IRC-Galleria

Meikäläine listaa!

10. Lady Escape - Unsung Lands
- Myönnettävä että pääs loppumaan albumit kesken. Unsung Landin ostamista tuli kyllä jopa harkittua, mutta hinta on mehevät 17€ ja kolmen biisin perusteella ei uskaltanu mennä hankkimaan. 'Names in a Cross' on näistä biiseistä, mitä oon levyltä kuullut, ehkäpämahdollisesti paras. Biisin kertosäe on vaa sen verta hyvää kamaa.

9. The Baseballs - Strike
- Ne albumit loppu kesken, älkää syyttäkö. Strike nyt on ihan mukiinmenevä albumi, ehkä liian popahtava kuiteeski meikäläisen makuun. Varsinkin joissain biiseissä rupee yksinkertaisesti ottamaan päähän se, kuinka alkuperäinen versio hyppää muistin syövereistä mieleen. Hittisingle 'Umbrella' on menevintä shittiä, ja selkeästi parhaiten toteutettu biisi, eikä niinkään överiksi vedetty. Eikä 'Umbrella' muistuta edes älyttömästi alkuperäistä ja (anteeksivain) tasotonta Rihannan versiota.

8. Disco Ensemble - Back on the MF Street EP
- Suurin syy miksi tämä lätykkäinen on näin alhaalla, on sen lyhyys. Kyseessä on EP, enkä uskaltanut sijoittaa sitä ylemmäksi. Mahtava se kuitenkin kieltämättä on. Nimikko biisi toimii ehkä parhaiten. Änäribiisi 'Golden Years' ja 'Abandoned' ovat myös niitä meikäläisen suuria favoritteja, mutta 'The Alps' jäänee hieman varjoon, mutta onhan siinäkin lloistava biisi, Disco Ensemblelle harvinaisella tavalla lyriikoiden takia. Kylkiäisenä tulevat Bad Luck Charm remixit ovat ihan hauska lisä, tosin Mr. Velcro Remix ei kyllä meikäpoikaan iske.

7. Billy Talent - III
- Talenttien kolmas levy on enempi rock painoitteisempaa kamaa ja vanhempien levyjen punk attitude on taakse jäänyttä. Tämä itseäni harmittaa, sillä Ben osasi todellakin huutaa ja siitä ei kuulla näytteitä juurikaan tällä uusimmalla rieskalla. 'Devil on My Shoulder' nousee kuitenkin albumin biiseistä ehkäpä omaksi Billy Talent suosikikseni. Jotenkin liian monet biisit jauhavat liikaa ja ovat liian pitkiä, muuten albumi toiminee melko kiitettävästi. Vanhaa kunnon energiaa jää kieltämättä kaipaamaan.

6. Paramore - brand new eyes
- Paramoren kolmas albumi yllätti minut ihan täysin. Odotin hyvin popahtavia biisejä, mutta yllätyksekseni ne ovat kuitenkin viellä rock painotteisia. Varsinkin rummut ovat erittäin mieluista kuunneltavaa ja Hayleyn ääni nyt on ihan oma juttunsa, toimii! Pari akustista biisiä tasoittaa hyvin ja toimivat kerrassaan mahtavasti livenä. Hittisingle 'Ignorance' on levyn eliittiä, samoin kuin avausbiisi 'Careful' ja albumin lopusta löytyvä akustinen rämpytys 'Misguided Ghosts' (joka oli aivan uskomaton livenä).

5. Downstairs - DWNSTRS
- Downstairssin toinen pitkäsoitto ja pois vanhasta soundista, ainakin puoliksi. Ehkä pojat halusivat paeta Disco Ensemble kopion mainetta, ja siinä kyllä onnistuvat. Itseäni harmittaa vanhasta soundista pois siirtyminen, sillä ensimmäistä levyä 'Oh Father':ia itse pidän jonkinlaisena underground punkrockin mestariteoksena, kiitos loistaville kosketinsoittimille ja kitarariffeille. Uusin levy ei kuitenkaan ole huono, todellakaan. Avausbiisi 'Sealife' väläyttelee hieman vanhoja muistoja ensimmäiseltä albumilta, mutta uuden levyn soundi on pääosassa. DWNSTRS:issä on ehkä liikaa koitettu tuoda laulua esiin, mutta omasta mielestäni se toimii paremmin nopeissa, kuin hitaissa biiseissä (joita tämä uutukainen sisältää melkosen monta). Albumi on kuitenkin näiden kaikkien kriittisten sanojen jälkeen kerrassaan loistava tekele. Ne pari nopeampaa biisiä on taattua laatua ja hitaissakaan ei ole valittamisen varaa, vaikka välillä ehkä laulu ei kuulosta niin hyvältä, kuin se voisi.

4. Enter Shikari - Common Dreads
- Enter Shikarin toinen albumi siirtyi huomattavasti popimpaan suuntaan esikoisesta. EMX:llä tai Korg:illa (ei varsinaisesti mitään hajua että millä nää on tehty, muttt) tehtyä musiikkia painotetaan levyllä huomattavasti enemmän, kuin ensimmäisellä. Se kuulostaa kyllä hauskalta ja toimii hyvin. Sitä ensimmäisellä albumilla ollutta screamoa jää kaipaamaan. Uusimmalla on liikaa puhelaineja ja jotenkin laulaminen muuttuu välillä huutamiseksi. Musiikki kuitenkin on mahtavaa uudella levyllä. Välillä painetaan vauhdikasta rockia ja yhtäkkiä biitti valtaa lavan ja sitten taas palataan samaan mistä lähdettiinkin. Common Dreadsin lyriikat ovat iiiso harrpaus edelliseltä levyltä eteenpäin. Maailman menoa kritisoidaan kovalla kädellä, ja tottakai tämmöisenä sotienvastaisena miehenä se kuulostaa loistavalta korvaan. Neljäs paikka sen takia kun eihän tähän millään kyllästy ja tulee luukutettua melko päättömästi. Avausbiisi 'Solidarity' ja hittisingle (mikäpämuukaan) 'Juggernauts' nousevat omiin suosikkeihin levyltä.

3. Green Day - 21st Century Breakdown
- American Idiotista on niin hankala pistää paremmaksi ja se valitettavasti laskee 21CB:in piseitä. Levy on kieltämättä liian pitkä, ei liikaa makiaa mahan täydeltä. Green Day on kummiskin aina Green Day ja täytynee myöntää, että pidän albumista sairaasti. Tätä on tultu kuunneltua aikass paljon ja loistavia biisejä levyltä löytyykin, niin miksei? Tämä levy osoittaa että Green Day ei ole (enää) läehlläkään punkia. Ainoa punkahtava biisi on 'Horseshoes and Handgrenades', mutta sekin melko vaisu. Parhaiten toimii classisesta rockista vaikutteita ottavat 21st Century Breakdown ja Last of the American Girls ja huonoiten taas imelä ballaadi ja jonkinlainen 'Wake Me Up When September Ends' kopio; '21 Guns'. Taattua Green Day matskua ja jotenkin hyvin ristiriitaisia tunteita herättää, mielestäni parempikin voisi olla, mutta on kolmosijansa ansainnut.

2. Muse - The Resistance
- Musen uusin on lähes kaikkea mahollista. RnBstä Klassiseen, Klassisesta eeppiseen rockiin. Avausbiisi 'Uprising' on jonkinlainen kapina biisi. Se ei ensimmäisillä kuuntelukerroilla säväytä, mutta ainakin livekokemuksen jälkeen se on noussut omiin suosikkeihini. Eeppistäkin eeppisempi 'United States of Eurasia' on oma suosikkini tältä albumilta. Queenmainen viulujen ja rockin yhdistelmä Bellamyn nerokkaalla pianon pimputuksella höystettynä. 'Unnatural Selection' muistuttaa ehkä eniten vanhasta Musesta. Nopeaa soittoa, sitten hidastetaan ja palataan taas nopeaan. Jostain syystä itse menetin kiinnostuksen kyseiseen biisiin, ehkäpä pituuden takia. Seitsemän minuuttia on tälle biisille liikaa, joten kyseessä ei ole uusi 'Citizen Erased'. Albumin lopusta löytyy nämä hienoiset yllätykset. 'I Belong To You' on jonkinlainen wanhanajan ranskalaisen musiikin noudattaja, hupaisa värssy kyseessä. Lopun 13 minuutin ja kolmeen osaan jaettu sinfonia on itselleni viellä hieman avautumaton. Ehkä kuitenkin liian jousipainotteisia omaan makuuni, mutta kyseessähän on sinfonia, niin mitäpä muuta siltä voi odottaa. Loistava levy kuitenkin kaiken kaikkiaan, kakkossijalle menee!

1. Arctic Monkeys - Humbug
- "Outside the café by the cracker factory you were practcing a magic trick". Tämä albumi on nerouden perikuva. Alex Turnerin jo ennestään loistavat lyriikat nousevat uudelle tasolle. Albumin synkkä fiilis tuo biiseihin syvyyttä ja kitara riffit hakkaavat loistavasti jokaisessa biisissä. Albumi toimii kokonaisuutena kerrassaan loistavasti. Levyä on hankala kuvailla sanoin, se vain sattuu olemaan niin nerokas. Matt Helders tekee rummuissa tavallistakin parempaa työtä ja tuo moniin biiseihin syvyyttä ja tunnetta todella paljon. Ensimmäinen single 'Crying Lightning' on julmetun nerokas kipale. Lyrriikat ovat omaa luokkaansa ja kuinka ihana se kitarasoolo onkaan. Synkkä, mutta hupsu 'Cornerstone' on hyvä valinta toiseksi singleksi, mutta itse en ole viellä saanut kyseisestä biisistä selkoa kunnolla. Omiin (suuriin) suosikkeihin nousee 'Fire and the Thud' ja 'Dance Little Liar' sillä ne jollain tavoin kuvaavat albumia parhaiten. Synkkää bassopainoitteista tomien hakkausta joka räjähtää lopussa(/loppupuolella) käsistä rajujen kitarariffien kera. Lopetusbiisi 'The Jewlers Hands' päättää albumin hienosti synkkänä ja häipyvänä. Tämä 'uusi' Arctic Monkeys iski meikäläiseen aivan uskomattomalla tavalla. Turner ja pojat ovat luoneet kerrassaan nerokkaan taideteoksen, tästä on paha pistää paremmaksi.