IRC-Galleria

Chandogya-upanisadin, erään vanhan Veeda-filosofian ydintekstin, kuudennesta kappaleesta löydämme kuuluisan maha-vakyan, "suuren lausunnon": tat tvam asi — "se sinä olet" — olet tietoinen itse. Uddalaka Aruni opettaa pojalleen Svetaketulle absoluutin luonteesta. Käännös tämän yhdennestätoista osasta:


—o)O(o—


1. "Jos joku tämän suuren puun juurta iskisi, se mahlaa vuotaisi, mutta se eläisi. Jos hän iskisi sen runkoa, se se mahlaa vuotaisi, mutta se eläisi. Jos hän iskisi sen latvaa, se mahlaa vuotaisi, mutta se eläisi. Elävän itsen täyttämänä tämä puu seisoo vakaana, juo ravinnokseen ja riemuitsee."

2. "Mutta jos elämä (tietoinen itse) lähtee yhdestä sen oksista, tämä oksa kuihtuu; jos se lähtee toisesta, toinenkin kuivuu; jos kolmannesta, sekin kuivuu. Jos se lähtee koko puusta, koko puu kuivuu. Aivan samaan tapaan, poikani, tiedä tämä." Täten hän puhui:

3. "Tämä (keho) varmastikin kuihtuu ja kuolee elävän itsen siitä lähdettyä; elävä itse kuole ei. Se, joka on hienojakoinen ydinaines, siinä kaikella olevalla on itsensä. Se on totuus. Se on itse, ja sinä, Svetaketu, olet se."

"Hyvä isä, kerro minulle lisää."

"Näin olkoon lapseni," isä vastasi.


—o)O(o—