Tämä maailma syntyy uudellen
sen yhdeksän kuukautta on meillä kymmeniä vuosia
sen polkua valaisee hehkuva napalmi.
Tuuli on kylmä, mutta polttaa suojaamatonta kaulaani
se on 7,666 newtonia liian vahva
Newtonista puheenollen,
viimeksi kun näin hänen kehtonsa
se oli täynnä uraanipalloja
voin tuntea, miten sininen taivas tuijottaa meitä mielipuolisesti
tahtoo romahtaa niskaamme.
Enkelit kävelevät nurinpäin maanpintaa vasten
niiden kolmiulotteiset varjot keltaisten lehtien siipinä
repivät lämmön irti, kasvin juurineen
illat nousevat kylminä aaveina
varjoina kallioita vasten.
Enkelit liitävät poikkileikkauksissa
siivekkäinä kysymyksinä,
tyhjinä kuin patsaat
näkevät tesseraktit kuin Jumalan
tähdet karisevat kosmologiseen horisonttiin.
"- -se voittamattomuutta todistaa."
Jos näin arvoitukset,
ehdin unohtaa kaiken paitsi hämmennyksen
ja jos tunsin vastaukset ja jos osasin kysymykset
niistä kaikki paitsi eksyneimmät on kylmää tuhkaa
jos kerran tunsin turvaa,
nyt kauhu tulvii sisuksiini
pelon pisarat sateena
sieluni suisto Akheroniin.
"- -se voittamattomuutta todistaa."
Enkelit kaivautuvat tuulien läpi
vapauttavat antiteesit coriolis'n suoniin
aamut romahtaen vihan kuiluihin.