Keikan jälkeinen masennus. Tyhjä olo. Eilinen oli jotain niin... no, sellasta, mitä ensin on vain toivonut tapahtuvaksi ja sitten odottanut melkein vuoden, ja nyt se on ollut. Enää ei ole mitään odotettavaa. Ja mulla soi päässä Dylanin Maggie's Farm, koska se (ja paaaaljon muuta Dylania) soi ennen keikkaa. EI OLE KIVAA I CAN TELL--
Ja Roger lauloi hyvin. Kuluneen vuoden aikana on kivasti ehtinyt muodostella kauhukuvia siitä, miltä sen ääni kuulostaa, jaja! Hurrrrr♥ lienee turha mainitakaan, että kaikki muuriin heijastetut jutskat oli aivan upeita, ihan mielettömän vaikuttavia. JA IHME KYLLÄ JOPA ENNEN MOTHERIA KUULTU YRITYS MONGERTAA SUOMEA OLI HARVINAISEN EPÄKORNI :--D
"Mother, should I trust the government?"
Eric Fletcher Waters - nimi, jonka läsnäolo ei yllättänyt lainkaan.
"...and I have become comfortably numb."
Mä en edes muista milloin olisin tärissyt niin paljon. JA OKEI MYÖNNETÄÄN FANITYTTÖKYYNELEITÄ TIRAHTI MUUTAMANKIN KAPPALEEN AIKANA KIITTIMOI. Ja kun se sika sitten lähti leijailemaan, en ensin edes huomannut sitä ja pelästyin ihan kunnolla kun tajusin että se on mun pään yläpuolella :'D saasta, se meni läheltä!
Ja The Trial oli upea. U p e a. Se animaatio jo sinänsä on mahti, mutta Rogerin laulu oli jotain todella loistavaa... ja "Vaimon" hehkeä saksalaisehko aksentti ♥ Nyt melkein itken siksi, etten tule sitä enää näkemään. "Se" saattaa olla aika laaja käsite.
"TEAR DOWN THE FUCKIN' WALL!"
Kappas tästä tulikin monsterimerkintä :--D
