IRC-Galleria

Tuntuu että elämässäni on alkanut jokin uusi vaihe kun (viimein) annoin itselleni määrityksen transpersoona. On ironista nimetä itsensä johonkin lokeroon kun kuitenkin taistelee niitä vastaan, mutta minusta tuo termi on loistava. Minä en halua olla nainen (koska olen jo hehe), enkä kävele miehisyyden ahtaassa ilmapiirissä, vaan mielelläni tallaan sen päälle. Minä voin olla sitä mitä haluan, mitä minä olen jo ja tietää mitä en halua olla.

Minulle tuo termi on enemmänkin "avoin". Unohtakaa negatiiviset mieltymykset tuohon "trans" sanaan (joka tarkoittaa muuten jonkin asian läpi, poikki, kautta). Transvestiitti, transseksuaali jne.. ovat samalla etuliitteellä alkavia sanoja, joilla on eri merkitys. Minä en ole transu ja vaikka olisinkin, mitä vitun väliä? Se että jollekulle on opetettu vihamielisiä mielipiteitä erilaisuutta kohtaan (johon myös he itse kuuluvat, erilaisiin ihmisiin=koko ihmiskunta), on noloa jos ei vaivaudu ottamaan asioista selvää ja jatkaa vihaansa ilman kunnon perusteita.

Jotain erilaista minussa on sitten oltava kun kerran siitä joka helvetin tuutista kuulen, hyvää ja huonoa. En vain sovi mihinkään, tai suostu menemään virtojen mukana. Jos määrittelisin itseni muiden mielipiteitten kautta, olisinko silloin minä vaiko jonkun toisen näkemys itsestäni? Termi kuvaa kuin täydellisesti tälläistä "puolikasta", persoonaa joka ei pyri rajoittamaan itseään, supista maailmaansa keinoteikoisten sääntöjen alle ja nöyristele. Voin liikkua ihmisyyden rajoissa minne haluan ja enemmänhän tuo termi kuvaa mieltä kuin ulkoista olemusta.

Kaunis, ruma, vahva minä. Ilman selittelyä, ilman arkailua. Ilman toisilta anteeksi pyytelyä, ilman häpeää. Minä vain olen.

Lisää luurankopyhimyksiä : http://www.retronaut.co/2011/12/jewelled-skeletons-1600s/

...I saw a little boy, perhaps ten years old, driving a huge carthorse along a narrow path, whipping it whenever it tried to turn.
It struck me that if only such animals became aware of their strength we should have no power over them, and that men exploit animals in much the same way as the rich exploit the working class.

-George Orwell, kirjastaan Eläinten Vallankumous