En koskaan uskonut voivani sanoa tätä, mutta sainpas käsiini Final Fantasy XIII:n!!!
Miika osti Xbox 360:n, ja hetken ripsiä räpyteltyäni sain laittaa kassalle XIII:n. <3333
Massiivisen tuntuinen peli, äänenlaatu sukkaa kiitos TV:n, grafiikka on upeaa mutta joko kuvaruudussani on jotain vikaa tai jotain, mutta paikkojen tutkiminen on hankalaa kun on niin tummaa kaikki... tai sitten se on se location joka on niin tumma? Who knows.
Taistelusysteemiin pääsi suht helposti sisälle XII:n jälkeen, nopeatempoista toimintaa jne jne. Chain:eja en ihan vielä tajua, enkä sitä staggered- hommaa, mutta hitot siitä, oon pelannu noin tunnin yhteensä (Miika osti itselleen Halo3:sen, mie saan siis pelata vain silloin kun Miika on töissä... pitää huomenna herätä aikaisemmin!) ja vain kahdesti saanu neljä tähteä, muuten aina viisi. :D Kivaa.
Yllätyin kun ystäväni Brittein saarilta kertoi, että jokaisen taistelun jälkeen hahmot parannetaan automaattisesti. Pidin silloin ajatusta hassuna, mutta nyt olen samaa mieltä kuin Jonny: parempi näin. Vihollisia on paljon ja ne on hankalampia tappaa mitä yleensä FF:ien alussa, ja parannusesineitä ei kauheasti ole liikkeellä, vihollisetkin tiputtavat tavaroitaan harvoin. Kesken taistelun jos tulee tarve parantaa niin yhdellä Potion:illa saa parannettua kaikki hahmot, mikä on kätevää koska muutenhan Potion:it voisivat loppua ikävästi kesken...
Taistelusysteemi tuntuu olevan monella tapaa kuten XII:ssa, pelaaja päättää yhden hahmon tekemisistä (olkoonkin että XII:ssa pääsi komentamaan muitakin kun vain pisti Gambits:it sillai jännästi), hahmot liikkuvat sen mukaan miten vihollinen etenee.. Auto-Battle on vielä minulle outolintu, kesti vähän aikaa tajuta että Lightning teki Attack:in sijasta Bliz:iä, ja sitten tajusin miten saada Attack takaisin. Eli kun vaihtaa kykyä (Ability) ja käyttää Auto-Battlea, pitää muistaa jossain vaiheessa vaihtaa kykyä...
Jännin taistelututtavuus tähän mennessä on Snow'n Hand Grenade. Jätkä keksii ihan yhtäkkiä vetää kranaatin esiin, ja viskasipa kerran jopa Gadotin viereen, jolloin kaikki damage osuikin Snow'hun ja Gadotiin, eikä PSICOM- vihollisiin.
Dialogi on välillä liiankin nopeaa, jopa sivudialogit jotka eivät liity itse tarinaan sen kummemmin, ja tarinakin etenee nopeasti. XII:sta tuttu juttu eli lisäinfot paikoista, historiasta ja vihollisista on hyödyksi sellaisille pelaajille kuin minä, eli sellaisille jotka tosissaan haluavat uppoutua tarinaan mukaan ja eläytyä. Datalog is the key, baby. Ärsyttävin juttu Datalog:issa on kuitenkin tapahtumien kertaus (Events), joka on sinänsä mielenkiintoinen mutta loppujen lopuksi ne toistavat liikaa toisiaan. Murr. Noh. Eihän niitä ole pakko lukea...
Grafiikka on siis todella upeaa, jopa surkealla vanhalla televisionäytöllä - pelottaa ajatellakin, miltä näyttäisi jos olisi HD Ready- telkkari tai muuten vain parempi ruutu käytössä. XIII on pehmeämpi laadultaan kuin XII, josta tuli mieleen X - XIII taas tuo hieman mieleen X-2:sen. Parannuksia on siis tapahtunut johonkin suuntaan. Pehmeys tuo vaikutelmaa unenomaisuudesta, mikä syö hieman Square-Enix:in wannabe-realismin terää, mutta ehkä parempi niin - tajuaa ainakin mikä on todellisuutta ja mikä ei. Valitettavasti ainakin alku on niin nopeatempoista, että hyvät grafiikat meinaavat mennä hukkaan - yritä nyt ihastella maisemia ja kaikenmaailman yksityskohtia kun viholliset hengittää niskaan ja hyppivät silmille, ja kun yrittää seurata dialogiakin jossain välissä ja pysyä mukana tarinassa.
Ääninäyttelijät vaikuttavat olevan ihan OK, tosiaan telkkarin äänentoisto ei ole parhaimmasta päästä - ajattelin raahata kajarini olkkariin ja kokeilla muuttuuko ääni kellossa yhtään.
Lisää arvioita heti kun pääsen jatkamaan pelaamista!