IRC-Galleria

Tyhjyys, turhautuneisuus, en halua olla yksin.
Tarvitsisin toisen ihmisen vierelleni, tää ei vaan oo niin helppoo yksin.
Pyydän ja anelen, älkää jättäkö, en halua olla yksin.

Tarinoita kertomattomia/ Satuja selitettyjä / Totuuksia vältettyjä / Onko tästä mihinkään / Kestääkö kantti jatkaa / olenko puhaltanut itselleni liian ison kuplan joka hajoaa silmän räpäyksessä käsiini
Polttaen ihoni hapollaan luun ytimeen asti.

// En aio kääntyä takaisin, jatkan matkaani vaikka polusta puolet olen polttanut altani //

Silta edessäni hutera ja huojuva / kantaako askeleeni yli vai onko liian raskasta ylittää totuuksien joki tätä hataraa valheen vaijeria pitkin, ovatko kaikki tajunneet sen mitä olen tehnyt aikojen saatossa kanssani/ kärsinkö enää katsoa kuvajaistani vedestä heijastuvaa /

// En aio kääntyä takaisin, jatkan matkaani vaikka polusta puolet olen polttanut altani//

Mutta silti katsoin kuvajaista kummaksuvaa, toruvaa, minua vihaavaa/ Ei aio kääntyä katsomaan vääristyneitä muistoja sitä mitä jälkeeni olen jättänyt/ Elämääni turhaan polttanut / Jatkan tästä mistä on hyvä jatkaa, kylvän palaneen maan ja odotan aikaa tulevaa.

Vaellan.. vaellan kaatosateessa ja auringon paahteessa, vaellan niin kauan kunnes sydämelläni on rauha, en voi pysähtyä paikoilleni sillä se tappaisi minut..Tappaisi minut taakallaan, tämän taakan kanssa on aina vain liikuttava, en saa olla rauhassa missään, olen rauhaton sielu, vaellan paikasta toiseen löytämättä sijojani, eikä taakka hellitä olkapäilläni vaikka kuinka näkisin uusia ja uljaita seutuja mitkä pitäisi normaalin sielun jo rauhan tyyssijaksi tuntea, olen toivoton, kaihomieli, joka vain vaeltaa, vaeltava kaihomieli, niin kuulin minusta kerrottavan kerran kuin levähdin hetken..

Suruani matkoillani laulan pois, yritän purkaa itseäni mutta turhaan, mistä apu, mistä ratkaisu, piinaako tämä suru ja murhe minua hamaan kuolemaan saakka, enkö saa lohdutusta tai helpotusta mistään, milloinkaan? Olenko ainainen suruni laulaja vaeltamassa kohti uusia seutuja, kunnes eräänä päivänä jalkani ei enää kanna ja murrun lopullisesti tämän henkisen painon alle..?

Pen and paper
Keyboard and byte,
Nothing changes,
Same texts flow,
Endlessly,
In a circle,
Which never ends.

Same agony,
Same hatred,
Same selfhate,
Same loneliness,

I Can't fix myself anymore,
I'm just a vessel without a destination,
Traveller without a compass,
Man without a soul.

Hide away,
into the dream,
where everything's all right.

No jesters nor clowns to look upon who would make you feel bad,
peace of mind, without troubles without limits,
the world would be yours, because you're the sculpturer of your own demise.
Your Kingdom, your rule,
Make it your hideout,
make it the safest place on earth..Where no one else can enter.

When you hate yourself too much,
You begin to see the colours,
as they were all shades of gray.
Because you can't see anymore,
What is it like, to live your life.

It's all dull. Pointless. Nothing to lose, nothing to give.
As you were ready to die right away.

Lost soul, forgotten, alone..

I headed north, to find a cure for myself. I couldn't find any, just came across with a bitter coldness and even more daring illness.
I had no destination for the journey, nor I had any interests on going back so I just pushed forward.
I reached out for a better place which I couldn't find, and my mind was yet struggling with other things of the past. Past that kept haunting, and haunting and haunting.
And it finally made me mad.
I tasted the cold air of the north, it was relaxing, numbing and calling. I left my worries on that hillside, near the frozen lake. I tasted the cold air, bathed in the cold deep snow and buried myself within.
Frozen, Dead Cold, Emotionless

Seison huoneessa, seiniä joka suunnalla, ei ovea, ei aukkoa missään.

Huudan, huudan ja anelen, että pääsisin pois, kukaan ei kuule, seinät peittävät äänen, hautavaat sen.

Olen yksin, kukaan ei minua kuule, olen yksin, oman mieleni vanki, erakkomieli.

Everytime i try something new, i get dissapointed,
Everytime i try to have fun, something bad happens.
and every time i feel like that, i feel like dying.
I feel like dying and dying again.
Every time i die.

Hiljenen,
Ei ole enää sanottavaa,
Vaikenen, en keksi enää mitään mistä puhua.
Lasken kynän pöydälle,
luovutan,
En löydä enää luovuutta itsestäni,
Olen vain se kumiseva vaski ja helisevä symbaali.
Instrumentti jolla voi soittaa,
muttei siitä saa irti luovuutta.
Tyhjä kuori, ilman sielua ja lämpöä.