IRC-Galleria

Juu hywää joulua 2011 <3
Toivottaa myös Cthulhu, lol
LINKKI:
http://www.youtube.com/watch?v=ptP0OR-e7rI

Peli: Robert D. Anderson & the legacy of Cthulhu.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Jonkinsortin tietokone.

Testikone: Nou hätä.

Robert D. Anderson & the legacy of Cthulhu on näitä pelihirviöitä joita hyvin harvoin eteen tunkee, mutta tällainen pelien suurkuluttaja ei voi välttyä näiltä tekeleiltä. Kaiken lisäksi menin kuluttamaan rahaa tällaiseen kakkalapioon enemmän kuin moneen muuhun alelaarin ihan ok:tuotteeseen.

Kyseisestä aiheesta on tehty yksi todella hyvä peli, nimittäin Cthulhu dark corners of the earth. Vaikka sillä teoksella on jo ikää vaikka toisille jakaa kannattaa se silti kahlaa läpi pelkän juonen ja tunnelman vuoksi. Tietenkään taas jälleen kerran kunnon pikajuoksufpsfanit eivät jaksa teosta alkua pitemmälle, sillä kyseinen peli ei ollut mikään perinteinen ammuskelunopeustesti. Robert D. Anderson & the legacy of Cthulhu ei pulestaan sovi kenellekkään muulle kuin totaaliselle Cthulhun palvojalle joka omaa tarvittavat modaamistaidot ja leipoo pelistä sellaisen kuin itse haluaa. Ymmärtääkseni tekele on saksalaisperäisen fanitiimin kyhäelmä ja pelkäksi harjoitelmaksi ihan kelvollinen esitys, mutta en minä ainakaan olisi tätä pistänyt maksullisien pelien vierelle hyllyyn jonku hyväuskoisen ostettavaksi. Ilmaispelinä suuretkin puutteet jäävät huomiomatta, mutta kun jostakin maksaa niin pitäisi sen olla maksun arvoinen.

Peli on jonkin sortin fps:ooterin ja ongelmanratkaisun välimuoto. Vihollisia on harvakseltaan ja jokainen niistä toimii aivokulleen tavoin. Siis ihan sama onko vihulainen henkiinherätetty kalmo, toisen ulottovuuden demoniölliäinen vaiko ihan tavallinen hakaristisotilas. Pulmien ratkaisu on lähinnä avaimen löytämistä taikka muutaman vivun väntelemistä, joissakin kentissä jäin jumiin, mutta ei hätää pelin idioottimainen mene seuraavaan tehtävään ratkaisu joudutti aivopierupähkinöiden ratkaisemisessa. Pääsin tällä menetelmällä ennätysajassa luppuratkaisuun joka haukotutti jopa alkua enemmän.

Tietenkin kaiken tämän aivottoman toiminnan takana ovat kavalat ylipahat natsisiat, kuinkas muutenkaan. Juonen saksalaisjuurilla varustettu amerikkalaissankari ratkaisee pulmat ammuskellen ja myöhemmin taikoen, mikä ei käytännössä paljoakaan etenemiseen vaikuta. Pyssyillä ammuskelu on munatonta kiinanpommien paukuttelua ja taikominen jotakin mitä joutuu pakosta tekemään. Kaiken huipuksi äijä ei ota mukaansa kaikkia tarjolla olevia aseita käsittämättömien moraalisten näkökohtiensa vuoksi. Tarvitaanko siinä moraalia ku heitetyn kiven ropinaa vastaavalla äänellä varustetulla natsikonepistoolilla ampuu vihollista munille, kun sankari tekee samaa hernepyssyä vastaavalla automattipistoolilla. Tätä omituisten aivopierujen sarjatulitusta voisi jatkaa loputtomiin mutta yritän suraavaksi keksiä pelistä jotain kehumista.

No silmäkarkit ovat aika vähissä mutta valolla ja pimeydellä on onnistuttu leikkimään ihan kelvollisesti ja toisinaan äänet ovat hyviä (enimmäkseen eivät). Eteneminen on lähinnä suoraa putkea tylsissä kentissä jotka ovat salaperaisiä bugeja täynnään. Lataustaukojen ääninäyttelijä on kelvollinen ja pelin muutamat oikeilla ihmisnäyttelijöillä näyteltyt välimofiet ovat ihan katsottavia ja kuunneltavia (tosin natsisaksan armaijan sotilaiden palveluasuun tuskin kuului teinihaivenilla varustettu leuka). Muuta hyvää ei oikein juolahda mieleen.

Ilmaispelinä tämä olisi ihan oivatekele mutta ostohintaisena pelinä täysin kelvoton.

Hyvää:
Aihepiiri.
Cthulhu.
Väliliikkuvatkutkuvat oikeilla näyttelijöillä.
Mahdollisuus edetä seuraavaan tehtävään jos ei huvittanut käsillä oleva.

Huonoa:
Keskeneräisyys.
Epäpelottavuus.
Vaihtelevat äänentasot.
Saksan sotilaan teiniparta.
koko paketti...

Yleisarvosana: 3 (asteikolla 1-10)

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Karuja tarinoita sikiää jälleen syrjäisestä pohjolasta, jossa kanat astelevat kuluneita, ammoin vilkkaita kauppakatuja pitkin, korruptio kukoistaa eikä kukaan ole missään turvassa, ja jossa salamyhkäiset katusoittajat soittavat säveliään jumalille, jotka määräävät kaikesta ja kaikessa, synkimmän pimeyden nurkassa, muodottomassa keskustyhjiössä nauraen ja syljeskellen syntisten kurjien ihmisten niskaan.

Ei vaan, oikeesti ollaan Jyväskylässä ja Voionmaalla ja ylipäätään Suomessa ja on vitun tylsää.

Mutta yksi jumala todella on! Sillä minä, joka OIKEASTI soitin RUMPUJA OIKEALLA musiikin tunnilla OIKEASTI koko luokan edessä OIKEAN Zen Cafen biisin OIKEASTI missaten tahdin vain kolme tai neljä kertaa. Ima so god now. Ootte varmaan ihan vitsin kateellisia nyt. No syytä onkin.

Mutta kemian kanssa vammailu on kateudesta kaukana, tai siis olen kateellinen teille kun ette joudu tälläistä kokemaan. Puhuttiin jostain poolisista ja poolittomista molekyyleistä (tuntien avain on selvästi ollut kahden viikon aikana C ja H). Selityksenä esitettiin, että "poolisissa molekyyleissä toinen vetää toista". Open näpäkkä vastaus tähän oli "niin toinen vetää toista, kumpi vetää kumpaa? Niilo vetää Annaa? Vai Anna Niiloa?" Luokan reaktio oli hillitty repeäminen. No jutut olivat loppua siihen kunnes esiin nostettiin kationit ja anionit ja pääni räjähti. Onneksi (Hirvosen oppi-isänä) open vastaus kysymykseemme: "voitaisko päästä vähän aikasemmin kun on niin hyvää ruokaa?" oli "Mm.. Houkutteleva ajatus!" ja tunti loppui varttia aikaisemmin.

Tässä välissä kului pari päivää ja vuottakin varmaan, en muista enää, mutta seuraavat tapahtumat ovat joitakin päiviä myöhemmin tapahtuneita. Taisi olla viikonloppukin, ja lauantai oli lämpöinen päivä. Lämmin ulkoisesti ja (varsinkin) sisäisesti.

Maanantain kahdeksasta neljään koulu ja illaksi sovitut tapaamiset saivat pääni räjähtämään kahta kovemmin. No se musiikin tunti (josta kyllä jo kerroin..) sujui jumalaisesti. Sitten kemian kaksonen meni kevyesti. Sitten oli ruokailu, jossa oli ehkä vammasinta ruokaa ikinä, wannabe perunoita ja kasvispihvejä '-.-. No niitä ylinatsiperunoita, jotka ovat ihan sikavittumaisia (jos luulitte yläasteella olleen kumiperunoita, olitte karkeasti väärässä) jyrsiessäni pelmahti Joonas (M) ovesta sisään ja bongasimme toisemme. Hän istahti vastapäätäni ja juteltiin kaikesta skögäilystä. Mm. Joonas mietti miksi Master of Puppets on niin arvostettu, vaikka Ride the Lightning ja ...And Justice for All vievät sitä kevyehkösti. Tosin tulimme päätökseen että Puppetskin on asteikolla nollasta kymmeneen vähintään 2100. Hän tiesi Eversleepistä yllättävän paljon ja kysyinkin mistä ihmeestä tiedät nuo jutut? Vastauksena tuli että tiedätkös sää sen Korhosen Suskun? Se on jotain skäläilly. Olin sillein että juu joskus jossai hämysessä kapakassa kuullu kyseisen nimen. Sitten puhuttiin kitaroista ja Megadethistä ja Tarvaksesta ja varvaksesta sun muista kavioeläimistä. Jätin loput ruoat syömättä ja poistuin heittäen ne pois. Oikeesti vammasta ruokaa.. ..Viitaniemi, here I come!

Psykan tunnin nukuin karusti ruokalepona, ja raskaan päivän päättäisi uskonnon kaksoitunti. Tässä välissä pääni räjähti ja jatkoin hetken uniani ussan tunnilla. Päivän parhaasta jutusta kyllä vastasi se ussan kurssin Valtteri (katso edellisiä juttuja), joka oli läksynä (etsi jokin sitaatti/biisi/kirja/sarjakuva joka liittyy selvästi ateismiin, teismiin tai agnostismiin) ottanut ylös Rytmihäiriön Saatana on herra -biisin. Sille nauroimme karusti aikamme ja lopputunti olikin kuolemaa. Koulusta päästyäni näin vielä paria riparituttua ja hyvästelin Joonaksen (H) ja menin kotiin. Tässä välissä pääni räjähti jälleen ja menin nukkumaan.

:

---

D <3


-Sonja

aijuu. ostin sitte hesassa käydessäni ensimmäisen Lovecraftini.
Mountains of madness
novelleja.
ja tilasin äsken vahingossa tuossa tuo Cthulhu 2000 pokkarin. hupsis perkele.
.......tappaisivatkohan ne jos sen ostahis sen pehmlelun... :>

http://www.youtube.com/watch?v=XxScTbIUvoA

- The Ghost of Dr Cain

http://www.mikseri.net/artists/zombywoof.59736.php

"Kummitustarinoita syksyn pimeisiin iltoihin. Sytytä kynttilät ennen kuuntelua.

Biisi on osa suurempaa teemakokonaisuutta ja tarinaa. Ehkä julkaisen sen levynä jos into riittää. Mike Alessin piti imitoida King Diamondia tähän biisiin, mutta äijällä kestää. Katsotaan jos laitan tänne myöhemmin uuden version sitten hänen laulamanaan."


-

Sellasta kummittelumusaa tällä kertaa.
Juu. En tosiaan pysty vetämään kuin King Diamond.. Tuo ykskin amöriikan-tuttu viivästelee pahasti, vaikka oli erittäin innoissaan.