IRC-Galleria

Rakas päiväkirja,

veljeni on ihana. Toimin lonkerotarjoilijana koko ihanaisen illan. Puolisen tuntia sitten hän päätti siirtyä kaverin luokse (on se kumma kun ei minun seura kelpaa >:( (toim. huom.)). Vartti sitten sain puhelinteitse käskyn tuoda nettitikku. Fiksuna tyttönä varmistin vielä asunnon tarkan sijainnin (rivitalo). Talsin huiman 50 metrin matkan, ja valitsin kohteeni. Oven vieressä oli lupaavasti roskapusseja ja auto parkkeerattuna erittäin tyylikkäästi, ja päättelinkin tämän olevan niin lupaavaa, että soitin ovikelloa. Sisältä ei kuulunut ääntäkään, ja tajusinkin, ettei asunnossa ollut edes valoja. Päätin soittaa veljelleni. Velipoika tuli reippaasti ulos viereisestä ovesta ja kyselee "Joko nää tulit?"

Pienen paniikkihöröttelyn jälkeen tajusin, että ne perhanan mummelit oli virittäneet minulle ansan: ulkovalo oli päällä joka toisessa asunnossa, mikä sai aikaan vaikutelman siitä, että olin itse asiassa oikealla ovella. No vittu. Ei väkisin.

Sori mummo siinä kämpässä. Ei oikeesti ollu tarkotus. Toivottavasti et saanu sydänkohtausta. Tai ainaskaan kuollu siihen. Tai vittu ihan sama vaikka kuolitki. Oli se niin veemäinen temppu.

Rakkaudella,

Riikka

PS. Selitin myös äidilleni koputtaneeni ovikelloa. Höhö.