IRC-Galleria

Tässä olen 4 tuntia kohta hyörinyt, siivonnut, hävittänyt, pessyt ja järjestänyt..silti täällä näyttää aivan samalta.

Liikaa tavaroita sanon minä.

Ajatuksena on käydä tavarat niin läpi että kokonais summasta vähenee 50%
Vaatteista olisi ihanteellista jos 3/4 olisi luopumis kelvollista.
Kirjoista karsin sen mitä kykenen.

Ensimmäiset muuttolaatikot voisivat kohta olla valmiina.

Taivaan kiitos joululomasta! Ihan aikuisten oikeesti.

Alko tuntumaan jo siltä että kohta hajoo jotain. En ole varmaan koskaan ollut niin stressaantunut koulusta mitä olen tässä parin kuukauden aikana ollut.
Koulusta kotiin tullessani olen ollut niin väsynyt etten ole pystynyt tekemään mitään. Ei jaksaminen riittänyt enää arkisiin asioihin tai edes kivoihin asioihin.

Olen vain halunnut olla.

Ihmiset ottaa mun mielipiteet hyökkäävinä koska perustelen ne ja se saa ne tuntemaan että hyökkään heitä kohti henkilökohtaisesti joka laukaisee puolustus mekanismin.
Kun joku sanoo jotain vastaan otan siitä keskustelun ja saatan kiihtyä jos toinen ei osaa perustella mielipidettään.

Ja luulen että perustelen koska haluan myös että muut mielipiteitään kertoessaan perustelevat ne.

Tarkoittaako se että haen kaikesta logiikkaa vaikka väkisin.

Esim aiheutin eripuraa luokkakaverin kanssa kun hänen argumenttinsa koski erään paikan tuotteen laatuun negatiivisessä mielessä vaikka ei oikeasti edes tykkää kyseisestä tuotteesta missään muodossa missään.

Miten jossain voi jokin olla ihan paskaa verrattuna toisiin jos ei pidä niistä yleisestikään.

Purin siitä palan henkilökohtaisesti..siis aiheesta, en henkilöstä. Ei muuttannut asennettani tai ajatuksiani kyseistä henkilöä kohtaan.

Ja nyt kun luokkani on kääntäny minulle takkiaan tuntuu että kaikki mitä sanon ärsyttää vain muita :DD

Kun sen on pari kertaan pakottanut,
se tulee pian ajatuksesta.

...siihen että mua väärin ymmärretään.

Loukkaannutaan mun sanoista, riidellään vääristä pointeista.
No eihän siinä voi olla mikään muu syynä kuin minä.
Mutta miten muuttaa sitä.
Tiedostan suurimpia osia niistä asioista jotka näitä tilanteista
aiheuttavat, mutta en vain voi sulkea itseäni piiloon.
Yrittänyt vähentää, ihan tosissani olen. Enkä suutu enään juurikaan
koskaan kenellekkään päinaamaa. Eräät muut tosin joutuvat
kärsimään mun sisälle lukitusta paineesta.
Ihmiset eivät myöskään ymmärrä heidän sanojensa merkitystä minuun.
Itkuni ja pahaoloni ymmärretään väärin, eikä kukaan kuuntele kun yritän selittää.
Selittää... siinä se. Mun pitää lopettaa selittämästä tekojani
ja ajattelemesta asioita liian syvältä.
Mutta miten jos kaikki tämä on osa sitä mitä minä olen?
Olisi vaan niin helppoa jos voisi olla välittämättä.
Pitäisi moraalin muttei vain jaksaisi välittää.

Tuntuu ettei kukaan nää asioita kuten minä. Ja todellakin, nään ne aivan erillailla, tunnen vallan toisin enkä aina ymmärrä.

Tiedän ettei mulle ole vielä koittanut kevättä, vaikka olenkin jo ottanut
ensimäisen epävarman askeleeni puoliksi, jo murtuneelle jäälle.
Asiat tuntuvat hyvältä.
Tiedän paremmin, kiellän vain itseäni katsomasta.
Jää jolla kävelen on heikko ja väärästä askeleesta se murtuu.
Vajoan ja pimeys saa minusta otteen.

Alusta aloittaminen tulee joka kerralla yhä vaikeammaksi.

Olen aina pitänyt itseäni lapsena ja siksi hillinnyt itseäni sosiaalissiassa tilanteissa ettei kenkenkään tarvisi hävetä puolestani.

Viimeaikoina olen kuitenkin huomannut jotain varsin outoa. Istun edelleen hiljaisena nurkassa etten keräisi liikaa huomiota itseeni, mutta yllätyksekseni ympärilläni on paljon ihmisiä joiden puolesta joudun itse häpeämään.

Mitä on tapahtunut.

...haluamasta asioita jotka eivät ole mulle hyväksi!

Jälleen siinä kohtaa kun tajuan että olen todellakin yksin asioideni kanssa. Ei ole ketään jota oikeasti kiinnostaisi asiat jotka varjostaa mun mieltä... muiden mielestä huoleni koostuvat pienistä vähäpätöisistä asioista....

Joskus, vaikka itsekkin tiedän että pystyisin itse muuttamaan asioita, sitä vaan haluaa olkapään josta hakea tukea vaikka asia olisikin kuinka pieni tahansa.
Ja kun se olkapää tuomitsee, se tuntuu kuin koko keho olisi yhtäkkiä täynnä graniittia. Sen kanssa ei voi hengittää ja se pitää huolen että pysyy pohjalla.