IRC-Galleria

eiku.

Mä olen törmännyt vuosien varrella näihin isin pikku simasuihin ja en ole koskaan kuullut tarpeeksi tukevaa argumenttia anarkismin puolesta, että sitä voitaisiin edes pitää kannattavana vaihtoehtona.

Huom! Jos et ymmärtänyt edellistä lausetta, niin älä lue pidemmälle. Sillä aikaa ku aikuiset juttelee niin pelaa sinä tätä http://www.addictinggames.com/theidiottest.html

Noin, nyt ku on kakarat hoidettu jaloista pois mainostamasta Jannin gaiggi kaverixit!!!- yhteisöä niin on aika tuhista vähän ihmeellisiä! O.o

Suoraan asiaan: Jos Suomen valtiovalta kaadettaisiin ja tästä tulisi anarkia, niin tapahtuisi jotain seuraavista: (Ja ymmärtäkää, toi valtiovallan kaatuminen itessään nykysellään on aivan naurettava ajatus)
1. Puolustusvoimat, Poliisi, Poliitikot tai ihan mikä tahansa muita hajanaisia ihmisiä isompi ja vahvempi ryhmä ottaisi vallan.

Oletetaan, ettei tuota vaihtoehtoa jostain aivan naurettavasta syystä tapahtuisikaan (Lipponen ostaa vaikka 100 litran mehutonkan ja yskäsee sinne huomaamattaan kuolettavan bakteerin. Kehuttuuan mehua hän tarjoaa sitä kaikille suomen aktiivisille sotilaille ja pv:n työntekijöille + poliiseille + poliitikoille ja ne kuolee.)

2. Joku rakkaista naapureistamme ottaisi vallan. Ja oma veikkaus on Venäjä... Ja kyllä ne voi tehdä sen tänäänkin ja amerikkalaiset ystävämme eivät välittäisi siitä hölkäsen pöläystä.

NO sitten päästäänkin siihen hauskaan osuuteen. Elikkä kuvaamaan elämää anarkiassa. Nyt siis oletetaan, että epätodennäkösin on tapahtunut. Suomesta on tullut anarkia, maailmankartalla on valtaamaton pläntti maata, mutta jostain kumman syystä KETÄÄN ei kiinnosta. Siinä missä Suomi oli, on nyt vaeltelevia kansoja, ekaa kertaa vuosisatoihin!

Kameraryhmämme zoomaa kohti AnarkistiRistoa ja HevipunkkiAnsua.
Rixu asuu mökin rannassa ja on jo neljä kuukautta siitä, kun Suomi kaatui ja anarkia alkoi. Rixu on saanut turpaan jo noin 14 kertaa viimeisen kahden viikon aikana ja hänen anarkistimuijansa Anselmiina Hevonen (Sukunimi on muutettu. Tykkää siis hepoista.) tulee tyystin paskanhajusena mökin rantaan ja valittaa kun juomakelpoinen vesi alkaa olla loppu. Eilennä se nälkiintyny paskiainen joka hiippaili mökin lähistössä vei repussaan seittämästä jäljellä olevasta pullosta kuusi viimeistä.

Voi harmin paikka. Molemmat ovat viettäneet kaaoottiset elämänsä juuri koulun lävitte pärjäten, mutteivät oikein tiedä miten saada juomakelpoista vettä ja vaikka tietäisivät, niin heillä ei ole siihen välineitä.

Ansua nakertaa ja Rixulla on matoja perseessä. Kaupat on tyhjennetty. Ruokavarastot alkaa loppua.
Mistään ei saa juomakelpoista vettä. Sähköä ei ole. Ja Alkoihin eikä apteekkeihin ole menemistä, sillä useimmiten ne on sijoitettu lähekkäin ja sieltä löytyy vaahtosuisia narkkariheeboja riehumasta ja etsimästä kolhoosikamelia.

Ryhmämme rohkea reportteri soluttautui vaahtosuisten lääkeaddiktien sekaan ja haastatteli näitä. Saimme tietää seuraavaa. Kolhoosikameli on viimeksi nähty kyntämästä juoksulinjaa takaperin kissanruokaosastolla. Emme tiedä mitä se tarkoittaa, mutta se kuulostaa vakavalta.

Takaisin rakkaitten anarkistiemme pariin. Ansua on pistänyt ampiainen ja hän on tukehtumaisillaan anafylaksiaan. Voi tuota veijarityttöä, tiesimme, ettei häntä saa päästää pois keittiöstä. Ainiin, mainitsimmeko jo, että miesten arvo on taas lisääntynyt koska tämä ei-kenenkään-maa on kaaoksen ja väkivallan piinaama ja miehet ovat tunnetusti vahvempi sukupuoli. Nyt Ristoa nakertaa suuresti, taas pitää hommata uusi akka ja kaupungit on koluttu tyhjiksi ja siellä on enää hätävarana pari vanhojen aikojen kohujulkkista, joista ei käytännössä ole mihinkään muuhun kun kömpelöön "seksikkäiden" tekstiviestien lähettelyyn ja sekään vaihtoehto ei ole enää käytössä, sillä kaikki kännykkäoperaattorit ovat kaatuneet jo heti lähes anarkian alussa.

Risto huutaa suureen ääneen mökin pihassa. Laineet liplattavat rauhallisina rannassa ja Riston huuto tuntuu hänestä itsestäänkin ylireagoinnilta sen rikkoessa luonnon syvää rauhaa. Mutta tämä ei paina riston mieltä kauaa. Sillä kaukaiselta rannalta on psykoottinen hullu saanut Rixun kiväärinsä tähtäimeen ja hetken tähtäämisen jälkeen hän päästä .308- kaliiberisen luodin päätepisteeksi Riston angstaamiselle.

Risto yskii verta rinnuksilleen maatessaan maassa ja yrittäessään vääntäytyä ylös. Oikeaan keuhkoon koskee ja tuntuu siltä kuin sisukset painuisivat joka hengityksellä enemmän kasaan. Risto muistaa niitä kaikkia kauniita ja katkeria muistoja Suomesta. Aika jolloin kaikki tuntui turhalta, mutta jolloin ei tajunnut kuinka hieno asia se oli kun asiat olivat näinkin hyvin. Risto muistaa katuvalot, raikkaan kraanaveden maun ja äidin tekemän kotiruoan. Kaduttaa, että kiroili silloin ja haukkui kaikkea sitä hyvää.

Ansu röhisee Riston vieressä ja hänen huulensa sinertävät hieman ja kasvot ovat jo kalpeat. Kuvausryhmämme äänittäjänainen juoksee vanhojen kansalaistensa luokse. Hän juoksee nopeasti ja onnistuu näyttämään samalla oudon tyylikkäältä huolimatta Seppälästä ostetusta mekosta, kumisaappaista ja aurinkohatusta. Hän tulee verta köhivän Riston kohdalle ja ottaa hatun päästään katsoessaan kuolevaa nuorukaista silmiin.
Nuorukainen katsoo punatukkaista tanttaa takaisin ja tajuaa kuka hänen luonaan on...
Risto kakistaa viimeiset sanansa tuskalla: "R-Rouva presidentti..."
Kyynel vierähtää hänen poskensa ylitse ja kastelee alla olevaa kuivaa maata vaienneen Anselmiinan vieressä. Hyväntahtoinen presidentti katseli heitä. Hän ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika anarkistikultia.

NOIN... onko me opittu tästä nyt jotain. O.O!