You find it easier to play along
but you are wrong
And that is why you need those emo songs
Why don't you get that you have killed yourself
You're in Hell
And it is your own fault for once as well
Now you start to paint a picture
of the world just out of view
Bring it with you as you dream and
maybe you can wake up too
Oltiin veljen kanssa eilen Tampereen Pakkahuoneella todistamassa kolmen bändin yhteiskiertuetta. Kyseessä oli siis The Ugly World Tour 2011, ja esiintyjinä olivat Machinae Supremacy ja Ensiferum, ja pääesiintyjänä tietenkin Children of Bodom.
Saavuimme junalla hiukan ennen kuutta Tampereelle. Saimme tovin etsiä Pakkahuonetta, kun emme tunteneet kaupunkia kovin hyvin, vain huomataksemme, että se olikin juna-aseman vieressä. Tyhmät. Kovin kauaa emme onneksi joutuneet odottamaan, ja jonossakin olimme suurin piirtein keskivaiheilla, joten eteneminen ei ollut epämiellyttävää.
Sisällä siirryimme K-18-alueelle, koska ajattelimme, että siellä olisi rauhallisempaa. Tilasimme parit Lonkerot, ja saimme pian todistaa Machinae Supremacyn keikkaa.
Bändistä sinällään en voi antaa kummempaa palautetta - en esim. ollut tätä keikkaa ennen edes tietoinen koko orkesterista, joten en tunne biisejäkään -, mutta kappaleet kuulostivat tosi hyvältä, ja jäsenet omalla tavallaan mukavan ammattimaisen oloisia, jos näin voi sanoa. Jäi siis ainakin tästä bändistä hyvä maku suuhun, että pitänee tässä alkaa tutustua paremmin musiikkiin.
Itse tulin keikalle lähinnä Ensiferumin takia - huolimatta siitä, etten edes kauheasti välitä Peten aikaisesta tuotannosta -, joten tämä yhtye olikin seuraavana vuorossa. Porukkaa alkoi siinä vaiheessa kerääntyä jo hieman enemmän lavan eteen, joten siinä alkoi olla jo vähän ahdasta, mutta tilaa onneksi oli kuitenkin sen verran, että pääsi hyvälle näköpaikalle ja pystyi siinä itsekin vähän musan tahtiin moshaamaan ja tanssimaan. Uusimpien kappaleiden lisäksi bändi soitti myös vähän vanhempia klassikoita, kuten "Token of Time", "Iron", "LAI LAI HEI" ja "Into Battle", jotka kuulostivat oikein hyvältä myös livenä. Onko siis ihme, että tuli vähän hikiseksi, kun siinä kauheasti heilui ja lauloi musan mukana? Bändi muutenkin tuntui olevan ihan mukavalla mielellä liikkeellä - Petekin oli hiukan hymyssä suin, kun joku yleisöstä muistaakseni huuteli: "Alkaako jo pelottaa?" -, joten eipä siitä esityksestä muuta voinut kuin nauttia.
Illan pääesiintyjä saapui viimein lavalle, ja olin siinä aika lailla edessä veljen kanssa. En ole Bodomia aikoihin kuunnellut, enkä suoraan sanottuna ole edes välittänyt Hate Crew Deathrollin jälkeisestä tuotannosta, joten Enskan esityksen jälkeen olo oli aika neutraali, kun Bodom saapui lavalle. Tokihan kuitenkin halusin senkin esityksen nähdä - onhan bändi joskus aikoinaan kuulunut suursuosikkeihini -, joten pysyttelin siinä paikallaan. Se oli kuitenkin iso virhe, jonka tajusin siinä vaiheessa, kun eka kappale setistä pärähti soimaan.
Jo sitä ennen taakseni tuli kaljalasin kanssa joku iso mies, joka ensin huitaisi minua kipeästi selkään kädellään ja seuraavaksi läikytti kaljat selkääni. Olin siinä vielä ihan rauhassa, vaikka vituttikin, että pitää kännissä ja kaljan kanssa ängetä sinne tungokseen. Kunnon vitutukseni ja raivoni sain kuitenkin purettua, kun vasemmalle puolelleni avautui iso tila, jossa porukka jotain vitun känniääliöitä - siis enemmän tai vähemmän isoja ja kännisiä miehiä -, alkoi siinä jotain riehua ja töniä toisiaan muita ihmisiä päin. Itse olin siinä aivan reunalla jonkun itseäni pienemmän naisen kanssa, ja me kaksi tönittiin niitä kavereita aivan hullun lailla pois aina kun kaatuivat päin. Jossain vaiheessa joku pitkätukkainen hevarimieskin veti minut hikikainaloonsa ja koitti repiä mukaan siihen tungokseen, mutta minä työnsin sen kaverin koko ruumiinvoimalla pois kimpustani ja karjuin jotain siihen suuntaan, että painuisi jo vittuun siitä.
On siinäkin tietty tapa purkaa kiukkuaan, kun keikasta nauttimisen sijaan joutuu tönimään lapsellisesti ja hengenvaarallisesti käyttäytyviä miehiä pois kimpustaan - kyllähän siinä rytäkässä muutama mustelma tulee, kun isot miehet leikkii, ja halu tappaakin -, mutta huvittavinta siinä tilanteessa oli se, että meidän puolella melkeinpä vain minä ja se toinen nainen tönimme pois niitä kavereita. On naisista siis näköjään johonkin.
Pian sen jälkeen sanoin veljelle, että lähdetään pois, kun ei siinä oikeasti voinut olla. Halusin ottaa kameralla jotain lähimatskua bändin kavereista, mutta koita siinä sitten, kun meinaat päästä hengestäsi. Siirryimme takariviin, josta ei bändiä nyt kauheasti nähnyt, mutta ainakin kuuli. Olin raivoni vuoksi aluksi hyvin välinpitämätön koko show:ta kohtaan, joten en sillä tavalla voi antaa kovin hyvää palautetta Bodomista. Mitä kuitenkin siinä jo aluksi kuuntelin, biisit kuulostivat aika tasapaksuilta ja mitään kovin hyvää spiikkiäkään ei Alexilta tullut - enimmäkseen kiroilua, jolle lähinnä pyöritin silmiäni. Kun kiukkuni alkoi siinä hieman laantua, ja pojilta tulemaan vähän tuttuakin settiä jo, plus Alexin ja Jannen välille hauskaa keskustelua, aloin siinä päästä jo vähän jutun juoneen kiinni. Toki siellä takarivissä vieressäni tanssi kaksi jotain tyttöä, jotka ilmeisesti olivat myös kännissä, joten sain tyrkätä siinäkin toisen pari kertaa pois kimpustani, ennen kuin meni jakeluun. (Siinäkin rytäkässä kolhin kyynärpääni, kun muija tyrkkäsi vasten tiiliseinää.)
Mutta sanotaanko nyt, että omalta kohdaltani poikien hauskat välispiikit pelastivat Bodomin keikan. Kuten sanottu, oma fanitukseni bändin kohdalta on mennyt jo aikaa sitten, joten keikka oli mielestäni melko neutraali verrattuna siihen, mitä siltä odotin - onhan kyseessä kuitenkin maailmaa paljon kiertänyt ja nähnyt Children of Bodom. En päässyt oikein kiinni siihen keikkaan, kuten esim. kahden ensimmäisen - osa biiseistä oli täysin tuntemattomia itselleni, jalkani olivat kipeät kaikesta seisomisesta ja päälle painoi vielä aikaisempi vitutus, ja jotenkin muutenkin tuntui siltä, että Bodom veti keikan vähän rutiinilla. Korjatkaa toki, jos olen väärässä - itse näin bändin ekaa kertaa livenä.
Näin ollen, voisin sanoa, että Ensiferum veti illan parhaan keikan. Tokihan mielipiteeni voi olla puolueellinen joidenkin mielestä, koska pidän itse bändistä, mutta minulla ei oikeasti ollut kovin suuret odotukset edes Enskan suhteen, joten todellakin yllätyin positiivisesti. Ehkä jatkossa alan käymään poikien keikoilla useimminkin - who knows?
Jälkitunnelmina sitten sellaiset, että tultiin lopulta kolmen maissa taksilla Tampereelta Poriin. Keikka loppui muistaakseni siinä yhdentoista maissa, mutta kuitenkin liian myöhään, että oltaisiin päästy kotio päin, joten koitettiin siinä muutama tunti pyöriä kauheassa pakkasessa ja keksiä joku keino. Vaikka paikat oli jäässä ja kipeinä, ja rahaa meni taksiin kiitettävästi, niin tulipahan Tampereen keskustan kadut ja kujat hieman tutummiksi.
Että tämmöinen reissu se.
Kuva- ja videomatskuakin keikasta tallentui kameralle. Katsotaan sitten, mihin ne päätyvät.