IRC-Galleria

<<Kirjotin tämän alunperin suomi24:ään 24.2.2011 ja kopioin suoraan tänne>>

Kirjotan nyt tänne jännistä tapahtumista mitä itselle ja läheisille on tapahtunut. En väitä että kyse olisi aaveista ja alieneista tai muustakaan, mutta jotain jännää maailmassa kuitenkin on. Tämä on ollut varsin jännä havainto minulle joka aiemmin olin kovin skeptinen kaiken suhteen, mutta kun tarpeeksi erikoisia juttuja kuulee luotettavilta tahoilta ei voi olla kuin avaamatta vähän mieltä. Voittekin koittaa vapaasti selitellä seuraavia tapauksia mielenne mukaan ja ajatella muuten mitä haluatte, mutta toivon että otatte tän vakavasti. Kuitenkin hölmö se joka kuvittelee tietävänsä kaiken maailmasta.

Pienenä kaverin kanssa näimme hänen takapihallaan valkosen ketun. Se näkyi keskellä pihaa silmänräpäyksen ajan ja katosi. Katsoimme molemmat toisiamme ja tokaisimme yhteen ääneen: "näit sä ton". Mikä lie näköharha mutta näimme molemmat sen.

Aika paljon isompana oltii parin ihmisen kanssa ryyppäämässä eräässä paikassa jossa ei olisi saanut olla. Siksi en kerro sen tarkemmin. Mutta aateltiin että kuunnellaan vähän musaa radiosta. Kävin hakemassa radion lähemmäs mutta kuuluvuus oli aika kehno. Vein sen sitten takaisin ja jatkettiin illanviettoa. Jossain vaiheessa vaan sitten radio rupeskin yllättäen huutamaan. Tiedä häntä mikä siinäkin oli.

Erään tyttöystävän luona ollessa, kun hän jo nukkui ja minäkin yritin, kuulin selkäni narinaa ihan kuin takana olevaan tuoliin olisi joku istunut. Kuuluikohan sitten yläkerrasta? Pelästyin ainakin ja näin painajaisia. Kyseinen tyttöystävä on kuulemma kaverinsa kanssa myös kuullut outoja ääniä ja askeleita asunnossa keskellä yötä. Minäkin olen kuullut erikoisia myöhemmin erikoisia ääniä siellä yöllä minkä lähdettä en ole mitenkään keksinyt.

Eräs toinen tyttöystävistäni kertoi minulle jutun jonka oli nähnyt pienenä äitinsä ja isänsä kanssa. He olivat istuneet keittiössä kun yllättäen isä oli jäänyt tuijottamaan eteiseen. Eteisessä seisoi farkkuasuinen mies joka meni viereiseen huoneeseen. Kun he menivät tarkistamaan ulko sekä parvekkeen ovi oli kiinni eikä missään ollut ketään.

Tätini kertoi minulle tapauksesta kun he olivat olleet mökille porukalla ja alkoi miettiä että ei ******* ei oo röökiä, jäiköhän saunalle yhtään. Tätini oli sitten yllätäen tarjoutunut vapaaehtoiseksi mennä katsomaan vaikka pelkäsikin pimeää. Ranta kuitenkin jolla sauna oli oli kirkas kuin päivällä. Saunalla oli suuri valo-olento joka puhui tädilleni telepaattisesti. Olento tarjosi röökit "näitähän sä tulit hakemaan". Olento ei kuitenkaan ollut ollut yhtään pelottava vaan rauhoittava.

Tätini kertoi myös mökki tapauksesta jossa muut olivat olleet päärakennuksessa ja hän koitti nukkua sivurakennuksessa. Takan eteen oli kuitenkin ilmestynyt vanha nainen joka tuijotti tätiäni. Jonkin ajan päästä nainen vain katosi. Kun tätini kertoi asiasta muille päärakennuksessa oleville hänelle sanottiin vaan että "tuollasia juttujahan täällä tapahtuu".

Tätini mies oli myös tätini kertoman mukaan nähnyt mökillä heidän vieressään valvavan kuulemman tyyliin kolmemetrisen olennon jota tätini ei ollut nähnyt.

Tätini mies kertoi lapsuudestaan kun hän asui asemarakennuksessa. Hän nukkui ylhäällä halleissa. Monesti kävi niin että alakerran raskas ovi avautui ja joku tuli portaita ylös. Hän oli aina mennyt katsomaan kuka sieltä tulee mutta koskaan sieltä ei ollut tullut mitään.

Serkkuni kertoi että hänen työpaikallaan päiväkodissa, joka oli ennen ollut vanhain koti, hän oli kopiohuoneessa ollessaan nähnyt mustan hahmon vilahtavan oven ohi. Kun hän oli kertonu näkemästään keittiö tädille (keittiö oli kopiohuoneen vieressä), tämä kertoi että oli myös huomannut saman mustan hahmon liikuskelevan siellä.

Ja tässä vain osa tapauksista. En kaikkia jaksanut kirjottaa enkä kaikkia muistakkaan kunnolla. Mutta minusta tässä on ehkä jo tarpeeksi miettimistä. Ilman spiritismin yhteydessä tapahtuneita olemattomien käsien kosketuksia ja tulikuumaksi kuumentuneita pentagrammisormuksiakin.

<<Laitan tähän viel lopuks yhen kommentin kaveriltani jonka sain suomi24:jään tekstistäni>>

Ei kaikki tajua
Oon huomannut miten suurinosa ihmisistä ei usko noihin juttuihin, koska heille ei ole sattunut mitään. Mutta ehkä se on hyvä juttu, koska sitten ei tartte pelkää mitään?

Mun suurin pelko on tuntematon, mitä ei voi nähdä. Mutta se onkin jännä, miten ennen mietin "ehkä tai sitten ei, ehkä kuvittelen". Yritin uskotella joka kerta itelleni, että kuvittelen, jos jotakin kummaa oli sattunut. Sitten yks kerta kävi jotain niin kummallista, että se itsessään mulle todisti, että jotain todellakin on :p

Juttelin myöhemmin erään kaverini kanssa pitkään aiheesta. Miksi joillekkin sattuu ja joillekkin ei? Hän selitti, että jotkut ovat vain herkempiä yliluonnolliselle, jos he ovat jossai asiassa huonompia kuin normi ihmiset.

Itsellenihän sattui eniten näitä yliluonnollisia juttuja 15-vuotiaana. Ja jostain syystä ne useimmiten sattuu teineille. Enemmän tytöille. Pahin mitä mulle oli sattunut oli konkreettinen hipaus yöllä, jolloin hyppäsin pistämään valot päälle. Seuraavaksi koitin nukkua valot päällä, jolloin jalkaani tarrauduttiin oikein kunnolla. Kova ote, että sattui, ja nipistäen. Sain sydärin. Soitin kaverilleni eikä hän vastannut (oli yö), soitin serkulleni ja hän vastasi n. 20min soiton yrityksen jälkeen. Sanoi että se on poltergeist, ettei tartte pelätä. Silti se kuullosti pelottavalta. En ollut ennen kuullut sellaisesta. Olin yksin kotona. Sain sitten viimein unta, kun luin vähän raamattua. Ja koulussa kaverini kertoi, että olin soittanut yhteensä 66 puhelua.
Tää oli nyt yks tarina monesta.
Mutta yks mikä avas silmät, oli nimenomaan "lautapeli". Siksi kutsun sitä, eli spiritismi.
Ajateltiin yrittää serkun kanssa. Löydettiin netistä ohjeet ja aloitettiin.
Ollaan tunnettu serkkuni kanssa ihan syntymästä saakka, asuttu saman katon alla monia vuosia, niin tottakai me luotettiin ja luotetaan toisiimme. Kysyin "hengeltä" mun salasanaa facebookkiin, jotta selvittäisin onko se mun serkku, joka liikuttaa, koska serkkuni ei tiennyt salasanaani. Mutta lasi liikkui täysin nappiin. Sitten tehtiin toisteppäin. Ja joka kerta onnistui. Osasi vastata kaikkiin kysymyksiinn oikein. Tuntui pelottavalta se, että "jokin" lukee ajatukset tosta noin vaan ja tietää kaiken. Sitten pyysin sanomaan ihan mitä tahansa, niin se kirjoitti "**** you" :p Ja kaikkee epämielyttävää. Eli ei enää ikinä. Mutta tuo todisti kyllä moniakin asioita.

Eilen startattu Tsiisus-vkl käsitteli ensimmäisessä, mahtavassa (sarkasmiako) osassaan kirkon sisäisiä ristiriitaisuuksia. Kirkkoon kuuluu vieläkin noin 78 % suomalaisista, mutta kyselyjen mukaan vain joka kolmas uskoo enää Jumalaan. Elämme siis jo varsin maallistuneessa ja ateististisessa yhteiskunnassa.

Vai elämmekö sittenkään? Reilut 20 % suomalaisista uskoo, että ufot ovat käyneet Suomessa. 15 % uskoo, että kuolleisiin ihmisiin voidaan saada yhteys meedion avulla. 11 % uskoo kummituksiin,18 % noituuteen. Henkiparannukseen uskoo 28 % kansasta ja telepatiaan (ajatustenlukuun) peräti lähes 40% suomalaisista! Sen lisäksi 10 % kansalaisista uskoo kädestä ennustamisen voivan oikeasti kertoa luotettavasti ennustettavan tulevaisuudesta. (lähde: Turun Sanomien arkisto)

Pari vuotta sitten Helsingin Sanomien tekemän tutkimuksen mukaan 2/3 suomalaisista uskoo jonkinlaiseen, kuolemanjälkeiseen elämään.

Eli loppujen lopuksi, ovatko ihmiset sittenkään niin ei-uskovaisia mitä annetaan ymmärtää? Tiedän oikeasti monen monen monia ihmisiä, jotka ovat sanoneet uskovansa henkiin/henkiolentoihin, mutta kokevat itsensä silti ateisteiksi eli eivät usko jumalolentoihin. Eikö jumalat ole samalla lailla henkiä ja henkiolentoja? Miksi niin monet uskovat sitten henkiin, muttei jumalhenkiin? Onko ateismista vain tehty jonkinlainen muoti-ilmiö, jota ihmiset haluavat seurata ryhmän paineen vuoksi ja täten ilmoittaa, etteivät usko Jumalaan? Ainakin se selittäisi, miksi niin monet uskovat henkiin, sillä paine olla uskomatta niihin ei ole yhtä suuri mitä Jumalan suhteen.

Eikä henkiin uskominen ole todellakaan ainoa asia, missä ihmisten taikauskoisuus näkyy. Horoskoopit kasvattavat vuosi toisensa jälkeen suosiotaan, 2001 tehdyn tutkimuksen mukaan 54 % eurooppalaisista pitääkin astrologiaa (tähdistä ja niiden liikkeistä pohjautuvaa ennustamista, johon horoskoopitkin perustuvat) aivan oikeana tieteenä. On myös arveltu, että nykyisin järjettömän suositut Harry Potterit, Twilightit ynnä muu fantasiakirjallisuus ja fantasiaelokuvatuotanto näkyisi jonkinlaisena mystisyyden, taikauskon kaipuuna maallistuvassa maailmassa.

Monet perustelevat esimerkiksi horoskooppien tai fantasian lukemista sillä, että tieteellinen maailmankuva kuolevaisesta ihmisestä ja taiattomasta maailmasta tuntuu tylsältä ja mielikuvituksettomalta. Pitääkö joku muka oikeasti tylsänä esimerkiksi sitä, että maailmankaikkeudessa on nähtävästi ainakin 70.000 triljoonaa tähteä, joista vasta yhden tähden aurinkokunta on saatu kartoitettua jotenkuten? Mitä kaikkea voikaan olla vielä luvassa, kun tietoa tulee lisää. Eikö tieteen saavutukset pitäisi nähdä mahdollisuuksina eikä ovia sulkevina, tylsinä mielikuvituksen esteinä? Eikö juuri se ole mielikuvituksetonta, että kaikkialle tarvitaan aina lohikäärmeitä ja noitia ennen kuin se on mielenkiintoista?

Toisaalta ihmisen taikauskoisuudelle on löydetty paljon selityksiäkin. On pystytty todistamaan, ettei koulutuksella ole kovinkaan suurta vaikutusta ihmisen taikauskoisuuteen. Yhtä hyvin peruskoulusta suoraan töihin mennyt roudari kuin yliopistotasoinen kirurgikin voivat olla taikaukoisia. Ihmisen mieli on aikoinaan varautunut sattumiin, sillä elämä savannilla, ihmisen kehityksen alkuaikoina, saattoi olla hyvinkin pienestä kiinni. Vaisto, intuitio, on siis ollut tarpeen, ja alunperin paljon merkittävämpi osa ihmisen toiminnasta on siihen perustunutkin. Usko johonkin yliluonnolliseen tulee siis jo geeneissä.

Niin jumaluskossa kuin taikauskossakaan on tuskin mitään pahaa, mutta ihmettelen vain, miksi ihmeessä niin monet uskovat kaikenlaisiin henkimaailman hommiin, mutteivät sitten esimerkiksi kristinuskon Jumalaan. Sanooko ihminen vain muodin vuoksi, ettei usko? Uskooko ihminen sittenkin?

Lisäystä: Tekstin ei siis ole tarkoitus luokata ketään ateistia kuin uskovaistakaan. En vain ymmärrä yksinkertaisesti, miksei voi sitten uskoa myös Jumalaan jos uskoo henkiin, itse kun en kumpiakaan pidä todennäköisinä. Tämänhetkisen maailmankatsomukseni mukaan käsite sielu on vain aivoissa tapahtuvia kemiallisia reaktioita, mutta toisaalta haluan pysyä avoimena kaikelle muullekin. Vai onko kyse siitä, että käsitteestä "Jumala" on tehty kirkon raiskaama kaupallinen yleisilmaisu jollekin valkopartaiselle ukolle, kun monet nuoret silti uskovat johonkin "korkeampaan voimaan"? Miksei tämä korkea voima siis voi olla Jumala?
Toivoin saavani siis vastauksia kysymyksiin
A) Miksi uskot (jos uskot) henkiin muttet Jumalaan? (yleisesti ottaen koko tekstin pointti)
B) Oletko kokenut henkikokemuksen? Jos väität niin tapahtuneen, niin millainen on mielenterveystilanteesi, elämäntilanteesi ja missä tilassa ollessasi kokemus tapahtui? On todistettu, että jos ihmisellä on esimerkiksi masentuneisuutta, ahdistuneisuutta ja / tai huono elämäntilanne, taikauskoisuus, henkikokemukset yms lisääntyvät merkittävästi. Voisiko sittenkin olla, että olet vain nähnyt / kokenut / kuullut jotain vain sen takia että halusit sitä niin kovasti?

ööö mitä vittuu ?
rupesin kirjottaa mun vihkoo jotaa randomii äske.
sit mun pää rupes lyömää tyhjää, ja päätin etten kirjotakkaa mtn.
sit muistin, ku jotku on selittäny jostaa helvetin aavekirjottamisest. olin joskus lukenukki, mite se tehää, ni päätin kokeilla.
otin kynän, avasin tyhjän sivun ja sit kysyin niiku niis ohjeis oli käsketty. eli 'onks tääl ketää?'.
ohjeis oli sanottu, et ei saa kirjottaa ite mitää.
joo, en kirjottanukkaa.
mitää ei tapahtunu, ni kysyin uusiks.
mä suljin mun silmät, ja tunsin ku se kynä alko liikkuu siin paperil. ajattelin vaa et 'voi jumalauta, mitä vittuu tää on?'.
ku tunsin, et se kynän liike loppu, katoin. siihe oli piirretty jotai epämääräsii viivoi, ja talo.
mä vaa olin siin silmät lautasen kokosiin, ja olin kokoaja sillee 'vittu'.
päätin myös kokeilla jotaa henkiopas-juttuu. siin pitää kysyy tyylii jotaa tälläst;
"alkaako nimesi A'lla? jos vastaus on ei, piirrä ympyrä, mutta jos vastaus on kyllä, piirrä viiva".
yritin tietty.
lopult sain selville, et sen nimi on ilda. ainaki näi aluks, koska päätin jättää loput huomiselle. en jaks enää >.<
ps siit nimest > se ei kuulemma aina oo oikee nimi. oudoin mun kuulema on joku zwachrea.

Lueskelen kirjaa ''Lääkärin havaintoja rajatiedosta'' (ja tuo 'lääkärin'-lisä on tuossa ihan vaan egotuksena, tyyppi ei kyseenalaista yhtään mitään) ja olen vähän hakoteillä oman kantani kanssa, uskoakko vaiko eikö? Molemmat vaihtoehdot ois helppoja, ja kyseessä on kuitenkin itselle ''uskottavia'' juttuja, poltergeistejä, yhteyden ottoja tuonpuoleiseen/-sta eikä mitään keijukaisia, mutta mutta. Se ratioonalinen minä jolle tiede on uskonto kyseenalaistaa ja paljon, ja koittaa selittää asioita järjellä.

Olen vähän surullinen penska, tai ainakin ollut, en varmaan ikinä ole uskonut sataprosenttisesti yksisarvisiin tai lohikäärmeisiin (vaikka olen halunnutkin) mutta henkimaailma jutut kyllä osaa nostattaa niskakarvoja.

Erityisen skeptisesti suhtaudun kyllä näihin ''enkeli''havaintoihin. Tai no, lähinnä kristinuskoon (taas kerran) koska enkelolennot nyt on uskonnosta riippumatta aika samankaltaisia, kirkkaita, ihania olentoja jne.

Paranormaalius on tosiaan aika mielenkiintoinen laji. Ehkä Nuuskamuikkusen toteamus ''En usko ennen kuin näen'' on paras vaihtoehto.

(Ja ei, ei mitään hajua miksi kirjotan pohtivaa tekstiä blogiini)

(Himottaisi kyllä kirjoittaa lisääkin...)

http://www.youtube.com/watch?v=sfwxc_jkF9g

Liittykää faniyhteisööni Facebookissa: http://www.facebook.com/pages/Wespa/114087661976259

Pohdintaa telepatiasta / kanavoinnista ja sen hyödyistä. Olemmeko kaikki kokoajan telepaattisessa yhteydessä johonkin?

Kun metsään ment nyt, niin takuulla yllätyt...

yhteisö: Demonit

Paranormaali Blogin ensimmäisen virallisen keskustelutuokion audio on nyt kuunneltavissa.

Aiheena keskustelutuokiossa oli maapallon ulkopuolinen elämä ja sen mahdollisuus. Keskustelua myös mahdollisista roduista ja älykkään elämän löytymisen yhteiskunnallisista vaikutuksista.

Skeptikoita tai lähinnä toisen äärilaidan omaavia henkilöitä ei ollut juurikaan paikalla, joka oli ainakin itselleni pienoinen pettymys, sillä olisi ollut kiva kuulla hieman toisenlaistakin näkökulmaa. No ehkä ensi kerralla joku nettiskeptikoihinkin kuuluva uskaltaa ottaa osaa. :)

Keskustelijoina äänitteessä kuuluu mm. Souldude, Honkitonki, Zed ja Sirkkup***ele.

Äänitteen voi kuunnella tästä:



Kiitos kaikille osaanottajille.

Jos mun pitää yksin nukkua täällä, niin tulisko joku yöks? Q n Q

Vedin eilen Helsingissä kummitustalokierroksen ja lupasin että kirjoitan tapahtumasta "pienen" yhteenvedon. Tilaisuus oli toinen laatuaan, ensimmäisen järjestin talvisessa Helsingissä tammikuussa 2009. Tuolloin paikalla oli kolmisenkymmentä henkeä ja kävimme silloin läpi kuusi kummituspaikkaa. Mukana olivat silloin Bulevardin apteekki, Aleksanterin teatteri, Metropolia, Ruttopuisto ja Marski-hotelli. Lopuksi osa porukasta lähti metrolla vielä Puotilan kartanolle, joka oli ehkä kierroksen mielenkiintoisin osuus, sillä henkilökunta kertoi paikalla omia kokemuksiaan ja tietojaan.

Tällä kertaa reitti oli hieman toisenlainen ja ilma oli tunnelmallisen synkkä, hetken jopa hieman sateinen. Kohteet olivat osittain samoja, mutta tarjolla oli niiden osalta hieman lisätietoja ja uutta näkökulmaa edelliseen kierrokseen nähden.

Kaikkiaan varsinainen kierros kesti tällä kertaa pari tuntia, jonka jälkeen osa 17 hengen ryhmästä jäi vielä keskustelemaan ravintola Kappeliin, jossa on kerrottu esiintyneen poltergeist-tyyppistä kummittelua 80-luvulla ja tätä olisi käsitelty aikanaan jopa MTV3:lla. Kappelin kellarin kabinetissa ovat väitetysti lasit kaatuilleet pöydällä itsestään ja yläkerrassa vastaavasti tuolit. Kummituksen kerrotaan availleen myös ovia. Kappelin kummitukseksi epäiltiin ravintoloitsija Josef Volontia 1900-luvun alusta jonka aikana ravintolassa juhli silloinen Suomen kulttuurin kerma Jean Sibeliuksesta Eino Leinoon. Nykyinen henkilökunta ei kuitenkaan tiedä asiasta enempää kuin mitä ovat asiasta joskus kuulleet.


Rajatiedon keskukselta lähdettyämme ensimmäinen kohde oli Albertinkatu 18, jossa Matti Haapoja suoritti kuuluisimman murhansa. Haapoja oli ollut tuolloin karkoitettuna Siperiaan, josta hän kuitenkin karkasi ja päätyi Helsinkiin vuonna 1890 markkinoiden aikaan. Hän suuntasi pian tuntemaansa osoitteeseen Albertinkadulla, jossa puuhökkelissä asusteli kurtisaani nimeltä Maria Jemima Salonen. Siellä koputtavalle Haapojalle oven avasi iäkäs huushollarimamma, joka toimitti päivisin talon askareita, mutta poistui illaksi, jolloin Haapoja pääsi vapaasti pitämään lystiä kurtisaanin seurassa..

(jouduin pätkimään tämän artikkelin kolmeen osaan, koska galtsu hyväksyy nykyään vain alle 10.000 merkkiä pitkiä kirjoituksia)