IRC-Galleria

Tajusin jo 90-luvun lopulla, että minun ikäluokkani on turha odotella eläkettä. Sitä ei koskaan tule. Minäpä kerron miksi.

Suomen kansallisvarallisuus on tippunut 90-luvun alun jälkeen huiman 65 %, kun on liputettu ulkomaille pilkkahinnalla valtionyhtiöt ja luonnonvarat, sekä muutamaan kertaan devalvoitu, kärsitty Soros-valuuttakaupoissa, ja vielä mentiin valuuttaliittoon aliarvostetulla kurssilla, plus inflaatiot päälle.

Kaikkein järkyttävin esimerkki kansallisvarallisuuden ulosmittauksesta ei suinkaan ollut summana sotakorvaukset ylittävä UMTS-sekoilu 90-luvun lopulla, vaan pari vuotta sitten tapahtunut Kemiran myynti, jonka fiaskon suuruutta nykyhallituksemme koittaa hyssytellä, koska 450 miljoonalla eurolla myytiin yli 40 miljardin euron arvoiset luonnonvarat, eli maamme fosfaattikaivokset ulkomaille! Kyllä norskeja nyt naurattaa kun suhteutettuna saivat 4,5€ hinnalla ostettua itselleen 400€ arvoisen "kultakaivoksen".

Ansiotulotason nousu kansalaisilla 90-luvun alusta alkaen on ollut velan päälle rakennettua lumetta. Oikeasti kansakuntana kollektiivisesti olemme 2/3 köyhempiä kuin 80-luvun lopulla. Suomen valtionvelka on tällä hetkellä 60% eli noin 2/3 bruttokansantuotteesta. Sattumaako? Ei ole.

Kärjistäen voimme sanoa, että keskivertosuomalaisen varallisuudesta ja ostovoimasta 2/3 on velkarahalla elämistä. Pian on kulutusjuhlat loppu ja tulee velanmaksun aika. Kun talous rysähtää ja velaksi eläminen loppuu, niin Suomen BKT romahtaa noin 1/3:aan nykyisestä. Silloin velkataakkamme, joka siis pysyy määrällisesti samana (ja kasvaa korkojen nousun myötä) vaikka talous romahtaisi, on kaksinkertainen bruttokansantuotteeseemme nähden, eli 200% BKT:stä.

Tuolloin tilanne on lisäksi se, että koko kansallisvarallisuutemme ja lähes kaikki pääomat on liputettu ulkomaille, samoin kuin kaikkien luonnonvarojemme, kaivannaisten ohella myös viljelysmaiden, metsien ja vesivarantojen, omistus on siirretty ylikansallisille suuryhtiöille. Suomesta tulee rutiköyhä kehitysmaa, paitsi ettei täällä kasva banaaneja. Ja tietenkin vielä päälle se, ettemme ole itsenäinen valtio, vaan EU-imperiumin provinssi.

Tämän vuoksi lausun täysin vakavissani seuraavan ennusteen:
Jos ensi vaalit ja sitä seuraava hallituskausi eivät tuo meneillään olevaan Suomen kansan riistämiseen muutosta, niin vuosikymmenen loppupuolta kohti tultaessa kansa ei enää käy äänestämässä äänestyspaikoilla, vaan mieluummin vaikka talojen katoilta. Silloin jokaisella 'eläkeläisellä' on yhtä monta vaikuttavaa ääntä, kuin hänellä on ammuksia mukanaan.

---

P.S. Suosittelen lukemaan J. Pesosen Nousevan hirmumyrskyn merkkejä