IRC-Galleria

Karuja tarinoita sikiää jälleen syrjäisestä pohjolasta, jossa kanat astelevat kuluneita, ammoin vilkkaita kauppakatuja pitkin, korruptio kukoistaa eikä kukaan ole missään turvassa, ja jossa salamyhkäiset katusoittajat soittavat säveliään jumalille, jotka määräävät kaikesta ja kaikessa, synkimmän pimeyden nurkassa, muodottomassa keskustyhjiössä nauraen ja syljeskellen syntisten kurjien ihmisten niskaan.

Ei vaan, oikeesti ollaan Jyväskylässä ja Voionmaalla ja ylipäätään Suomessa ja on vitun tylsää.

Mutta yksi jumala todella on! Sillä minä, joka OIKEASTI soitin RUMPUJA OIKEALLA musiikin tunnilla OIKEASTI koko luokan edessä OIKEAN Zen Cafen biisin OIKEASTI missaten tahdin vain kolme tai neljä kertaa. Ima so god now. Ootte varmaan ihan vitsin kateellisia nyt. No syytä onkin.

Mutta kemian kanssa vammailu on kateudesta kaukana, tai siis olen kateellinen teille kun ette joudu tälläistä kokemaan. Puhuttiin jostain poolisista ja poolittomista molekyyleistä (tuntien avain on selvästi ollut kahden viikon aikana C ja H). Selityksenä esitettiin, että "poolisissa molekyyleissä toinen vetää toista". Open näpäkkä vastaus tähän oli "niin toinen vetää toista, kumpi vetää kumpaa? Niilo vetää Annaa? Vai Anna Niiloa?" Luokan reaktio oli hillitty repeäminen. No jutut olivat loppua siihen kunnes esiin nostettiin kationit ja anionit ja pääni räjähti. Onneksi (Hirvosen oppi-isänä) open vastaus kysymykseemme: "voitaisko päästä vähän aikasemmin kun on niin hyvää ruokaa?" oli "Mm.. Houkutteleva ajatus!" ja tunti loppui varttia aikaisemmin.

Tässä välissä kului pari päivää ja vuottakin varmaan, en muista enää, mutta seuraavat tapahtumat ovat joitakin päiviä myöhemmin tapahtuneita. Taisi olla viikonloppukin, ja lauantai oli lämpöinen päivä. Lämmin ulkoisesti ja (varsinkin) sisäisesti.

Maanantain kahdeksasta neljään koulu ja illaksi sovitut tapaamiset saivat pääni räjähtämään kahta kovemmin. No se musiikin tunti (josta kyllä jo kerroin..) sujui jumalaisesti. Sitten kemian kaksonen meni kevyesti. Sitten oli ruokailu, jossa oli ehkä vammasinta ruokaa ikinä, wannabe perunoita ja kasvispihvejä '-.-. No niitä ylinatsiperunoita, jotka ovat ihan sikavittumaisia (jos luulitte yläasteella olleen kumiperunoita, olitte karkeasti väärässä) jyrsiessäni pelmahti Joonas (M) ovesta sisään ja bongasimme toisemme. Hän istahti vastapäätäni ja juteltiin kaikesta skögäilystä. Mm. Joonas mietti miksi Master of Puppets on niin arvostettu, vaikka Ride the Lightning ja ...And Justice for All vievät sitä kevyehkösti. Tosin tulimme päätökseen että Puppetskin on asteikolla nollasta kymmeneen vähintään 2100. Hän tiesi Eversleepistä yllättävän paljon ja kysyinkin mistä ihmeestä tiedät nuo jutut? Vastauksena tuli että tiedätkös sää sen Korhosen Suskun? Se on jotain skäläilly. Olin sillein että juu joskus jossai hämysessä kapakassa kuullu kyseisen nimen. Sitten puhuttiin kitaroista ja Megadethistä ja Tarvaksesta ja varvaksesta sun muista kavioeläimistä. Jätin loput ruoat syömättä ja poistuin heittäen ne pois. Oikeesti vammasta ruokaa.. ..Viitaniemi, here I come!

Psykan tunnin nukuin karusti ruokalepona, ja raskaan päivän päättäisi uskonnon kaksoitunti. Tässä välissä pääni räjähti ja jatkoin hetken uniani ussan tunnilla. Päivän parhaasta jutusta kyllä vastasi se ussan kurssin Valtteri (katso edellisiä juttuja), joka oli läksynä (etsi jokin sitaatti/biisi/kirja/sarjakuva joka liittyy selvästi ateismiin, teismiin tai agnostismiin) ottanut ylös Rytmihäiriön Saatana on herra -biisin. Sille nauroimme karusti aikamme ja lopputunti olikin kuolemaa. Koulusta päästyäni näin vielä paria riparituttua ja hyvästelin Joonaksen (H) ja menin kotiin. Tässä välissä pääni räjähti jälleen ja menin nukkumaan.