paikallaan eikä hän haluaisi loukata ketään.

Tässä vaiheessa nousee kysymys. Onko Erkki enää se sama Erkki kuin 14-vuotiaana? Hän on huippukunnossa, omistaa yksiön Eirassa ja kuuluu Stadin tavoitelluimpiin poikamiehiin. Ulkoisesti hän on siis kaikkea muuta kuin 14-vuotiaana, jolloin hänen vaatteensa olivat kokoa lakana, hameväkeä ei innostanut ja viikonloput kuluivat kellarissa viittätoista WoW-hahmoa varustellen.

Ensinnäkin voitaneen todeta, että Erkki katsoo nyt maailmaa aivan eri näkökulmasta. Naiset eivät ole hänelle enää kauniita päiväunia, vaan toinen toistaan kuumempia kissoja kapakassa. Ennen Erkki haaveili siitä yhdestä ja ainoasta, mutta enää hän ei osaa päättää säätääkö Emmin, Paulan, Ritun vai Niinan kanssa vai jatkaako etsintöjään. Baarissa 90 % naisista lähtisi Erkin mukaan, jos hän vain pyytäisi. Ja hän tietää sen varsin hyvin.

Kenties jossain vaiheessa Erkki ei enää tyytyisi yhteen. Itse asiassa hänellä oli pienenä poikanakin perversioita. Erkki oli 14-vuotiaana haaveillut vanhemmista naisista, matureista. Lisäksi ruoskaleikit ja kolmen kimppa olivat olleet yleisiä hakusanoja pitkien WoW-sessioiden jälkeen. Nyt hänellä olisi viimein mahdollisuus toteuttaa villeimmät unelmansa, joista häntä hauskaksi kehuneet tytöt eivät olleet koskaan osanneet uneksiakaan. Heille Erkki oli aina se kiltti ja kiva poika; harmiton nörtti, joka ei koskaan loukannut ketään.

Oliko Erkin oikeastaan edes mahdollista olla muuta kuin kiva ja kiltti? Jos hän olisi ollut ilkeä, olisi hän menettänyt nekin harvat ja valitut, jotka jo nuorena olivat hänen kulmassaan, kun isä ei antanutkaan rahaa WoWin lisäosiin.

Erkillä on nyt kolme mahdollisuutta. Hän voi joko alkaa toteuttaa syntisiä unelmiaan orgioista, valita naistulvasta yhden ainokaisen tai olla tekemättä mitään ja antaa vuosien kulua ja ihon ryppyyntyä.

Kolmesta rinnakkaistodellisuudesta valitsen käsiteltäväksi sen, jossa Erkki alkaa naimaan kaikkea mikä liikkuu. Kokeilut alkavat yhdestä naisesta kerrallaan. Vähitellen mukaan tulee toinen, kolmas ja neljäs nainen. Äkkiä kinkereissä on mukana myös ruoskia ja vanhuksia. Välillä Erkin päälle virtsataan, välillä hän antaa oman ureansa sataa kultaisena alastomien naisten kasvoille.

Menee viisi vuotta. Alati nopeutuvalla tahdilla Erkki on nyt pannut elämänsä aikana tuhatta eri näköistä, kokoista ja ikäistä naista. Hän toteaa, ettei jaksa enää; on jälleen itsepohdinnan aika.

Erkin lapsuudenystävät ovat kadonneet. Mukana on enää kymmeniä naisia, joista jokaista hän on pannut vähintään viidesti. Toisinaan mukana on ollut ekstaasia, toisinaan viinaa ja viagraa. Kaikki ystävyyssuhteet liittyvät tavalla tai toisella seksiin, joka on täten myös yleinen puheenaihe niin ruokapöydässä kuin elokuvailloissa.

Erkki kaipaa läheisyyttä. Pelkkä seksi ei enää riitä. Hän haluaa hellyyttä. Sitä että joku välittää. Sitä että joku soittelee, kun Erkki on ollut viiteen asti aamulla iltaa viettämässä.

Onko Erkillä tässä vaiheessa enää mahdollisuutta muuttua ihmisenä? Onko Erkillä enää paluuta niihin ystävyyssuhteisiin ja siihen risteykseen, jossa hänen piti valita sekalaisten suhteiden ja yhden ainoan mielitietyn välillä?

Onko rikkaan ihmisen mahdollista pitää jalkansa maassa? Kykeneekö komea välttämään pinnallisuutta? Voiko lihavasta sopusuhtaiseksi laihduttava pysyä nöyränä ja ymmärtäväisenä kaiken kokoisia kohtaan? Ovatko onnettomat ihmiset onnellisiin verrattuna yhden kehitysvaiheen jäljessä oikeasta minästään, joka on potentiaalisesti täysin erilainen kuin heidän nykyminänsä?

No nyt on Juurovizuunit 2011 potkaistu Suomen osalta käyntihin. Lienee aika heittää vähän arviota kehiin kahden katselukerran jälkeen.

Automatic Eye - I'm Not the One Who's Sorry

Oli oikeus ja kohtuus, että Automatic Pie karsiutui. Ensimmäisellä katselukerralla löin tälle kaksmiikan syystä että kyseessä oli varsin laimeaa ja ponnetonta roketirollia. Ei lähtenyt lentoon millään tavalla. Olisi vain vaipunut unholaan lähes 40 muun biisin joukossa. Ei hyvä lainkaan. Toisen katselukerran jälkeen paremmalla äänentoistolla täytyy sanoa, että ei kyllä auennut edelleenkään.

Arvosana: 2-

Marko Maunuksela - Synkän maan tango

Synkän maan tango. Ai Suomiko synkkä maa, Marko Nautanenä? No niin no. Jotenkin tuntuu, että tällainen kansallismusiikki ei toimi Suomen imagolla. Jollekin Serbialle tällainen erikoinen ja kenenkään ymmärtämätön hoilaus voi sopia, mutta Suomi on liian pohjoismaa. Suomeen ei liity tarpeeksi tämän tyylistä mystiikkaa. Emmehän mekään odota miltään Islannilta mitään druideja kaavuissa. Saati sitten Espanjalta.

Kappale sinänsä oli kuitenkin ihan hyvä ja vaihtelevainen. Diggasin eritoten Karjulan lauluosuuksista sekä hehkeästä Talikaisesta taustalla. Jatkopaikkansa ansainnut, mutta en kyllä missään nimessä Saksaan lähettäisi. Ensimmäisellä kerralla pamautin paperille pelkän kaksplussan tai -puokin, mutta kyllä tämän voi kernaasti kolmeen korottaa.

Arvosana: 3

Johanna Iivanainen - Luojani mun (Twilights in the Breeze)

Miksi, oi miksi lauloit tämän suomeksi, Johanna Iivamies, jos tarkoituksenasi on Dysselissä vaihtaa kuitenkin englantiin? Käsittää en tätä voi.

Luojani meikän oli kappaleena aika virsimäinen, mutta agnostisen maailmankatsomuksenikin takaa osaan arvostaa sitä. Johannalla on kaunis ja heleä ääni, joka muistuttaa pitkälti Kurkelan Jossua. Sain tästä kylmät väreet, sillä laulanta ja sanoitukset olivat kauniita. Turhan paljon eivät rumat ärrinmurrin r-äänteet päässeet pilkistämään kauniiden ja pehmeiden ällien ja vokaalien välistä. Aluksi annoin vissiinkin kolmemiikan, mutta kyllä tämän voi jopa neloseen nostaa. Toivottavasti karsintafinaalissa kuullaan englanninkielinen versio.

Arvosana: 4

Jonna - Puppets

Jaa, tässähän mielenkiintoinen napaus. Jenkkienglantia ja rnb:tä. Ensiarvostelulla olin antaa tälle kolmeplussan, mutta kyllä jälkikäteen täytyy todeta, että hyvä kun ei päässyt jatkoon.

Paapets. Miten voi olla näin latteaa purkkapoppia? Missä olivat koukut? Kuivaa...

Arvosana: 2+

Cardiant - Rapture in Time

Vuoden heviosasto lauteille! Hevillä ei voi hävitä, niinhän? Olihan tässä hetkensä. Mieleen tuli vahvasti Stratovarius ja yhdeksänmiljoonaaneljäsataakuusikymmentäseitsemäntuhattakaksistaakolmekymmentäyksi muuta tukkahevibändiä, mutta ei Rapture in Time (mitäs tuo Bioshockin Rapture taas tarkoittikaan?) erityisesti edukseen ollut. Genressään melko latteaa ja voimatonta menoa tämäkin rallatus. Ihan kiva nähdä livenä kuitenkin.

Arvosana: 3


--

Että semmoista. Meikäläinen tosiaan on menossa Suomen Euroviisu-karsintojen finaalia katsomaan (riville 3, paikalle 3), joten toivon mukaan saadaan seuraavistakin semeistä artistien kerma kuorittua mukaan Turkuun.

Lisäksi olen menossa Düsseldorfiin tsekkaamaan molemmat semit sekä itse grandefinaalen. Lennot ovat varaamatta, mutta majoitus ja liput ovat jo plakkarissa. Harkinnassa on myös matka Viron karsintojen finaaliin. 114 eurolla pääsisi ensin laivalle buffetoimaan, sitten finaalia katsomaan ja lopulta Viru-hotelliin yöpymään. Ihan hyvä setti siis. Täytyy nyt vähän katsoa, miten kaverilla rahkeet riittävät.

X sanoo (22:04):
sun yölliset viestit oli aika mielenkiintosia
Jouni sanoo (22:06):
Heh, kiitos. :- )
Yritän aina saada niihin jotain mielenkiintoa.
X sanoo (22:07):
pieni sarkastinen ote tässä mun kirjotuksessa kuitenkin oli :D
Jouni sanoo (22:07):
Arvelinkin...
: >
Jouni sanoo (22:08):
:- D
Mikä niistä teki "mielenkiintosia"?
X sanoo (22:08):
olin aivan ihmeissäni :D
no siis niiden sisältö nyt oli vähän että miksi kirjotit mulle asiasta :D
olinko sun mieles tjn?
Jouni sanoo (22:09):
Mitäs kirjoitinkaan...
X sanoo (22:09):
"haluun naista" =(
oli eka viesti
Jouni sanoo (22:09):
repesin :D
X sanoo (22:12):
ja sit kun kirjotin että niin oon oikeesti nukkumassa
niin kirjotit "EI SAATANA"

Nyt on sitten Suomen Euroviisu-karsinnan 15 biisiä julkaistu: http://satumaa.yle.fi/euroviisut En ole vielä läheskään kaikkia kuunnellut, mutta ensimmäisenä korvaan osui ihanan Saara Aallon Blessed with Love, joka toisella kuuntelukerralla sai silmäni sumeiksi. Hyvää settiä. Oli kyllä oikeusmurha, kun Aalto aikanaan hävisi Talentin jollekin hemmetin piitpoksaajalle!!!

Karsinnat on jaettu kolmeen lohkoon, joissa kussakin on viisi artistia. Joka lohkosta pääsee jatkoon kolme esitystä. Saaran lohkossa varma jatkoonmenijä on Tartu mikkiin -Hintsanen. Olen kyllä pettynyt, jos Saara Aalto ei mahdu 3/5-joukkoon.

Tämän blogin nimi on Euroviisu-mania useista eri syistä. Liityin juuri erään kaverini kanssa Suomen Euroviisu-klubiin. Olemme menossa Suomen Euroviisu-finaaliin paikan päälle! Lippu maksoi 35 euroa, mikä nyt ei ole iso raha — etenkään isoa liksaa tahkoavalle työssäkäyvälle tosifanille.

Ainakin Suomessa Euroviisut jakavat kansaa rajusti, mutta minä olen ollut suuri fani jo vuosikausia. Euroviisut ovat ihan oma juttunsa noin niin kuin maailmankin mittakaavassa. Kokonainen maanosa kisaa keskenään. Siis mitä hittoa? 100 miljoonaa katsojaa kai noilla viisuilla perinteisesti on vuosittain.

Suomen Euroviisuihin en aikanaan päässyt paikalle. Liput olivat helkkarin kalliit, mutta pakkohan se oli viime hetkellä pistää ne tilaukseen huuto.netin kautta. Myyjä kuitenkin kusetti, joten jäätiin frendin kanssa rannalle.

Ja nyt suuri paljastus... olen menossa katsomaan Euroviisuja ensi vuonna Saksaan Düsseldorfiin! Aion ihan lähipäivinä tilata Euroviisu-klubin kautta liput, joilla pääsen sekä molempiin semeihin että finaaliin! Näille hintaa tulee yhteensä 200 euroa. Lennot Saksaan eivät nekään maksa kuin 92 euroa meno–paluusta. Majoituspaikasta en vielä osaa sanoa, sillä Düsselissa on luonnollisestikin tunkua tuohon aikaan. Pahimmassa tapauksessa majoitumme kaverin kanssa Kölnissä jossain backpacker-huoneessa.

Kannatin viime vuonna voittajaa (Saksan Lena Meyer-Landrutia) ja kuittasin hänen voitollaan sievoisen summan fyrkkaa itsellenikin. Tämän jälkeen olen ostanut Lenan levyn ja pistänyt Satellite-biisin puhelimeen soittoääneksi. Oli siis aika kiva — joskin outo — kuulla, että Lena tulee edustamaan Saksaa myös ensi vuonna! Aah, Saksa ja Lena, täältä tullaan! <3

Molli. Tuo ihana kissani on nyt kuollut.



Molli saapui meille Lohjalle noin vuosi sen jälkeen kun olimme perheen kanssa muuttaneet sinne Espoosta. Olin tuolloin ala-asteikäinen, vasta kouluni aloittanut (vai aloittava) pikkupoika. Muistan elävästi sen, kuinka Molli alkuaikoinaan kierteli taloa ja tutki paikkoja. Se hyppi kaappien huipuille ja vietti aikaansa takan päällä. Se oli nuori ja täynnä energiaa; vähän niin kuin kuusivuotias Jounikin.



Yksi varhaisimpia muistojani on se, kun äiti kertoi, että sen entinen omistaja oli sanonut Mollin (tai ehkä kissojen yleisesti) vaistoavan ihmisten tunnetiloja. Kerran sitten istuin jostakin syystä itkuisena olohuoneessa sohvalla, kun Molli tuli viereeni ja tuijotti minua kohtalokkaasti ikään kuin lohduttaen. Ja sehän muuten auttoi.



Aikanaan telkkarissa pyöri mainos, jossa näytettiin lapsen ja kissan kehitystä. Kun alakoululainen lapsi tuli koulusta, oli kissa häntä vastassa. Kun lapsesta kasvoi mies ja hän tuli töistä, oli sama kissa häntä vastassa samassa paikassa. Tunnen olleeni tuo poika. Molli oli usein kuistilla vartiossa, tulin sitten kaverilta leikkimästä tai vaikkapa baarista juhlimasta.



Vuoden alussa harkitsin meneväni kesätöihin Espanjaan. Noihin aikoihin Mollilla alkoi kuitenkin olla vaikeuksia. Asuin tuolloin Espoossa, ja kun tulin kerran kotiin käymään, oli Molli muuttunut. Se mourusi todella kovaan ääneen, ja äiti vitsaili sillä olleen minua niin kova ikävä. Jälkeenpäin totesimme, että taisi kissamiehellä olla kuulo huonontunut merkittävästi. Vanhuuden heikkohan se oli. Espanjan-duuni ei tämän ja muiden myöhemmin paljastuneiden asioiden vuoksi enää vaikuttanutkaan niin kiehtovalta. Ounastelin kesän olevan Mollin viimeinen.



Tämän viikon alussa Molli teki hätänsä ensimmäistä kertaa sisälle; tosin saunaan. Pelkäsin tämän olevan lopun alkua, mutta olihan Mollilla ennenkin ollut kaikenlaista vaivaa. Viime päivinä se oli alkanut nukkuakin lähinnä istualteen. Se oli vuorotellen alakuloisen ja vuorotellen levollisen mutta nuutuneen näköinen.



Keskiviikkoaamuna olin valmiina lähtemään muuttokuormani kanssa tänne Helsinkiin. Molli nukkui pesuhuoneessa, ja kävin hyvästelemässä sen lämpimästi. Viime kuukausina olin aina silittänyt sen erityisen pitkällä kaavalla, koska pelkäsin aina joka hyvästelyn jäävän viimeiseksi. Tällä kertaa fiilikseni oli vähän toisenlainen: kyllä Molli kestää ja näemme taas 1,5 viikon päästä. Pyysin kuitenkin Mollia pärjäilemään.



Kirjoitan tätä tekstiä vuolaiden kyynelten läpi ja nenä tukossa. Tämä on ollut henkisesti ja fyysisesti raskas viikko, ja Molli on aina ollut minulle todella rakas. Olen ollut siinä onnekas, että monikaan läheiseni ei ole kuollut, mutta tämä iskee kaikkein raskaimmin. Molli merkitsi minulle aivan mahdottoman paljon.



Molli oli tänään viety eläinlääkäriin, koska se oli lakannut syömästä. Testien mukaan sen munuaisarvot olivat koholla ja oli armeliainta nukuttaa se. Veljeni, äitini ja isäni olivat olleet Mollin vierellä, kun lääkäri oli ilmoittanut, ettei sydän enää lyö.



Isäni ei oikein koskaan pitänyt Mollista siinä mielessä, että se jahtasi pikkueläimiä. Mollikin tuntui vähän pelkäävän isääni. Tänään isäni oli kuitenkin sanonut, että Molli oli perheenjäsen. Kun kuulin tämän veljeltäni, murruin täysin. Mollin kuolema oli kuulemma koskettanut isäänikin yllättävästi enemmän kuin jotkin muut kuolemantapaukset.



Tuntuu todella uskomattomalta ajatella, etten koskaan enää tule näkemään Mollia. En tule kuulemaan sen naukumista, en silittämään sitä, en mitään. Mollin näkeminen oli oleva yksi tulevien Lohja-reissujen suurimmista motivaattoreista. Koti ei enää tunnu kodilta ilman Mollia.



Jään kaipaamaan Mollia todella kovasti. Se oli minulle yksi rakkaimmista asioista ja elävistä olennoista maailmassa. En koskaan suuttunut sille tai tietenkään riidellyt sen kanssa. Välillä turhauduin siitä, että se huusi yöllä kovaan ääneen ja hyppäsi syliini, kun yritin käyttää tietokonetta. Mitä antaisinkaan nyt, jotta se vielä joskus häiritsisi minua edes vähäsen... :(



Lepää rauhassa, rakas Molli. <3

tylsyys.

maailma pullollaan kaikkea.
ihmisiä. puhetta. keskustelua.
harrastuksia ja lajeja.
vaan tylsyys asuu ihmisessä.
se on syöpä. se on tauti.
se jäytää. turruttaa. turhauttaa.
valtaa kehon vaivihkaa.
tyhjentää. uuvuttaa. passivoi.
se tukkii aivot. ja surmaa inspiraation.

Jonsen asteli laivalla yökerhon portaita alas päättäväisin askelin. Hekumallinen olutpöhö oli juuri muuttunut väkeväksi laskuhumalaksi – ja sen kyllä näki ja kuuli. Jonsenin ystävä oli jälleen saanut kuulla ne iänikuiset itkuvirret kirotusta kuningas Alkoholista ja siitä, kuinka tämä hallitsi maailmaa rautaisella otteellaan. Kuninkaalla oli valta nostaa tavallinen talonpoika ritariksi, mutta yhtä nopeasti riisua tämä tittelistään ja pistää häpeäpaaluun miettimään tekosiaan. Jonsen oli yksi näistä nöyryytetyistä narreista.

Jonsen kaivoi lompakostaan lantin, jonka hän sujautti juoma-automaatin kitaan. Elektroninen keidas hurisi hetken ja sylki ulos tölkillisen sokeritonta kokista. Bilehile kumosi tuoreen virvokkeensa muutamalla nopealla kulauksella. Kaksi euroa maksanut kylmä kolajuoma maistui olutta paljon paremmalta, mutta ei sammuttanut Jonsenin pohjatonta janoa toivotulla tavalla.

Yhtäkkiä kirkas valo täytti huoneen. Kaunis, hento nainen laskeutui portaita alas Jonsenin viereen kuin enkeli taivaasta. Nimettömänä pysyttelevä neito kysyi oitis kaveruksilta, mitkä heidän fiiliksensä olivat. Sosiaalisista koodeista tietoisen Jonsenin mielessä pyöri lukuisia erilaisia vastauksia. Elämä hymyili, koskaan ei ollut mennyt paremmin, AIDS-lääke oli viimein keksitty ja Afrikan kuivissa osissa satoi vilvoittavaa juomakelpoista vettä.

– Tässähän tämä... Tai no totta puhuen vähän nihkee meininki...
– Kuinkas niin?

Jonsen ei jaksanut elää kulississa. Hän ei tahtonut sanoa voivansa hyvin, kun hän ihan vasta oli valitellut tilanteensa köyhyyttä; senhetkisen elonsa kurjuutta. Nuorimies sanoi suoraan, että häntä riivasi keskiluokalle varsin tyypillinen vitsaus nimeltään laskuhumala. Tuo bilekansan kansantauti oli imenyt hänet henkisesti kuiviin. Se oli vienyt ilon hänen illastaan.

Ymmärtäväinen naisenkeli ilmaisi tietävänsä lääkkeen tuohon tuskastuttavaan tilaan.

– Silloin pitää juoda lisää.

Jonsen ei ollut vakuuttunut, mutta totesi, että "väliaikaista kaikki on vaan", kuten Tapio Rautavaara oli joskus opettanut.

Tällä hetkellä yläkerrassa meno jatkui kovana. Vähäpukeiset naiset kiikuttivat peppujaan ja pumpatut uroot heiluivat humalassa puolelta toiselle niin, että likinäköisimmät ja kännisimmät luulivat heidän tanssivan. Musiikki soi korvia särkevän lujaa, ja bassot hakkasivat mökän tahtiin kuin Rockyn oikeat suorat Apollo Greediä silloin joskus. Kohtalon ohjaamana tuvan dj laittoi soimaan hupaisasti nimetyn diskohitin We No Speak Americanan.

Alakerrassa Jonsen ja tämän toveri sekä norja nuori nainen innostuivat kuullessaan tiskijukan valikoiman biisin. Äkkiä naispuolinen sulotar kehoittikin, että kolmikko lähtisi joukolla tanssimaan musiikin tahtiin. Alun perin mieskaksikon oli ollut määrä lähteä hyttiin potemaan pois pahaa oloa, mutta Jonsen ei osannut vastustaa ystävällisen naisen ehdotusta. Kenties tässä olisi viimein mahdollisuus kääntää katajaan kapsahtanut ilta mukavampaan suuntaan.

Kun kolmikko saapui tanssilattialle, nainen tarjosi Cranberry-lonkerostaan siemauksen kiitolliselle Jonsenille. Ennen pitkää Jonsen huomasi jotakin yllättävää – enkelimäinen tyttö silmäili hänen suuntaansa merkitsevästi. Sen kummemmin aikailematta häkeltynyt Jonsen flirttasi katseellaan takaisin. Musiikin pauhatessa villinä taustalla he lähenivät toisiaan kuin kaksi magneettia. Vähitellen välimatka lyheni niin pieneksi, että tapahtui jotakin väistämätöntä. Jonsenin ja kohtalokkaan naisen huulet liittyivät yhteen lyhyeen suudelmaan. Tytön huulet tuntuivat kuin pehmeimmältä sametilta, kuin hienoimmalta silkiltä, mitä maa päällään kantaa. Jonsen ei ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Kukaan ei ollut koskaan suudellut Jonsenia niin kuin tuo tyttö.

Kun huulet pian irtosivat toisistaan, näytti tyttö olevan jonkin sortin transsissa. Jonsen kysyi oliko kaikki kunnossa ja sai myöntävän vastauksen. Kaksikko tuijotti toisiaan silmiin, eikä nuorimies osannut sanoa oikein mitään, mutta kehui kuitenkin tanssipariaan kauniiksi. Hetken päästä he jo suutelivatkin uudestaan – yhtä hillitysti kuin ensimmäiselläkin kerralla. Tyttö oli kietonut Jonsenin täysin pauloihinsa siten kuin hämähäkki kietoo kärpäsen, paitsi että tämä kärpänen nautti joka hetkestä. Siinä missä verkotettu uhri alkoi olla valmis syötäväksi, lähti musta leski yllättäen loitommaksi. Oli aivan kuin jotain kamalaa olisi juuri tapahtunut. Aivan kuin huoneeseen olisi juuri laskeutunut syvä, ahdistava hiljaisuus, vaikka jumputus oikeasti oli yhtä kova kuin aina ennenkin. Jonsen seurasi tyttöä ja uteli uudelleen oliko tytöllä kaikki hyvin. Tyttö oli aika sanaton. Hän vakuutteli jälleen olevansa kunnossa ja kutsui Jonsenia suloiseksi. Tilanteesta ihmeissään ollut Jonsen kysyikin seuraavaksi, tahtoiko hätääntyneen oloinen tyttö olla yksin. Vastaus oli hieman hidas ja hankala. Särkynyt enkeli totesi, että "joo" ja mumisi perään, ettei "oikein pystyisi" jotakin. Koodikieltä ymmärtämätön nuorimies totesi mielessään, että oli parempi heittää hyvästit. Hymyssä suin, mutta mietteliääni kaksikko erkani.

Jonsen palasi takaisin tanssilattialle heilumaan. Hän ei ollenkaan tajunnut, mitä juuri oli tapahtunut. Hän tunsi kuin hän olisi törmännyt enkeliin, joka oli itsekin enkelin tarpeessa. Pitkään ja hartaasti Jonsen pohti tilanteen tarkoitusta ja taustoja, mutta tajusi kyseessä olevan yksi niistä elämän suurista mysteereistä, jotka jäisivät ikuisiksi ajoiksi selvittämättä. Kaikkiaan hommasta jäi kuitenkin hyvä, joskin varsin erikoinen maku suuhun – vähän niin kuin kanelista. Yö jatkui vielä muutaman tunnin verran, mutta tarinat Kuningas Alkoholin tyranniasta ja nöyryytetyistä narreista olivat viimein tiessään.

Istun juuri Espanjan Fuengirolassa nettikahvilassa. PAASIN HELSINGIN YLIOPISTOON LUKEMAAN SUOMEA! Mika fiilis! Jannitti enemman kuin ikipaivana! En ollut uskoa todeksi, kun broidi pisti tekstaria! Epatodellinen tunne! Kolmas kerta toden sanoi! Elama on parasta! Taydellinen euforinen hurmos paalla!