IRC-Galleria

Väsyttää mutten saa unta.
Ahdistaa mutta ei ole ketään kenelle puhua.

Tuntuu ettei kukaan oikeasti kuuntele mitä haluan sanoa.

Olen niin itsekäs että se tekee oloni huonommaksi. Uskottelen itselleeni että teen asioita muille, ajattelen muiden parasta ja haluan että kaikilla on asiat hyvin. Luon itselleni kuvan epäitsekkäästä minästä.
Tosi asiassa huudan huomioita. Koen etten saa sitä tarpeeksi. Olenko jotenki erillainen, vaadinko enemmän kuin muut.

Enkö itsekkyydeltäni huomaa ja sokeudessani huudan kun kukaan ei nää minua.

Olen herkkä ja elän tunteilla. Ei se riitä että tiedän ellen tunne. Tiedän koska kosketuksessa on tarkoitus ja huomaan kun minulle valehdellaan. Huomaan kun jokin tekemäni tai sanomani loukkaa toista. Huomaan kaiken negatiivisen energian joka kohdistuu minuun.

Huomaan myös tekeväni ilkeitä asioita niille joista välitän eniten tuntiessani itseni yksinäisesksi.

Moni ei varmaankaan ymmärrä, mutta aivan liian usein olen aivan yksin huoneessa muiden seurassa. Olenko liian alistuva, ajattelenko liikaa ja liian nopeasti (kuten isäni on minulle sanonut) vai olenko oikeasti niin näkymätön.

Miten kukaan pitäisi minusta, kun elämä on saanut jopa minut uskomaan etten ole pidettävä.
Miten voi uskoa toisia kun en usko itseeni.

Rehellisesti, sisimmässäni arvostan itseäni. En muuten olisi niin ylpeä ja taipuvainen loukkaantumaan. Nämä tunteet saavat minut kuitenkin tuntemaan syylisyyttä että kuvittelen itsestäni enemmän kuin on totta.

Jos merkitsisin jotain niin kyllä sen joku minulle näyttäisi. Jos olisin kiinnostava, joku olisi jo ollut kiinnostunut minusta. Jos olisin kaunis, joku kyllä saisi minut tuntemaan itseni kauniiksi. Jos olisin rakastettava, joku kyllä rakastaisi minua.

Ympärillä on varmaan joku suoja tai sitten en vain tahdo uskoa. Ehkä pelkään pahinta ja välttelen pettymystä....

Kiitos kun kuutelit, ehkä nyt saan unta.

On salaisuuksia joita et halua kertoa koska pelkäät ja häpeät. Sellainen salaisuus jonka toivot jonkun huomaavan.

Pidän TOP blogia tumblerissa ja satuin spämmimään tänään enkä saa postailla enää mitään tän päivän aikana vaikka mulla olis ollu sinne jotain ihan tärkeääkin postattavaa.

TOP jakso alkoi stressillä joka katosi. Päivät olleet kovin rentoja ja lähes turhia. Olen ollut aika itsevarma päättötyön onnistumisesta.

Kunnes saapui rakas triioni; epävarmuus, ahdistus ja kiukku.

Ne vei multa kaiken innon ja motivaation. Toivon että tää on vaan kuun kierron masennus aalto ja selviän kunhan ensin nukun.
Voimat vaan katosivat aivan tyhjyyksiin ja into tehdä mitään ei ole täällä, en halua edes pelata.

Tässä olen 4 tuntia kohta hyörinyt, siivonnut, hävittänyt, pessyt ja järjestänyt..silti täällä näyttää aivan samalta.

Liikaa tavaroita sanon minä.

Ajatuksena on käydä tavarat niin läpi että kokonais summasta vähenee 50%
Vaatteista olisi ihanteellista jos 3/4 olisi luopumis kelvollista.
Kirjoista karsin sen mitä kykenen.

Ensimmäiset muuttolaatikot voisivat kohta olla valmiina.

Taivaan kiitos joululomasta! Ihan aikuisten oikeesti.

Alko tuntumaan jo siltä että kohta hajoo jotain. En ole varmaan koskaan ollut niin stressaantunut koulusta mitä olen tässä parin kuukauden aikana ollut.
Koulusta kotiin tullessani olen ollut niin väsynyt etten ole pystynyt tekemään mitään. Ei jaksaminen riittänyt enää arkisiin asioihin tai edes kivoihin asioihin.

Olen vain halunnut olla.

Ihmiset ottaa mun mielipiteet hyökkäävinä koska perustelen ne ja se saa ne tuntemaan että hyökkään heitä kohti henkilökohtaisesti joka laukaisee puolustus mekanismin.
Kun joku sanoo jotain vastaan otan siitä keskustelun ja saatan kiihtyä jos toinen ei osaa perustella mielipidettään.

Ja luulen että perustelen koska haluan myös että muut mielipiteitään kertoessaan perustelevat ne.

Tarkoittaako se että haen kaikesta logiikkaa vaikka väkisin.

Esim aiheutin eripuraa luokkakaverin kanssa kun hänen argumenttinsa koski erään paikan tuotteen laatuun negatiivisessä mielessä vaikka ei oikeasti edes tykkää kyseisestä tuotteesta missään muodossa missään.

Miten jossain voi jokin olla ihan paskaa verrattuna toisiin jos ei pidä niistä yleisestikään.

Purin siitä palan henkilökohtaisesti..siis aiheesta, en henkilöstä. Ei muuttannut asennettani tai ajatuksiani kyseistä henkilöä kohtaan.

Ja nyt kun luokkani on kääntäny minulle takkiaan tuntuu että kaikki mitä sanon ärsyttää vain muita :DD

Kun sen on pari kertaan pakottanut,
se tulee pian ajatuksesta.

...siihen että mua väärin ymmärretään.

Loukkaannutaan mun sanoista, riidellään vääristä pointeista.
No eihän siinä voi olla mikään muu syynä kuin minä.
Mutta miten muuttaa sitä.
Tiedostan suurimpia osia niistä asioista jotka näitä tilanteista
aiheuttavat, mutta en vain voi sulkea itseäni piiloon.
Yrittänyt vähentää, ihan tosissani olen. Enkä suutu enään juurikaan
koskaan kenellekkään päinaamaa. Eräät muut tosin joutuvat
kärsimään mun sisälle lukitusta paineesta.
Ihmiset eivät myöskään ymmärrä heidän sanojensa merkitystä minuun.
Itkuni ja pahaoloni ymmärretään väärin, eikä kukaan kuuntele kun yritän selittää.
Selittää... siinä se. Mun pitää lopettaa selittämästä tekojani
ja ajattelemesta asioita liian syvältä.
Mutta miten jos kaikki tämä on osa sitä mitä minä olen?
Olisi vaan niin helppoa jos voisi olla välittämättä.
Pitäisi moraalin muttei vain jaksaisi välittää.

Tuntuu ettei kukaan nää asioita kuten minä. Ja todellakin, nään ne aivan erillailla, tunnen vallan toisin enkä aina ymmärrä.