BTW. Mie kasvatan omaa tukkaväriä takasin. Oon monta kuukautta. Nyt mulla on sellanen ihana 5-10 cm maantienharmaa juuri tässä tukassa ja se on _RUMA_. Mutta mie pinnistelen.
Olis niin helppoa jos miulla pysys hiusvärit päässä, mutta jos mie esimerkiksi nyt värjäisin maantienharmaalla tukkani, niin se väri kulahtas pois latvoista parissa viikossa. Koska miun hiuslaatu on niin karhea ja venkula että se hylkii väriä tosi paljon. Kaikkea paitsi omaa väriä vaaleampaa blondia. Sitä kellertävää.
Se on kanssa jännä miten ihmisenä kasvaa väristä pois. Lapsena mie olin ihan valkopää luonnostaan. Ja se olin minä, se sopi miulle. Nykysin en vois kuvitellakaan itselleni niin vaaleaa tukkaa. Se ei tuntuisi omalta.
Sitten mie asuin punasävytukassa. Se oli se niin oman tuntunen. Oli kodikas olo, en kyennyt mihinkään ilman sitä. Mutta sitten mie lopulta päätin blondata koska se punanen on pirullinen väri pitää tukassa.
Mie blondasin kasiluokan keväällä ja pyrinkiin pitämään sitä väriä yllä. Ja jaksoinkin nyt lukion ykkösen kevääseen. Huomaa ajoitus, mulla on jokanen värikausi kestäny sen kaksi tai kolme vuotta, jos ei lasketa lapsuutta.
Ja nyt mie tosiaan alan kyllästyä tähän keltasuuteen. Se on melko luonnollinen kyllä, ja on kodikas ja kaikkea mutta mie oon alkanu huomata että ei se vaan toimi miun kuolleen ihonvärin kanssa enää. Ja miulle on syntyny nyt joku obsessio sen oikean luonnollisen maantienharmaan hiusvärin kanssa. Miun on pakko saada se. Se on tummempi, ja mie näyttäsin entistä kalpeammalta mutta se onkin sitten se
oikea .
Ja mie tahdon olla aito.
Tosin tämäkin johtaa toki siihen, että jos mulla joku päivä on se oma tukanväri niin mie raidottelen sitä ja muuta. Mutta mie pyrin vähentämään hiusvärien käytön hyvin minimiin. Koska alan olla vainoharhanen.
Ja en mie usko että se edes näyttäs niin kamalalta nyt kun mulle kasvo kiharat näitten kahen vuoden aikana.