Miks mä olin niin helvetin tyhmä? Mä tiesin, että tää menisi tähän. Okei joo myönnän, mulla oli omat syyni siihen. Mutta en mä silti halunnut sun katoavan täysin mun elämästäni, vaikka mä loppujenlopuksi olinkin helvetin mulkku. Itsekäs mulkku. Ajattelin vaan itseäni. Tai no, pikemminkin mä sua ajattelin, mutta se aiheutti helvetinmoista kipua, joten mä tein väärän päätöksen. Ja rikoin lupaukseni, muistan, kun lupasin sulle, etten hylkää sua. Mutta mä tein sen, koska mä en osannut muutakaan.
Mä en vaan ymmärrä, olit ainoa ihminen, joka edes joissain määrin ymmärsi mua. Meillä oli aika isoja mielipide-eroja, mua vitutti kun sä arvostelit mun valintojani ja tapaani elää. Mutta mä sanoin sulle siitä, sä lupasit lopettaa sen. Kyllä sä vielä jotain huomauttelit, muttet pitänyt moraalisaarnaa. Silti mä tiesin sun mielipiteesi kaikesta. Se sattu ihan helvetisti, mä koin jotenkin loukkaavani sua. Ja sä loukkasit mua, mä tiesin sun ajattelevan kuitenkin pahaa mun tekemisistäni. Tai ainakin musta tuntui siltä.
Saisinpa mä aikakoneen, kääntäisin aikaa taaksepäin, enkä antaisi asioiden mennä näin.
Yesterday I lost my closest friend
Yesterday I wanted time to end
I wonder if my heart will ever mend?
I just let you slip away
4am forever

