Okei, elämän tarkotus on päästä nussiin Anna Abreut takaapäin,
kattoo pornoleffaa, polttaa Cohibaa,
juoda Jim Beamii ja dippailla vittu taffel-chipsei sen selälle.
"Ja tiedän teidän kelaavan, senkin heitterit, et biisin nimi kertoo mun masseist tai meisselist, mut se on välimatka aivoist sydämmeen, ne kaks määrää tääl aivan kaiken mitä teen"
"vittu mä muistan elävästi, ku vaimo soitti mulle duuniin ja kerto, et jarde on kuollu. tosi hämärää. mä jatkoin about puol tuntii duunia niinku ei mitään, mut sen jälkeen mä en saanu henkeä. oli pakko kertoo työkavereille, etten pysty nyt tekee päivää täyteen. lähdin siitä sitten huoltiksen kautta (bissee) haahuilemaan ympäri itää. soittelin frendit läpi, jos joku tietäis jutusta enemmän ja tottakai ne ties. jarde oli ampunu itteensä ja maannu pari viikkoo kotonaan ilman, et kukaan olis kaivannu sitä. sen faija oli sit käyny sen oven takana rimputtelemassa ja alko epäillä omituista hajuu, mitä postiluukusta nousi. frendit kerto talsulla mulle noit läppii, enkä tienny yhtään mitä tehdä. mitäs siinä enää.
kävin jarden haudalla, dogailin siellä ja itkin ku pikkupenska. aloin kelaa kaikkee, mitä on yhdessä tullu duunattua ja yleensä kaikkee skeidaa. niinku leffoissa, kajahti hirvee filminauha verkkokalvolle kaikist läpistä ja kirjeistä, mitä se lähetteli linnasta. mä heitin nekin roskiin, ku kelasin kuitenki näkeväni sen kohtapuoliin taas. en olis ikinä vittu arvannu. parempaa frendii saa hakee. jarde oli käyny geisii jotku dvd:t ja kauppas niitä mulle huntilla. mä siihen, et ookoo. mut sit niis laitteis ei ollu kaukosäädintä, eikä se toiminu ilman sitä. jarde lupas hoitaa sen parin seuraavan päivän sisään. mä sit venailin ja venailin, eikä säädintä näkyny.. mä kelasin, et mitä vittuu. mä olin jo luopunu toivosta saada koko vitun skeidaa, mut sit yhtenä päivänä se pamahti oven taakse, kiroili ja anto mun tytölle pari bratz- nukkee ja mulle huntin monitoimikaukosäätimen. ei paljoo tarvii nykyään sohvalta nousta.
nuorempana jurripäissämme tehtiin ihan vitun fiksu verivelivala... jardelle 12 tikkii sen käteen, mä en käyny lekurissa ja nyt on kämmen vähä vituillaan. luvattiin pitää toisistamme ja toistemme lapsista huolta ja niin mä yritän tehdä edelleenkin. jarde ravas sen verran lusii, ettei se hirveen hyvin ehtiny mun jälkikasvuun tutustua. parempi ehkä niin. eipähän tarvinnu selitellä niin vitusti.
ku jarde kuoli, mä menetin ihan vitun hyvän ja tärkeen frendin mun elämästä. meil oli välil ihan vitunmoisii matsei, mut luojan kiitos ne saatiin sovittua täysin ennenku se meni listimään ittensä. välil vieläkin tuntuu siltä, et se vaan feikkais ja joku päivä tulee räkättämään mulle hyvästä vedätyksestä. mitä mä oon töllöö ziigannu, sielt on alkanu puskee tota jarden träkkii aika mones ohjelmassa. jengi on ilmeisesti digannu siitä aika paljon. mä pelkään vaan sitä, et biisi mun frendille ja mun tytön kummisedälle muuttuu tollaseks vitun eetterimassaks ja sen todellinen tarkoitus häviää. ku se ei oo mikään vitun leonardo di caprio ja titanic, se on pala ihan oikeaa elämää. toivottavasti jengi osaa arvostaa sitä, eikä vaa pistä seuraavaks biisiks soimaan jotain vitun petri munckia vaan kelais hetken frendei, perhettä ja tärkeitä ihmisiä elämässä. ootko muistanu viime aikoina sanoo mitään hyvää niille, tai ehtiny ylipäätään soittaa? kandee tehdä se kerran viikossa, kahden viikon jälkeen voi alkaa döfää.
ja jos jollain teistä sattuu olemaan se soittoääni, ni tilatkaa joku toinen. toi on sama, ku kusis jonkun haudalle."
Hakattuna köysiin, jalat vedetty alta, ripulii sataa taas niskaan kaatamalla, pala kurkus ja rinnas käskee luovuttaa, ku kala kylki pinnas leikkimäs kuollutta, se kehottaa piuhottaa budii, myyntimiehen kulmil, loppuvuos jumis, kuukaus putkeen pubis sekakäyttö päissään,
ja lopettaa räppääminen just tähän päivään,
pää sano nyt riitti, mut sydän ei haluu kuunnella,
se haluu tehä biittei mitä pumpataan näil huudeilla,
se sanoo mulle koita kestää viel hetki,
ei mikään pimeys tääl kestä ikuisesti,
on ollu raffii, me tiedetään se molemmat,
ku elämä antaa satsii yritetään kovempaa,
tää on tätä väliaikast paskaa tsägää,
niin kauan ku mä oon tääl ei sul oo mitään hätää
Kiree viulunkieli tai lamaantunut jänis, on vaikee tulla toimeen puun ja kuoren välis, kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin, jaksan tän päivän kävi miten kävi, polttava pätsi tai lumisade teevees, me voidaan päättää onks meidän elämä tääl perseest, kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin, jaksan tän päivän vaik se veis multa hengen
Sydämmen vastakohtana mun pää,
laskee todennäkösyyksii miten tuun pärjäämään,
zargat rujot ku Tukiainen stringeissä,
se haluu katsoo arpii ku pitäis nähdä ihmeitä,
nielee paskaa, hellii sitä sisällä,
rakentaa katu suku kompastuskivistä,
keksii uhkii niinku oikeis ei ois tarpeeks,
ja ylpeilee sillä ettei osaa antaa anteeks,
eikä eroteta rakkautta vihasta,
siks Itä-Helsingissä on kyttäkiesei pihassa,
kireet leukaperät, kylmä katse silmissä,
pystyy salee saastuttaa kaiken lähipiirissä,
mä tajuun, me nautitaan vetää fiksit pahast,
ja potkii niit jotka on viel pahemmas jamas,
henkises lamas siin sit kanavoida raivoo,
vaik ylös katsomalla näkee valoo syvemmäskin kaivos,
Kiree viulunkieli tai lamaantunut jänis,
on vaikee tulla toimeen puun ja kuoren välis,
kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin,
jaksan tän päivän kävi miten kävi,
polttava pätsi tai lumisade teevees,
me voidaan päättää onks meidän elämä tääl perseest,
kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin,
jaksan tän päivän vaik se veis multa hengen
Ja tiedän teidän kelaavan, senkin heitterit,
et biisin nimi kertoo mun masseist tai meisselist,
mut se on välimatka aivoist sydämmeen,
ne kaks määrää tääl aivan kaiken mitä teen, oon kyllästynyt kulkee ilman suuntakylttejä, pubeis dokaa tuhansii mun kaltasii tyyppejä, päässä diipit kelat vaikka löytäs ulko-ovelle, (jäi sinne vaik tuli vaan yhelle stobelle), joskus mäki luovutan vaan siks et menee liian hyvin, et oisin muka himas paniikis ja epätoivos, liian helposti tottuu vesiin syviin, kulutan voimat et voin kääntää omat mogat voitoks, me unohetaan et se kuilu osaa kattoo takasi, eikä notskii kande vittu koskee ilman lapasii, kyl mäkin kompastelen paskaan niinku moni muu tääl, mut onneks sydän aina selättää tän puupään,
Kiree viulunkieli tai lamaantunut jänis,
on vaikee tulla toimeen puun ja kuoren välis,
kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin,
jaksan tän päivän kävi miten kävi,
polttava pätsi tai lumisade teevees,
me voidaan päättää onks meidän elämä tääl perseest,
kaulaa myöten skeidas on turha katsoo alaspäin,
jaksan tän päivän vaik se veis multa hengen