Terkut Pariisin päädystä missä käväisin maleksimassa kahvioissa ja katsomassa mihin suuntaan kuuluisa kevät on siellä edennyt. Oli siistiä vaan pyöriä tässä ikuisessa kaupungissa ja pohtia sen lomassa aiheita uuden levyn sanoihin ja teemoihin. Pariisissa on samaan aikaan jotain niin tuttua ja turvallista ja samalla vierasta ja tuntematonta. Kaupunki on aina samanlainen mutta esittää myös jatkuvasti uusia puolia itsestään. Juppihippipunkkari kun olen, löysin nytkin itseni samanillan aikana niin afroamerkkalaisesta diskosta Montmantren laitamilta kuin muodikkaiden boutique mimmien seasta Champs Elyseen varrella. Parasta silti on rento elämäntapa ja kykyä nauttia hetkestä, minkä Pariisilaiset osaavat. Puhumattakaan tietysti järjettömästä määrästä vaihtoehtoja erilaisten näyttelyiden ja menojen suhteen. Niin ja se kevät, kyllä se sieltä on tulossa. Vaikka tuuli puhaltaa vielä kylmästi ovat puut jo heränneet ja muuttolinnut palaamassa. Sitä kohti on hyvä mennä.
Mikko