Ostin kirpparilta balalaikan eli venäläisen kolmikielisen kansansoittimen (perinteinen viritys E E A). Hintalappu ja kirpputorinmyyjä tosin olivat eri mieltä soittimen nimen kirjoitusasusta, sillä hintalappuun oli suomalaisittain kirjailtu PALALAIKKA. Soittopeli oli hyvässä kunnossa ja hintaa oli 14 euroa. Ainoa ongelma oli että neukkuaikaisen instrumentin kaikukopassa kolisi jotain ylimääräistä. Tarkemmin tiirailtua kaikukopan reiästä, jonka halkaisija on vaivaiset pari senttiä, sisällä pyöri iloisesti tussi ja kaksi kuulakärkikynää, joista toinen hajonnut. Sormi hädin tuskin mahtui vanhan kunnon CCCP-merkeillä varustetun soittimen uumeniin ja sieltä sitten niitä kyniä onkimaan. Kaiken lisäksi keskimmäinen kieli menee vielä kaikukopan reiän keskeltä jakaen sen kahteen sentin säteiseen puoliympyrään. Etusormi kireän neukkuteräskielen ja kaikukopan reunan välissä puristuksissa muutaman tunnin pujoteltuani sain kynät ynnä muut piirtelyvälineet pilkittyä pois. Nyt peli soi kivasti ja nätisti. Jee! Seuraava tavoitteeni on pudottaa soitettavan soittimen kielten määrä kahteen kieleen. Lopulta yhteen. Se on soittamisen yksinkertaisuuden maksimointia :)
P.S. Asuttamassani kerrostalossa on meneillään ikkunaremontti ja siirsin pienen omakotitalollisen verran tavaroita huoneestani eilen. Huoneeni ikkuna on koko kerrostalon vetoisin. Ei enää kauaan, toivottavasti. Blaa blaa blaa...
Onko tämä edes hauskaa?
Saako (/voiko) tälle edes nauraa?
P.S.S. Ostin Juha Vuorisen koko kirjallisen tuotannon ensipainoksina nimikirjoituksilla varustettuna 40 eurolla.
Oheinen kuva ei jälleenkään liity juuri mitenkään mihinkään.