Testaa oletko kaikkiruokainen vai nirso!
Rastita kaikki joista pidät. Ja minä laitan viivan niiden kohalle joita en ole maistanut.
[x] hernekeitto
[x] pinaattikeitto
[x] maksalaatikko
[-] ohrapuuro
[-] kaalikeitto
[ ] läskisoosi
[-] simpukat
[x] pizza
[x] ranskalaiset
[x] kebab
[x] makaronilaatikko
[x] lasagne
[x] poronkäristys
[x] oliivit
[x] kinkku
[-] lanttulaatikko
[x] kanakeitto
[x] kanakastike
[-] mämmi
[x] tippaleivät
[x] sienet
[ ] paistetut muikut
[-] mäti
[x] kinkkukiusaus
[ ] tonnikalapasta
[x] kasvispihvit
[x] pinaattiletut
[x] veriletut
[-] paella
[x] spagetti
[-] tyrnimarjat
[ ] luumut
[x] puolukat
[-] greippi
[x] marenki
[x] mustamakkara
[x] aurajuusto
[x] kesäkeitto
[x] sipuli
[x] katkaravut
[x] ananas
[x] salami
[x] salmiakki
[x] pavut
[ ] silli
=yhteensä: 32
0-15: SUPERNIRSO. HALOO, jotain rajaa! Eikö sinulle ole lapsuudessa opetettu mitään tapoja, vai satutko vain olemaan niin ennakkoluuloinen että et ole edes maistanut minkäänlaisia normaaleja ruokia? Nyt olisi aika ryhdistäytyä.
15-30: KESKITIEN KULKIJA. Sinulle menee suurin osa ruuista, vain osa ei maistu millään. Muistathan, että kun kymmenen kertaa maistaa jotain tiettyä ruokaa, niin se alkaa maistua hyvältä? Voisit vielä hieman yrittää petrata makuaistiasi ja totutella uusiin makuihin.
30-45: KAIKKIRUOKAINEN. Onneksi olkoon, sinulla ei ole ongelmia nirsoilemisen kanssa! Lähes kaikki menee ongelmitta alas. Hieno juttu, sinulla ei luultavasti ole hätää jos tulee ruokapula ja täytyy tyytyä vaatimattomaan muonituksee.
Uusimmat blogimerkinnät
- Ruokailutesti 15.05.
- Lyhyt elokuva tappamisesta - arvostelu 13.02.
- Black Dynamite -arvostelu 21.01.
- Tuorein vuosi alkaa itseviihdytyksellä 02.01.
- Arvostelu: Pride and Glory (2008) 24.11.
- Tatulta kössittyjez 24.10.
- HAWJEKWE 26.09.
- Vrstn jltn rndmlta, emt knltä 01.09.
- Lawlkewl 24.08.
- ELOKUVAT: Top 50 2000-2009 16.08.
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
RuokailutestiLauantai 15.05.2010 20:13
Lyhyt elokuva tappamisesta - arvosteluLauantai 13.02.2010 12:29
Useasti elämä on hiuskarvan varassa ja parhaiten sen ymmärtää katsomalla Lyhyen elokuvan tappamisesta, joka on täysverinen mestariteos, sekä elokuva, joka kaikkien tulisi nähdä ja sisäistää.
Krzysztof Kieslowski on ohjaajanero, joka tuo valkokankaalle erilaisia ihmiskohtaloita. 80-luvulla hän teki kaksi lyhytelokuvaa, jotka ovat elokuvanhistorian ehdottomia merkkiteoksia. Toisessa käsitellään rakkautta, toisessa tappamista, mutta asiat eivät ole kummassakaan niin mustavalkoiset kuin aluksi saattaisi kuvitella. Teemat ovat tunnepuolella täydelliset vastakohdat toisilleen, mutta molemmissa seuraamukset voivat olla yhtälailla kohtalokkaita.
Ihmiset, joita elokuva pääasiassa kuvaa, ovat jokainen omalla tavallaan itsekkäitä. Kolmesta keskiössä olevista henkilöistä ensimmäinen on lapsirakas Jacek, jonka elämä on kääntynyt ylösalaisin kohdattuaan suurempia vastoinkäymisiä. Kovantien kulkurin painavat surut purkaantuvat sydämeltä kohtalokkain seurauksin, joista ei ole paluuta entiseen. Toinen henkilö on paremmasta huomisesta haikaileva taksikuski Waldemar, jonka elämä saa äkkipäätöksen kun on todellakin väärässä paikassa väärään aikaan. Hän on koirarakas persoona, joka halveksuu ihmiskunnan loisia samalla tapaa kuin Robert De Niron esittämä Travis Bickle tekee Scorsesen Taxi Driverissä. Kolmas henkilö, jonka kohtalo kietoutuu kahden edellä mainitun omiin, on juuri lakimieheksi valmistunut innokas nuorimies Piotr. Hän on huoleton kaveri, jonka elämä ei voisi paremmin mennä: on elämänsä rakkaus, unelma pääsykokeen läpäisemisestä saavutettu sekä mopedi, jolla päräytellä pitkin kyliä. Herkkä ja rakastava mies saa käsiteltäväksi asian, jollaista ei noin vain harteilta pois pyyhitä, sillä hän on vastuussa väärällä tapaa itsenäistyneen, yksinään surun kanssa jätetyn Jacekin vääjäämättömästä kohtalosta. Kylmän ja synkän kohtalon saavan tuomitun asianajaja, rikoslakia innokkaana edistämään lähtenyt Piotr joutuu lopulta punnitsemaan omaa painoaan päättäjien keskellä ja hyväksymään sen tosiasian, että on itse aivan samassa tilanteessa mistä Jacekin alamäki alkoi.
Elokuvan loppu antaakin katsojalle paljon pohdittavaa pääosin siitä, että kaikillahan on oikeus elää, mutta kenellä on siihen tarkoitus? Miksi tehdään niin kuin tehdään, eikä katsota itseään peilistä kertaakaan? Kuka lopulta on oikeasti vastuussa ihmisen hengestä sekä päättämässä siitä? Painavia asioita, jotka ovat planeetallamme valitettavasti edelleen vahvasti läsnä, vaikkei välttämättä elokuvan esittämällä tavalla. Ehkäpä kuolema onkin joskus parempi paikka kuin epäonnistuneessa yhteiskunnassa eläminen? Toinen asia, mikä elokuvasta huokuu, on maailman minimaalisuus. Kohtalokas kiinnijääminen on pienen asian varassa ja keskiön ihmisten kohtaaminen erilaisissa olosuhteissa antaa heille pohdittavaa, että mitä olisivat voineet tehdä toisin. Loppujen lopuksi jokainen on vain ollut väärässä paikassa väärään aikaan, sillä kun ei ole sankareita, vaan ihmiskohtaloita joiden jokaisesta liikkeestä seuraa jotain. Tässä se on niin, että lopulta yksi on lopullisesti tuomittuna, yksi kuolleena ja yksi epäonnistuneena. Surullisinta kuitenkin on, että miestä, jota elämä on eniten päähän potkinut, puhutellaan merkityksettömällä numerolla.
Leffan tunnelma on raskas, tiivis ja seesteinen. Kieslowskin taito sekoittaa eri tunnetiloja välittäviä kuvauksellisia seikkoja keskenään on vertaansa vailla ja äänimaailmaa käytetään pönkittäjänä täydellisen oikein, sillä äänitehosteet sekä koskettava musiikkimaailma tukevat tunnelmaa kokonaisuudessaan erittäin hienosti. Kun oikeanlaisessa kuvastossa seuraa tilanteeseen sopivin ääni, ei minkään pitäisi jäädä katsojalle epäselväksi. Kuvaustyyli on yksinkertaista, sillä minkäänlaisia erikoisempia tehosteita ei ole käytetty, mitä nyt linssissä huomattavan paljon eräänlaista ”supistusefektiä” kertomaan katsojalle yhteiskunnan avarakatseisuudesta. Valoa ja varjoa hyödynnetään kohtuupitkin otoksin hienosti ja tällä saadaan synkkää sekä painostavaa tunnelmaa aikaan, ja onkin ironista jälleen huomata, että harvoissa kauhuleffoissakaan ei onnistuta asiassa yhtä taitavasti kuin tässä. Vaikkei näyttelijöiden suoritukset ole pääpainossa, ei niistä pahaakaan sanottavaa keksi, sillä esiintymiset ovat varsin tunnepitoisia ja arkirealistisia. Elokuvasta saakin paljon enemmän tutkimalla hyvin kirjoitettuja henkilöhahmoja ja täten vaatii osittain kovempaakin aivotyöskentelyä. Elokuvan pituus on juuri oikea, sillä koko 80 minuuttia saadaan pidettyä katsojan tunteet pinnassa. Ei siis mitään kevyttä viihdettä tai katsottavaa kavereiden kesken pidettävässä filmi-illassa. Elokuva on parhaimmillaan kun asennoidutaan oikeanlaiseen mielentilaan, katsotaan ilman häiriötekijöitä ja mielellään ihan omissa oloissaan, jolloin jää hyvin aikaa pohtimiselle.
5/5
Krzysztof Kieslowski on ohjaajanero, joka tuo valkokankaalle erilaisia ihmiskohtaloita. 80-luvulla hän teki kaksi lyhytelokuvaa, jotka ovat elokuvanhistorian ehdottomia merkkiteoksia. Toisessa käsitellään rakkautta, toisessa tappamista, mutta asiat eivät ole kummassakaan niin mustavalkoiset kuin aluksi saattaisi kuvitella. Teemat ovat tunnepuolella täydelliset vastakohdat toisilleen, mutta molemmissa seuraamukset voivat olla yhtälailla kohtalokkaita.
Ihmiset, joita elokuva pääasiassa kuvaa, ovat jokainen omalla tavallaan itsekkäitä. Kolmesta keskiössä olevista henkilöistä ensimmäinen on lapsirakas Jacek, jonka elämä on kääntynyt ylösalaisin kohdattuaan suurempia vastoinkäymisiä. Kovantien kulkurin painavat surut purkaantuvat sydämeltä kohtalokkain seurauksin, joista ei ole paluuta entiseen. Toinen henkilö on paremmasta huomisesta haikaileva taksikuski Waldemar, jonka elämä saa äkkipäätöksen kun on todellakin väärässä paikassa väärään aikaan. Hän on koirarakas persoona, joka halveksuu ihmiskunnan loisia samalla tapaa kuin Robert De Niron esittämä Travis Bickle tekee Scorsesen Taxi Driverissä. Kolmas henkilö, jonka kohtalo kietoutuu kahden edellä mainitun omiin, on juuri lakimieheksi valmistunut innokas nuorimies Piotr. Hän on huoleton kaveri, jonka elämä ei voisi paremmin mennä: on elämänsä rakkaus, unelma pääsykokeen läpäisemisestä saavutettu sekä mopedi, jolla päräytellä pitkin kyliä. Herkkä ja rakastava mies saa käsiteltäväksi asian, jollaista ei noin vain harteilta pois pyyhitä, sillä hän on vastuussa väärällä tapaa itsenäistyneen, yksinään surun kanssa jätetyn Jacekin vääjäämättömästä kohtalosta. Kylmän ja synkän kohtalon saavan tuomitun asianajaja, rikoslakia innokkaana edistämään lähtenyt Piotr joutuu lopulta punnitsemaan omaa painoaan päättäjien keskellä ja hyväksymään sen tosiasian, että on itse aivan samassa tilanteessa mistä Jacekin alamäki alkoi.
Elokuvan loppu antaakin katsojalle paljon pohdittavaa pääosin siitä, että kaikillahan on oikeus elää, mutta kenellä on siihen tarkoitus? Miksi tehdään niin kuin tehdään, eikä katsota itseään peilistä kertaakaan? Kuka lopulta on oikeasti vastuussa ihmisen hengestä sekä päättämässä siitä? Painavia asioita, jotka ovat planeetallamme valitettavasti edelleen vahvasti läsnä, vaikkei välttämättä elokuvan esittämällä tavalla. Ehkäpä kuolema onkin joskus parempi paikka kuin epäonnistuneessa yhteiskunnassa eläminen? Toinen asia, mikä elokuvasta huokuu, on maailman minimaalisuus. Kohtalokas kiinnijääminen on pienen asian varassa ja keskiön ihmisten kohtaaminen erilaisissa olosuhteissa antaa heille pohdittavaa, että mitä olisivat voineet tehdä toisin. Loppujen lopuksi jokainen on vain ollut väärässä paikassa väärään aikaan, sillä kun ei ole sankareita, vaan ihmiskohtaloita joiden jokaisesta liikkeestä seuraa jotain. Tässä se on niin, että lopulta yksi on lopullisesti tuomittuna, yksi kuolleena ja yksi epäonnistuneena. Surullisinta kuitenkin on, että miestä, jota elämä on eniten päähän potkinut, puhutellaan merkityksettömällä numerolla.
Leffan tunnelma on raskas, tiivis ja seesteinen. Kieslowskin taito sekoittaa eri tunnetiloja välittäviä kuvauksellisia seikkoja keskenään on vertaansa vailla ja äänimaailmaa käytetään pönkittäjänä täydellisen oikein, sillä äänitehosteet sekä koskettava musiikkimaailma tukevat tunnelmaa kokonaisuudessaan erittäin hienosti. Kun oikeanlaisessa kuvastossa seuraa tilanteeseen sopivin ääni, ei minkään pitäisi jäädä katsojalle epäselväksi. Kuvaustyyli on yksinkertaista, sillä minkäänlaisia erikoisempia tehosteita ei ole käytetty, mitä nyt linssissä huomattavan paljon eräänlaista ”supistusefektiä” kertomaan katsojalle yhteiskunnan avarakatseisuudesta. Valoa ja varjoa hyödynnetään kohtuupitkin otoksin hienosti ja tällä saadaan synkkää sekä painostavaa tunnelmaa aikaan, ja onkin ironista jälleen huomata, että harvoissa kauhuleffoissakaan ei onnistuta asiassa yhtä taitavasti kuin tässä. Vaikkei näyttelijöiden suoritukset ole pääpainossa, ei niistä pahaakaan sanottavaa keksi, sillä esiintymiset ovat varsin tunnepitoisia ja arkirealistisia. Elokuvasta saakin paljon enemmän tutkimalla hyvin kirjoitettuja henkilöhahmoja ja täten vaatii osittain kovempaakin aivotyöskentelyä. Elokuvan pituus on juuri oikea, sillä koko 80 minuuttia saadaan pidettyä katsojan tunteet pinnassa. Ei siis mitään kevyttä viihdettä tai katsottavaa kavereiden kesken pidettävässä filmi-illassa. Elokuva on parhaimmillaan kun asennoidutaan oikeanlaiseen mielentilaan, katsotaan ilman häiriötekijöitä ja mielellään ihan omissa oloissaan, jolloin jää hyvin aikaa pohtimiselle.
5/5
- Luokiteltu yhteisöihin
- Elokuvat Taide,
- Krzysztof Kieslowski Televisio ja elokuvat
Black Dynamite -arvosteluTorstai 21.01.2010 21:58
Black Dynamite on elokuva, jollaisia löytyy harmillisesti vain yksi useammasta tusinasta. Elokuva on ennen kaikkea vuoden 2009 onnistuneimpia komedioita, mutta myös kullan arvoinen suoritus parodiassa sekä kunnianosoituksessa 70-luvun blaxploitaatiolle, jossa mustat ovat hyviä ja valkoiset pahoja. Michael Jai Whiten esittämä Black Dynamite on yksi aikojemme siisteimpiä antisankareita, joka jakaa oikeutta omasta kädestään ja antaa pahoille pojille perusteellisesti selkään.
Musta Dynamiitti, joka on CIA:n entinen agentti, astuu sotajalalle kun mafiosot ampuvat hänen veljensä. Hän hommaa takaisin lupansa tappaa ja lähtee metsästämään tappajia, mutta homma osoittuukin astetta suuremmaksi, joten valkonaamoja vastaan taistelemaan vedetään mukaan liuta loistavia sidekickejä, joilta lentää pelkästään loistoläppää. Dialogi on ehdottomasti elokuvan parasta antia. Keskustelut ovat lähestulkoon jatkuvasti ovelaa slangiriimittelyä suoraan ghetosta, ja pisteenä iin päälle ovat oikeat tyypit lausumassa one linereitä. Äänimaailma on muutenkin erittäin hyvässä kunnossa, sillä biisit ovat elokuvalle enemmän kuin uskollisia; esimerkiksi montaasissa kipaleen sanat kertaavat tapahtumaa. Äänitehosteissakin ollaan liekeissä, sillä tappeluita tahdittaa täydellisesti henkeen sopiva vanha kunnon mätkintätehoste. Ei siis pelkästään visuaalista herkkua silmille.
On ilo huomata, kuinka hienosti 70-luku edelleen kääntyy valkokankaalle, sillä se näkyy ja kuuluu joka suhteessa, mitä nyt surkeat CGI-liekit hieman rikkovat kokonaisuutta. Scott Sanders on varmasti suurimmalle osalle tuntematon tapaus, mitä nyt tämän lisäksi yhden rikoselokuvan ohjannut. Ainakin Black Dynamitessa herra vakuuttaa, sillä tietää mitä tekee; kameran käyttö on loistavaa zoomauksineen kaikkineen, välistä löytyy muutama tyylikäs hidastus ja punasävyinen piirroskohtaus, sekä tarkoituksella mukana olevat tekijäryhmän mokat ovat hervottomia.
Toimintakohtaukset on luotu tyylikkäästi ja rakkaudella. Tulitaisteluissa pitkäpiippuisella Magnumilla räiskivään sankariin ei osuta ja mätkintäkohdissa kungfun kautta turpaan saavat ainoastaan pahikset. En tiedä, voiko loppupomoa sanoa rohkeaksi vedoksi, mutta loistovalinta se on silti ja kohtaus päättää elokuvan komeasti. Black Dynamite ei varmasti miellytä kaikkia katsojiaan, mutta minuun tämä iski lähestulkoon täysillä. Kokonaisuutta ei kannata ottaa liian vakavasti, eikä ainakaan halvasta ulkonäöstä valittaa, sillä elokuvan sydän on täyttä rautaa ja joka ikinen seikka kuuluu asiaan.
4½/5
Musta Dynamiitti, joka on CIA:n entinen agentti, astuu sotajalalle kun mafiosot ampuvat hänen veljensä. Hän hommaa takaisin lupansa tappaa ja lähtee metsästämään tappajia, mutta homma osoittuukin astetta suuremmaksi, joten valkonaamoja vastaan taistelemaan vedetään mukaan liuta loistavia sidekickejä, joilta lentää pelkästään loistoläppää. Dialogi on ehdottomasti elokuvan parasta antia. Keskustelut ovat lähestulkoon jatkuvasti ovelaa slangiriimittelyä suoraan ghetosta, ja pisteenä iin päälle ovat oikeat tyypit lausumassa one linereitä. Äänimaailma on muutenkin erittäin hyvässä kunnossa, sillä biisit ovat elokuvalle enemmän kuin uskollisia; esimerkiksi montaasissa kipaleen sanat kertaavat tapahtumaa. Äänitehosteissakin ollaan liekeissä, sillä tappeluita tahdittaa täydellisesti henkeen sopiva vanha kunnon mätkintätehoste. Ei siis pelkästään visuaalista herkkua silmille.
On ilo huomata, kuinka hienosti 70-luku edelleen kääntyy valkokankaalle, sillä se näkyy ja kuuluu joka suhteessa, mitä nyt surkeat CGI-liekit hieman rikkovat kokonaisuutta. Scott Sanders on varmasti suurimmalle osalle tuntematon tapaus, mitä nyt tämän lisäksi yhden rikoselokuvan ohjannut. Ainakin Black Dynamitessa herra vakuuttaa, sillä tietää mitä tekee; kameran käyttö on loistavaa zoomauksineen kaikkineen, välistä löytyy muutama tyylikäs hidastus ja punasävyinen piirroskohtaus, sekä tarkoituksella mukana olevat tekijäryhmän mokat ovat hervottomia.
Toimintakohtaukset on luotu tyylikkäästi ja rakkaudella. Tulitaisteluissa pitkäpiippuisella Magnumilla räiskivään sankariin ei osuta ja mätkintäkohdissa kungfun kautta turpaan saavat ainoastaan pahikset. En tiedä, voiko loppupomoa sanoa rohkeaksi vedoksi, mutta loistovalinta se on silti ja kohtaus päättää elokuvan komeasti. Black Dynamite ei varmasti miellytä kaikkia katsojiaan, mutta minuun tämä iski lähestulkoon täysillä. Kokonaisuutta ei kannata ottaa liian vakavasti, eikä ainakaan halvasta ulkonäöstä valittaa, sillä elokuvan sydän on täyttä rautaa ja joka ikinen seikka kuuluu asiaan.
4½/5
- Luokiteltu yhteisöihin
- Black Dynamite Televisio ja elokuvat,
- Elokuvat Harrastukset
Tuorein vuosi alkaa itseviihdytykselläLauantai 02.01.2010 09:39
Vuoden 2010 ENSIMMÄINEN
Sana, jonka sanoit: Ei voi muista.
Biisi: Joku, joka soi kapakassa, mutta kotioloissa varmaan Motörheadin Dogs of War.
Ihminen, jolle puhuit: Joko Janne, Reetta, Maija tai joku kymmenistä muista.
Riemun aihe: Jätän kertomatta laillisiin syihin vedoten.
Ruoka: Reetalta hampurilaisen sekä ranskalaisten jämät.
Juoma: Olut.
Limppari: Coca-Cola.
Ajatus: Varmaan perseestä.
Henkilö, jonka luona vierailit: Kapakasta kaverin porukoiden kanssa juopottelemaan.
Henkilö, joka sinulle soitti: Ville Ly.
Henkilö, johon tutustuit: Ei tullut tuttavuuksia.
Ajoneuvo, jonka kyydissä olit: Jonkun torniolaisen sällin kyydissä pääsin paikasta A paikkaan B.
Surun aihe: E.
Henkilö, joka toivotti hyvää uutta vuotta: Ei voi muistaa.
Sana, jonka sanoit: Ei voi muista.
Biisi: Joku, joka soi kapakassa, mutta kotioloissa varmaan Motörheadin Dogs of War.
Ihminen, jolle puhuit: Joko Janne, Reetta, Maija tai joku kymmenistä muista.
Riemun aihe: Jätän kertomatta laillisiin syihin vedoten.
Ruoka: Reetalta hampurilaisen sekä ranskalaisten jämät.
Juoma: Olut.
Limppari: Coca-Cola.
Ajatus: Varmaan perseestä.
Henkilö, jonka luona vierailit: Kapakasta kaverin porukoiden kanssa juopottelemaan.
Henkilö, joka sinulle soitti: Ville Ly.
Henkilö, johon tutustuit: Ei tullut tuttavuuksia.
Ajoneuvo, jonka kyydissä olit: Jonkun torniolaisen sällin kyydissä pääsin paikasta A paikkaan B.
Surun aihe: E.
Henkilö, joka toivotti hyvää uutta vuotta: Ei voi muistaa.
Arvostelu: Pride and Glory (2008)Tiistai 24.11.2009 04:50
http://www.imdb.com/title/tt0482572/
http://www.leffatykki.com/elokuva/pride-and-glory
Vaikka ohjaaja ei soittaisikaan kelloja, Pride and Glory on elokuva, jolta odottaa peruspätkää enemmän. Tähän enimmäkseen vaikuttavaa varsin nimekäs näyttelijäkööri, vaikkakin tämänkaltaisia korruptoituneista poliiseista kertovia leffoja mahtuu useampi tusinaan, ja lisäksi suurin osa niistä ovat hyviä. Ikäväkseni on todettava, että Pride and Glory ei tuo aiheeseen mitään uutta ja kaikinpuolin harvinaisen lattea muutamista hyvistä puolista huolimatta.
Tarina alkaa siitä kun kaksi poliisia loukkaantuu pahoin ja kaksi saa surmansa epäonnistuneessa huumeratsiassa tapahtuneessa tulitaistelussa. Jalkapallomatsissa voittaminen ei tunnukaan enää niin hyvältä kun sällit paljastuvat Edward Nortonin näyttelemän Ray Tierneyn, Rayn veljeä Francis junioria näyttelevän Noah Emmerichin sekä veljesten siskon kanssa aviossa olevan Colin Farrelin tähdittämän Jimmy Eaganin ystäviksi. Veljesten poliisi-iskä Francis Tierney Sr. (Jon Voight) pyytää poikaansa Rayta johtamaan tutkintaa tapahtuneesta. Asia ei ole niin mustavalkoinen miltä aluksi näyttää, vaan Ray sotkeutuu syvemmälle ongelmiin, vetää muita mukanaan niihin ja lopulta perhetuttavista sekä -jäsenistä paljastuu ikäviä yllätyksiä.
Filmi kertoo realismiin pyrkivästi pääasiassa yhden poliisipiirin sähläämisestä. Kuvaus on toteutettu käsivaralla ja New Yorkin kadut ovat aitoa kuvaa paikan päältä. Tällä on pyritty luomaan autenttisuutta, mikä on aina kovaotteisessa draamassa plussapuolta. Nämä hienot asiat, joista ohjaajakin takuulla tullaan tulevaisuudessa tunnistamaan, valitettavasti hukkuvat lopulta yhdentekevään tarinaan. Lähestulkoon jokaisessa yhdysvaltalaisessa poliiseista realismiin pyrkivästi kertovassa elokuvassa teemana on korruptio. Poliisisedillä menee elämä kaikinpuolin päin persuuksia, vaikka onkin omakotitalo, lapset ja vaimo sekä mahdollinen kotieläin. Ammatilla ei silti tunnu juurikaan tienaavan, joten lahjuksia on lähdettävä hakemaan, keinolla millä hyvänsä. Kokonaista nousu ja tuho -asetelmaa ei tässä elokuvassa onneksi nähdä, vaan meno on tasaisen melankolista, kunnes hommat kaatuvat niskaan. Yhdelläkään henkilöhahmolla ei sisimmässään ole kaikki hyvin, mutta julkisivu yritetään pitään yleisilmeen vuoksi siistinä.
Pituutta elokuvalla on reilut pari tuntia, mitä olisi saatu supistettua leikkaamalla pois turhia kohtauksia. Perheen yhteinen jouluateria (tai jokin vastaava) nyt on klisee ja kuuluu jokaiseen vähäänkään perheasioita käsittelevän leffan sisältöön, mutta miksi asioita pitää jälleen vääntää rautalangasta? Ja miksi täytyy rakentaa turhanpäiväistä sivujuonta syöpää sairastavan vaimokkeen, lapsensa sekä poliisi-isin henkilökohtaisista ongelmista? Hommasta ei loppujen lopuksi jää mitään käteen, ja leffan päätyttyä tulee fiilis, että kohtaukset ovat vain pituutta lisäämässä ja mahdollisesti joidenkin katsojien tunteisiin vetoamassa. Minuun tuo ei tehoa muussa kuin myötähäpeässä, sillä kyseessäolevaa naista, Abby Tierneytä näyttelee huonosti nevahöörd Jennifer Ehle.
Ei pelkkää kuraa, ellei hyvääkin, sillä tällaisten elokuvien karu yleisilme on sellainen asia, mikä on mieleeni. Tässäkin väkivalta on ankaraa ja verista, mutta "vauhtiin" päästään kunnolla lopussa. Ensin rakkenetaan tuntiviiskyt suurempaakin tarinaa, mutta koko roska romautetaan parilla turpaanvedolla sekä pyssynpaukutuksella. Onkin ristiriitaista, että kaikki tapahtuu loppupuolella, jossa elokuva pääse polkemastaan suosta, mutta homma ei siitä huolimatta saa tuulta juurikaan alle ja ala toimimaan. Kaiken huippu kuitenkin on lopputekstien alkaminen, jossa ilmoitetaan, että kaikki henkilöt ja tapahtumat ovat täysin keksittyjä, eivätkä liity mitenkään todellisiin tapahtumiin. Tämä todella rikkoo immersion ja on muutenkin turha lisäys, josta tulee mieleen ennemminkin jonkinlainen kettuilu niitä elokuvia kohtaan, jotka lopussa ilmoittavat asioiden olevan totta ja pääosahepun elävän salanimellä jossain piilopirtissä.
Summa summarum: filkassa on kulunut idea, se on ennalta-arvattava, eikä tuo juurikaan mitään merkittävän uutta elokuvamaailmaan. Näiden edellämainittujen seikkojen vuoksi filmi on pääosin tylsää katseltavaa. Hyvät näyttelijät ja kohtuullinen ohjaus pelastavat loppupeleissä hurjasti, mutta eivät kuitenkaan tarpeeksi nostaakseen tätä pois harmaalta keskikertaisuuden alueelta. Pride and Glory ei ole ikimuistoinen näytös tuhoutuneista perhesuhteista, särkyneistä sydämistä, eikä varsinkaan korruptoituneista poliiseista, vaikka mitä ilmeisimmin muistettavuuteen on pyritty. Suosittelen hankkimaan parempia korruptiota käsitteleviä elokuvia käsiin, sillä niitä kyllä löytyy, ja suurin osa niistä ovat samalla tavalla realistisia ja karuja, vaan muilta osa-alueilta paremmin toteutettuja.
2½ / 5
http://www.leffatykki.com/elokuva/pride-and-glory
Vaikka ohjaaja ei soittaisikaan kelloja, Pride and Glory on elokuva, jolta odottaa peruspätkää enemmän. Tähän enimmäkseen vaikuttavaa varsin nimekäs näyttelijäkööri, vaikkakin tämänkaltaisia korruptoituneista poliiseista kertovia leffoja mahtuu useampi tusinaan, ja lisäksi suurin osa niistä ovat hyviä. Ikäväkseni on todettava, että Pride and Glory ei tuo aiheeseen mitään uutta ja kaikinpuolin harvinaisen lattea muutamista hyvistä puolista huolimatta.
Tarina alkaa siitä kun kaksi poliisia loukkaantuu pahoin ja kaksi saa surmansa epäonnistuneessa huumeratsiassa tapahtuneessa tulitaistelussa. Jalkapallomatsissa voittaminen ei tunnukaan enää niin hyvältä kun sällit paljastuvat Edward Nortonin näyttelemän Ray Tierneyn, Rayn veljeä Francis junioria näyttelevän Noah Emmerichin sekä veljesten siskon kanssa aviossa olevan Colin Farrelin tähdittämän Jimmy Eaganin ystäviksi. Veljesten poliisi-iskä Francis Tierney Sr. (Jon Voight) pyytää poikaansa Rayta johtamaan tutkintaa tapahtuneesta. Asia ei ole niin mustavalkoinen miltä aluksi näyttää, vaan Ray sotkeutuu syvemmälle ongelmiin, vetää muita mukanaan niihin ja lopulta perhetuttavista sekä -jäsenistä paljastuu ikäviä yllätyksiä.
Filmi kertoo realismiin pyrkivästi pääasiassa yhden poliisipiirin sähläämisestä. Kuvaus on toteutettu käsivaralla ja New Yorkin kadut ovat aitoa kuvaa paikan päältä. Tällä on pyritty luomaan autenttisuutta, mikä on aina kovaotteisessa draamassa plussapuolta. Nämä hienot asiat, joista ohjaajakin takuulla tullaan tulevaisuudessa tunnistamaan, valitettavasti hukkuvat lopulta yhdentekevään tarinaan. Lähestulkoon jokaisessa yhdysvaltalaisessa poliiseista realismiin pyrkivästi kertovassa elokuvassa teemana on korruptio. Poliisisedillä menee elämä kaikinpuolin päin persuuksia, vaikka onkin omakotitalo, lapset ja vaimo sekä mahdollinen kotieläin. Ammatilla ei silti tunnu juurikaan tienaavan, joten lahjuksia on lähdettävä hakemaan, keinolla millä hyvänsä. Kokonaista nousu ja tuho -asetelmaa ei tässä elokuvassa onneksi nähdä, vaan meno on tasaisen melankolista, kunnes hommat kaatuvat niskaan. Yhdelläkään henkilöhahmolla ei sisimmässään ole kaikki hyvin, mutta julkisivu yritetään pitään yleisilmeen vuoksi siistinä.
Pituutta elokuvalla on reilut pari tuntia, mitä olisi saatu supistettua leikkaamalla pois turhia kohtauksia. Perheen yhteinen jouluateria (tai jokin vastaava) nyt on klisee ja kuuluu jokaiseen vähäänkään perheasioita käsittelevän leffan sisältöön, mutta miksi asioita pitää jälleen vääntää rautalangasta? Ja miksi täytyy rakentaa turhanpäiväistä sivujuonta syöpää sairastavan vaimokkeen, lapsensa sekä poliisi-isin henkilökohtaisista ongelmista? Hommasta ei loppujen lopuksi jää mitään käteen, ja leffan päätyttyä tulee fiilis, että kohtaukset ovat vain pituutta lisäämässä ja mahdollisesti joidenkin katsojien tunteisiin vetoamassa. Minuun tuo ei tehoa muussa kuin myötähäpeässä, sillä kyseessäolevaa naista, Abby Tierneytä näyttelee huonosti nevahöörd Jennifer Ehle.
Ei pelkkää kuraa, ellei hyvääkin, sillä tällaisten elokuvien karu yleisilme on sellainen asia, mikä on mieleeni. Tässäkin väkivalta on ankaraa ja verista, mutta "vauhtiin" päästään kunnolla lopussa. Ensin rakkenetaan tuntiviiskyt suurempaakin tarinaa, mutta koko roska romautetaan parilla turpaanvedolla sekä pyssynpaukutuksella. Onkin ristiriitaista, että kaikki tapahtuu loppupuolella, jossa elokuva pääse polkemastaan suosta, mutta homma ei siitä huolimatta saa tuulta juurikaan alle ja ala toimimaan. Kaiken huippu kuitenkin on lopputekstien alkaminen, jossa ilmoitetaan, että kaikki henkilöt ja tapahtumat ovat täysin keksittyjä, eivätkä liity mitenkään todellisiin tapahtumiin. Tämä todella rikkoo immersion ja on muutenkin turha lisäys, josta tulee mieleen ennemminkin jonkinlainen kettuilu niitä elokuvia kohtaan, jotka lopussa ilmoittavat asioiden olevan totta ja pääosahepun elävän salanimellä jossain piilopirtissä.
Summa summarum: filkassa on kulunut idea, se on ennalta-arvattava, eikä tuo juurikaan mitään merkittävän uutta elokuvamaailmaan. Näiden edellämainittujen seikkojen vuoksi filmi on pääosin tylsää katseltavaa. Hyvät näyttelijät ja kohtuullinen ohjaus pelastavat loppupeleissä hurjasti, mutta eivät kuitenkaan tarpeeksi nostaakseen tätä pois harmaalta keskikertaisuuden alueelta. Pride and Glory ei ole ikimuistoinen näytös tuhoutuneista perhesuhteista, särkyneistä sydämistä, eikä varsinkaan korruptoituneista poliiseista, vaikka mitä ilmeisimmin muistettavuuteen on pyritty. Suosittelen hankkimaan parempia korruptiota käsitteleviä elokuvia käsiin, sillä niitä kyllä löytyy, ja suurin osa niistä ovat samalla tavalla realistisia ja karuja, vaan muilta osa-alueilta paremmin toteutettuja.
2½ / 5
Tatulta kössittyjezLauantai 24.10.2009 15:42
1. Mene Wikipediaan.
2. Klikkaa "satuunainen artikkeli"
3. Löydä tiesi Adolf Hitler-artikkeliin käyttämällä vain artikkeleihin sisältyviä linkkejä.
4. Kirjoita artikkelien nimet järjestyksessä.
Luettelo OLL:n puheenjohtajista
Jukka Toivola (Kustaa)
1938
Anschluss
Natsi-Saksa
Adolf Hitler
2. Klikkaa "satuunainen artikkeli"
3. Löydä tiesi Adolf Hitler-artikkeliin käyttämällä vain artikkeleihin sisältyviä linkkejä.
4. Kirjoita artikkelien nimet järjestyksessä.
Luettelo OLL:n puheenjohtajista
Jukka Toivola (Kustaa)
1938
Anschluss
Natsi-Saksa
Adolf Hitler
HAWJEKWELauantai 26.09.2009 17:14
× 10 suosikkia
01. TV-ohjelma: Salatut elämät
02. Kukka: Emt, voikukka?
03. Väri: Musta, punainen.
04. Urheilu: Penkkiurheilu.
05. Ruoka: Kaikki, paitsi riista ja possu.
06. Musiikki: Kaikki hyvä.
08. Vuodenaika: Kesä.
09. Päivä: Perjantai.
10. Unelmakaupunki: KEMI
× 10 faktaa
01. Syntymäpaikka: Kemi.
02. Hiusten väri: Vaaleat.
03. Hiustyyli: Lyhyehköt.
04. Lävistykset: E.
05. Silmien väri: Siniset.
06. Kengän koko: 43-44
07. Mieliala: Normi.
08. Tuoksu: Hikipaska.
09. Vapaa/varattu: Varattu.
10. Oikea vai vasen: Oikea.
× 10 asiaa rakkauselämästäsi
01. Oletko nyt rakastunut: JÖÖ
02. Uskotko rakkauteen: JÖÖ
03. Oletko koskaan särkenyt kenenkään sydäntä: ÖÖ
05. Onko kukaan särkenyt sinun sydämeäsi: ÖÖ
06. Oletko koskaan ihastunut ystävääsi: JÖÖ
07. Oletko koskaan rakastanut/ihastunut jotain, mutta et ole kertonut tälle?: ÖÖ
08. Pelkäätkö sitoutumista: ÖÖ
09. Onko sinulla koskaan ollut salainen ihailija?: ÖÖ
10. Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä: ÖÖ
× 10 sitä ja hieman tätä
01. Rakkaus vai raha?: RALLA SAA SEKSIÄ JA PÖRSSELLÄ PÄÄSEE
02. Vahvat viinat vai olut/lonkero/siideri?: Hienot kotimaiset mallasjuomat, raaka ja vahva viina.
03. Joulu vai syntymäpäivä?: Synzgäri.
04. Yhden yön-juttu vai suhde?: Suhde.
05. TV vai Internet? : Internet (tulee muuten isolla t. kikki hiiri).
06. Pepsi vai Cola?: Pepsikin on cola-juoma, mutta sanotaan nyt, että CCola.
07. Villit illat baanalla vai rauhalliset illat kotosalla?: Villit istujaiset Täikönpuistossa.
08. Värilliset vai musta-valkokuvat?: Sekäettä.
10. Mese vai sähköposti?: @
× 10 oletko koskaan
01. Oletko koskaan jäänyt kiinni hiippaillessa ulos?: Emt.
02. Oletko koskaan käynyt naku-uinnilla?: Joskusjoo.
03. Oletko koskaan tehnyt jotain, jota kadut?: Kait.
04. Oletko koskaan hypännyt benji-hyppyä?: En.
06. Oletko koskaan syönyt litraa jäätelöä yhden vuorokauden aikana?: Hyivit.
07. Oletko koskaan halunnut jotakuta niin paljon, että se sattuu?: K.
08. Oletko koskaan itkenyt elokuvaa katsoessa?: Watchmenin loppu. :'-(
09. Oletko koskaan karannut kotoa?: J.
10. Oletko koskaan kompuroinut ja loukannut itsesi?: Joskusjoo.
× 10 muuta
01. Kaipaatko jotakuta tällä hetkellä?: E.
02. Oletko iloinen?: Ju.
03. Puhutko kenenkään kanssa?: En atm, mutta asap.
04. Oletko tylsistynyt?: E.
05. Oletko saksalainen?: Arjalainen!!!!!!!!!!!!!!1
06. Oletko venäläinen?: Mutha ryssiö.
07. Oletko koulussa?: Tavallaan.
08. Oletko kynttilöiden polttaja?: Enku poltan ihan muita asioita hehheajhekjhee. XDDDD
09. Oletko idiootti?: Harvoin.
10. Tykkäätkö jostakusta tällä hetkellä?: Jovain.
01. TV-ohjelma: Salatut elämät
02. Kukka: Emt, voikukka?
03. Väri: Musta, punainen.
04. Urheilu: Penkkiurheilu.
05. Ruoka: Kaikki, paitsi riista ja possu.
06. Musiikki: Kaikki hyvä.
08. Vuodenaika: Kesä.
09. Päivä: Perjantai.
10. Unelmakaupunki: KEMI
× 10 faktaa
01. Syntymäpaikka: Kemi.
02. Hiusten väri: Vaaleat.
03. Hiustyyli: Lyhyehköt.
04. Lävistykset: E.
05. Silmien väri: Siniset.
06. Kengän koko: 43-44
07. Mieliala: Normi.
08. Tuoksu: Hikipaska.
09. Vapaa/varattu: Varattu.
10. Oikea vai vasen: Oikea.
× 10 asiaa rakkauselämästäsi
01. Oletko nyt rakastunut: JÖÖ
02. Uskotko rakkauteen: JÖÖ
03. Oletko koskaan särkenyt kenenkään sydäntä: ÖÖ
05. Onko kukaan särkenyt sinun sydämeäsi: ÖÖ
06. Oletko koskaan ihastunut ystävääsi: JÖÖ
07. Oletko koskaan rakastanut/ihastunut jotain, mutta et ole kertonut tälle?: ÖÖ
08. Pelkäätkö sitoutumista: ÖÖ
09. Onko sinulla koskaan ollut salainen ihailija?: ÖÖ
10. Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä: ÖÖ
× 10 sitä ja hieman tätä
01. Rakkaus vai raha?: RALLA SAA SEKSIÄ JA PÖRSSELLÄ PÄÄSEE
02. Vahvat viinat vai olut/lonkero/siideri?: Hienot kotimaiset mallasjuomat, raaka ja vahva viina.
03. Joulu vai syntymäpäivä?: Synzgäri.
04. Yhden yön-juttu vai suhde?: Suhde.
05. TV vai Internet? : Internet (tulee muuten isolla t. kikki hiiri).
06. Pepsi vai Cola?: Pepsikin on cola-juoma, mutta sanotaan nyt, että CCola.
07. Villit illat baanalla vai rauhalliset illat kotosalla?: Villit istujaiset Täikönpuistossa.
08. Värilliset vai musta-valkokuvat?: Sekäettä.
10. Mese vai sähköposti?: @
× 10 oletko koskaan
01. Oletko koskaan jäänyt kiinni hiippaillessa ulos?: Emt.
02. Oletko koskaan käynyt naku-uinnilla?: Joskusjoo.
03. Oletko koskaan tehnyt jotain, jota kadut?: Kait.
04. Oletko koskaan hypännyt benji-hyppyä?: En.
06. Oletko koskaan syönyt litraa jäätelöä yhden vuorokauden aikana?: Hyivit.
07. Oletko koskaan halunnut jotakuta niin paljon, että se sattuu?: K.
08. Oletko koskaan itkenyt elokuvaa katsoessa?: Watchmenin loppu. :'-(
09. Oletko koskaan karannut kotoa?: J.
10. Oletko koskaan kompuroinut ja loukannut itsesi?: Joskusjoo.
× 10 muuta
01. Kaipaatko jotakuta tällä hetkellä?: E.
02. Oletko iloinen?: Ju.
03. Puhutko kenenkään kanssa?: En atm, mutta asap.
04. Oletko tylsistynyt?: E.
05. Oletko saksalainen?: Arjalainen!!!!!!!!!!!!!!1
06. Oletko venäläinen?: Mutha ryssiö.
07. Oletko koulussa?: Tavallaan.
08. Oletko kynttilöiden polttaja?: Enku poltan ihan muita asioita hehheajhekjhee. XDDDD
09. Oletko idiootti?: Harvoin.
10. Tykkäätkö jostakusta tällä hetkellä?: Jovain.
Vrstn jltn rndmlta, emt knltäTiistai 01.09.2009 18:47
Tämä on Vitutus-gallup. Jokaisessa asiassa vituttaa joku. Edes jokin pieni asia. Päästä pessimistisyytesi valloilleen ja ala raivota! Jokaiseen on VITTU PAKKO vastata!
MIKÄ SINUA VITUTTAA..
TALVESSA
- Viileä, eikä muutenkaan ole niin kivaa.
KEVÄÄSSÄ
- Kaikki alkaa kukkimaan, joten allergiset koetuksella.
KESÄSSÄ
- Ötökät, mutta se on pieni ongelma.
SYKSYSSÄ:
- Pimeää, koulu alkaa, kaikki kuolee, tulee kylmä... Syksy on vitun perseenreiästä.
KOULUSSA
- Kaikki paitsi opintotuki.
CD-LEVYISSÄ
- Rajoitettu kapasiteetti, kalliita, pitää vaihdella koko ajan kun esim. autossa kuuntelee.
LEMMIKISSÄSI
- Ei ole, mutta kissat ovat perseestä.
POLKUPYÖRISSÄ
- Dynamo.
HAMEISSA
- Vituttaa kun en käytä.
HOUSUISSA
- Öö, ne kuluvat ajan myötä.
ELOKUVISSA
- Niihin uppoaa liikaa rahaa, nykyleffat aika pitkälti kakkaa.
TENNAREISSA
- Yksinkertaiset.
MAIHAREISSA
- Hankala ajaa autoa.
VANHUKSISSA
- Ylimielisiä paskiaisia.
PIKKULAPSISSA
- Kitisevät.
SAIRAALOISSA
- Kaikki.
SYNTYMÄPÄIVÄSSÄSI
- Pitää aina alkoholisoitua (ei kovin negatiivinen puoli oikeastaan).
RADIOSSA
- Mainstream paskaa lähes kaikki siellä soiva.
TELEVISIOSSA
- Turha. Tietokone ja Internet ovat tulleet pysyvästi.
HUONEESSASI
- Liikaa rompetta, mutta onneksi huomenna muutto omaan kämppään!
Vituttaako sinua usein?
- Ei oikeastaan. Silloin kun pitää kinastella jonkun kanssa.
Vituttiko sinua tätä kyselyä tehdessä?
- Eipä juuri.
Vituttaako sinua tällä hetkellä, kun olet tehnyt tämän?
- Eipä juuri.
MIKÄ SINUA VITUTTAA..
TALVESSA
- Viileä, eikä muutenkaan ole niin kivaa.
KEVÄÄSSÄ
- Kaikki alkaa kukkimaan, joten allergiset koetuksella.
KESÄSSÄ
- Ötökät, mutta se on pieni ongelma.
SYKSYSSÄ:
- Pimeää, koulu alkaa, kaikki kuolee, tulee kylmä... Syksy on vitun perseenreiästä.
KOULUSSA
- Kaikki paitsi opintotuki.
CD-LEVYISSÄ
- Rajoitettu kapasiteetti, kalliita, pitää vaihdella koko ajan kun esim. autossa kuuntelee.
LEMMIKISSÄSI
- Ei ole, mutta kissat ovat perseestä.
POLKUPYÖRISSÄ
- Dynamo.
HAMEISSA
- Vituttaa kun en käytä.
HOUSUISSA
- Öö, ne kuluvat ajan myötä.
ELOKUVISSA
- Niihin uppoaa liikaa rahaa, nykyleffat aika pitkälti kakkaa.
TENNAREISSA
- Yksinkertaiset.
MAIHAREISSA
- Hankala ajaa autoa.
VANHUKSISSA
- Ylimielisiä paskiaisia.
PIKKULAPSISSA
- Kitisevät.
SAIRAALOISSA
- Kaikki.
SYNTYMÄPÄIVÄSSÄSI
- Pitää aina alkoholisoitua (ei kovin negatiivinen puoli oikeastaan).
RADIOSSA
- Mainstream paskaa lähes kaikki siellä soiva.
TELEVISIOSSA
- Turha. Tietokone ja Internet ovat tulleet pysyvästi.
HUONEESSASI
- Liikaa rompetta, mutta onneksi huomenna muutto omaan kämppään!
Vituttaako sinua usein?
- Ei oikeastaan. Silloin kun pitää kinastella jonkun kanssa.
Vituttiko sinua tätä kyselyä tehdessä?
- Eipä juuri.
Vituttaako sinua tällä hetkellä, kun olet tehnyt tämän?
- Eipä juuri.
LawlkewlMaanantai 24.08.2009 23:05
Kopioi teksti ja vastaa näihin
1. Etunimi: Juha-Matti
2. Lempinimi: Julle
3. Syntymävuosi: 1990
4. Syntymäpaikka: Kemi
5. Horoskooppi: Neitsyt
6. Mies vai nainen: M
7. Tämänhetkinen koulu: Ammattikoulu
8. Aiemmat koulut: Karihaaran peruskoulu, lukio, Lapin AO
10. Asuinpaikka: Kemi
11. Nettinimet: rillijulle, Jms, Jimss...
12. Hiusten väri: Vaalea
13. Hiusten pituus: Siilistä hieman pidemmät
14. Silmien väri: Siniset
17. Näkyviä arpia: Pari
18. Silmälasit: Kyllä
19. Lävistyksiä: Ei
20. Tatuointeja: Ei
21. Oikea vai vasuri: Oikea
22. Ensimmäinen paras ystävä: Ei muista
23. Ensimmäinen palkinto/voitto: Varmaan Euromarketin logolla varustettu saunatakki
24. Ensimmäinen liikuntamuoto: Kävely?
25. Ensimmäinen oma lemmikki: Oli joskus koira, gerbiilejä sekä kaloja
26. Ensimmäinen oikea loma: Joku mökkilöma, emt
27. Ensimmäinen konsertti: Fintelligens Kemissä joskus vuonna vittu
28. Ensirakkautesi: Reetta!
29. Paras elokuva: Pulp Fiction, Oldboy, Die Hard, This Is England, Watchmen + 100 muuta
30. Paras TV-ohjelma: SALATUT FAKIN ELÄMÄT, 24
31. Lempiväri: Musta, punainen, ruohonvihreä, melkeempä kaikki käy asianyhteydestä riippuen
32. Paras artisti: Todella, todella monia
34. Lempibiisi juuri nyt: Stepa - Näin on!
36. Lempikarkki: Joku
37. Paras urheilu: Videopeliurheilu sekä autourheilu
38. Paras ravintola: Jatan börgeri
39. Lempivaatteesi: Shortsit/normihousut, t-paita ja takkini
40. Lempikauppa: Prisma, Citymarket
41. Lempiaine koulussa: ATK, kuvaamataito, äidinkieli, englanti
42. Lempieläin: Koira nimeltä Lissu
43. Paras kirja: Juha Vuorisen
44. Paras lehti: Pelit, MikroBitti, Aku Ankka, Seiska... Kaikki paska
45. Lempikengät: Jotkut tuollaiset vaelluskengät sekä maihinnousukengät
JUURI NYT...
46. Olosi: Hieman väsynyt
47. Sinkku vai varattu: V
49. Syöt: En mitään
50. Juot: En mitään
51. Fonttisi: Normaali
52. Online: Tämä, Leffatykki.com, Steam, MSN, Pelit.fi
53. Kuuntelet: Jonkun tv-ohjelman tuottamia sulosointuja
54. Ajattelet: Tätä kysymystä
55. Haluat: ...
56. Katsot: Acerin 23" X233 ja ViewSonicin 19" jotain
57. Olet pukeutunut: Päälyvaatteisiin
58. Käytät: Nuuska
1. Etunimi: Juha-Matti
2. Lempinimi: Julle
3. Syntymävuosi: 1990
4. Syntymäpaikka: Kemi
5. Horoskooppi: Neitsyt
6. Mies vai nainen: M
7. Tämänhetkinen koulu: Ammattikoulu
8. Aiemmat koulut: Karihaaran peruskoulu, lukio, Lapin AO
10. Asuinpaikka: Kemi
11. Nettinimet: rillijulle, Jms, Jimss...
12. Hiusten väri: Vaalea
13. Hiusten pituus: Siilistä hieman pidemmät
14. Silmien väri: Siniset
17. Näkyviä arpia: Pari
18. Silmälasit: Kyllä
19. Lävistyksiä: Ei
20. Tatuointeja: Ei
21. Oikea vai vasuri: Oikea
22. Ensimmäinen paras ystävä: Ei muista
23. Ensimmäinen palkinto/voitto: Varmaan Euromarketin logolla varustettu saunatakki
24. Ensimmäinen liikuntamuoto: Kävely?
25. Ensimmäinen oma lemmikki: Oli joskus koira, gerbiilejä sekä kaloja
26. Ensimmäinen oikea loma: Joku mökkilöma, emt
27. Ensimmäinen konsertti: Fintelligens Kemissä joskus vuonna vittu
28. Ensirakkautesi: Reetta!
29. Paras elokuva: Pulp Fiction, Oldboy, Die Hard, This Is England, Watchmen + 100 muuta
30. Paras TV-ohjelma: SALATUT FAKIN ELÄMÄT, 24
31. Lempiväri: Musta, punainen, ruohonvihreä, melkeempä kaikki käy asianyhteydestä riippuen
32. Paras artisti: Todella, todella monia
34. Lempibiisi juuri nyt: Stepa - Näin on!
36. Lempikarkki: Joku
37. Paras urheilu: Videopeliurheilu sekä autourheilu
38. Paras ravintola: Jatan börgeri
39. Lempivaatteesi: Shortsit/normihousut, t-paita ja takkini
40. Lempikauppa: Prisma, Citymarket
41. Lempiaine koulussa: ATK, kuvaamataito, äidinkieli, englanti
42. Lempieläin: Koira nimeltä Lissu
43. Paras kirja: Juha Vuorisen
44. Paras lehti: Pelit, MikroBitti, Aku Ankka, Seiska... Kaikki paska
45. Lempikengät: Jotkut tuollaiset vaelluskengät sekä maihinnousukengät
JUURI NYT...
46. Olosi: Hieman väsynyt
47. Sinkku vai varattu: V
49. Syöt: En mitään
50. Juot: En mitään
51. Fonttisi: Normaali
52. Online: Tämä, Leffatykki.com, Steam, MSN, Pelit.fi
53. Kuuntelet: Jonkun tv-ohjelman tuottamia sulosointuja
54. Ajattelet: Tätä kysymystä
55. Haluat: ...
56. Katsot: Acerin 23" X233 ja ViewSonicin 19" jotain
57. Olet pukeutunut: Päälyvaatteisiin
58. Käytät: Nuuska
ELOKUVAT: Top 50 2000-2009Sunnuntai 16.08.2009 16:10
1. Oldboy (2003)
2. This Is England (2006)
3. There Will Be Blood (2007)
4. Children of Men (Ihmisen pojat, 2006)
5. Evil (Pahuus, 2003)
6. Lights in the Dusk (Laitakaupungin valot, 2006)
7. Watchmen (2009)
8. Babel (2006)
9. Battle Royale (2000)
10. City of God (2002)
11. Gran Torino (2008)
12. Snatch (Hävyttömät, 2000)
13. Broken Flowers (2005)
14. No Country for Old Men (Menetetty maa, 2007)
15. The Elite Squad (2007)
16. Sympathy for Mr. Vengeance (2002)
17. A History of Violence (2005)
18. Chingoo (Ystävä, 2001)
19. The Assasination of Richard Nixon (Richard Nixonin salamurha, 2004)
20. The Wrestler (2008)
21. Munich (München, 2005)
22. 28 Days Later... (28 päivää myöhemmin, 2002)
23. Raid (2003)
24. Angel-A (2005)
25. Requiem for a Dream (Unelmien sielunmessu, 2000)
26. Mystic River (Menneisyyden ote, 2003)
27. Planet Terror (2007)
28. Death Proof (2007)
29. Eastern Promises (2007)
30. Pan's Labyrinth (Panin labyrintti, 2006)
31. Memento (2000)
32. Brokeback Mountain (2005)
33. Road to Perdition (Tie Perditioniin, 2002)
34. American Gangster (2007)
35. The Mist (Usva, 2007)
36. The Cooler (2003)
37. The Pianist (Pianisti, 2002)
38. Lord of War (2005)
39. Rise of the Footsoldier (2007)
40. Wall-E (2008)
41. Million Dollar Baby (2004)
42. V for Vendetta (V niin kuin Verikosto, 2005)
43. Jarhead (Merijalkaväenmies, 2005)
44. Rambo (2008)
45. Taken (2008)
46. Spirited Away (Henkien kätkemä, 2001)
47. Howl's Moving Castle (Liikkuva linna, 2004)
48. Batman Begins (2005)
49. The Dark Knight (Yön ritari, 2008)
50. Borat (2006)
===
Listasin siis 2000-luvun tähän asti (2009) ilmestyneet elokuvat. Listaan saattaa pompata mukaan uusia teoksia, jolloin vanhimmat (Kung Fu Hustle, Death Sentence...) tippuvat pois. Esimerkiksi There Will Be Blood yllätti ja ansaitsi paikkansa top vitosessa, jolloin pätevä toimintarymistely Bad Boys II tippui.
===
Gran Torino sijalle 9., Death Sentence tippui.
Babel sijalle 8., Kung Fu Hustle tippui.
The Wrestler sijalle 20., Saw tippui.
2. This Is England (2006)
3. There Will Be Blood (2007)
4. Children of Men (Ihmisen pojat, 2006)
5. Evil (Pahuus, 2003)
6. Lights in the Dusk (Laitakaupungin valot, 2006)
7. Watchmen (2009)
8. Babel (2006)
9. Battle Royale (2000)
10. City of God (2002)
11. Gran Torino (2008)
12. Snatch (Hävyttömät, 2000)
13. Broken Flowers (2005)
14. No Country for Old Men (Menetetty maa, 2007)
15. The Elite Squad (2007)
16. Sympathy for Mr. Vengeance (2002)
17. A History of Violence (2005)
18. Chingoo (Ystävä, 2001)
19. The Assasination of Richard Nixon (Richard Nixonin salamurha, 2004)
20. The Wrestler (2008)
21. Munich (München, 2005)
22. 28 Days Later... (28 päivää myöhemmin, 2002)
23. Raid (2003)
24. Angel-A (2005)
25. Requiem for a Dream (Unelmien sielunmessu, 2000)
26. Mystic River (Menneisyyden ote, 2003)
27. Planet Terror (2007)
28. Death Proof (2007)
29. Eastern Promises (2007)
30. Pan's Labyrinth (Panin labyrintti, 2006)
31. Memento (2000)
32. Brokeback Mountain (2005)
33. Road to Perdition (Tie Perditioniin, 2002)
34. American Gangster (2007)
35. The Mist (Usva, 2007)
36. The Cooler (2003)
37. The Pianist (Pianisti, 2002)
38. Lord of War (2005)
39. Rise of the Footsoldier (2007)
40. Wall-E (2008)
41. Million Dollar Baby (2004)
42. V for Vendetta (V niin kuin Verikosto, 2005)
43. Jarhead (Merijalkaväenmies, 2005)
44. Rambo (2008)
45. Taken (2008)
46. Spirited Away (Henkien kätkemä, 2001)
47. Howl's Moving Castle (Liikkuva linna, 2004)
48. Batman Begins (2005)
49. The Dark Knight (Yön ritari, 2008)
50. Borat (2006)
===
Listasin siis 2000-luvun tähän asti (2009) ilmestyneet elokuvat. Listaan saattaa pompata mukaan uusia teoksia, jolloin vanhimmat (Kung Fu Hustle, Death Sentence...) tippuvat pois. Esimerkiksi There Will Be Blood yllätti ja ansaitsi paikkansa top vitosessa, jolloin pätevä toimintarymistely Bad Boys II tippui.
===
Gran Torino sijalle 9., Death Sentence tippui.
Babel sijalle 8., Kung Fu Hustle tippui.
The Wrestler sijalle 20., Saw tippui.
« Uudemmat
-
Vanhemmat »