Monsuunin tällä kertaa ilmeisesti ollessa ihan oikeasti alullaan saderyöpyt ovat muovanneet uuteen, uljaaseen uskoon kylän syrjäisemmät tiet, ne hiekasta ja savesta kasautuneet maailman kaunistukset. Pimeällä niitä myöten on mukava talsia, saavat jalat nilkkoja myöten mutakäsittelyn lipsahdus lipsahdukselta.
Kotioven avatessani vierasistuimella kököttää minua odottamassa ystäväni hullunkurinen sammakko. Kyllä sammakko, juuri sinua varten sen siihen lattialle laitoin, eipä täällä juuri muita vieraita näy. Ja parempi näillä näkymin näin, en jaksa joutavia kurnutella sosiaalisen elämän nimissä. Syö energiaa, heittää sitä hukkateille. Energia on käytettävä joko itsensä tai muiden kohottamiseen, sitä ei sovi törsätä tyhjyyteen.
Sammakko onkin täällä asustellut jo useamman kuukauden. En ole sitä enää ulos jaksanut kärrätä, kun on kerran oppinut olemaan hyppimättä öisin päälläni. Oletettavasti syö lattialla vaeltelevia ötököitä elääkseen. Hyvä että talossa joku siivoaa, kun ei itsellä aina ajatus riitä.
Ja herra sammakosta (vai onko lie rouva, en minä näitä ymmärrä) vielä kuva: Madhava&image_id=64285093
Uusimmat blogimerkinnät
- Mutavelliä ja sammakoita 03.08.
- Työpöydältä • Brahma-samhita - Brahman ... 02.08.
- Luomumeditaatio 31.07.
- Vaellus rauhaan - Osa 1: Tulisten hiilten ... 30.07.
- Autuuden kuunsäteen hymni 25.07.
- Ei pyhä Jeesus sentään • Metsään » 25.07.
- Täyden meditaation päivä 25.07.
- Neljän kuukauden regenerointi • Energian v... 23.07.
- Sri Caitanyan opetukset pyhästä rakkaudest... 22.07.
- Runoutta: Madhava! Bahuta minati karu toy... 22.07.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2011 (8)
- ▶ 2010 (9)
- ▶ 2009 (16)
- ▶ 2008 (75)
-
▼
2007 (116)
- ▶ joulukuu 2007 (5)
- ▶ marraskuu 2007 (3)
- ▶ lokakuu 2007 (4)
- ▶ syyskuu 2007 (38)
- ▶ elokuu 2007 (45)
- ▶ heinäkuu 2007 (21)