...Hetken päästä mystinen mies pysähtyi ja kääntyi katsomaan suoraan häntä. Richard luikahti äkkiä lähimmän tolpan taakse piiloon hengittäen pelästyneenä. Oliko mies nähnyt hänet? Hetken päästä Richard kurkisti tolpan takaa näkemättä enään mystistä miestä. ”Helkatti” Richard murahti huomaamattaan ja asteli hieman tolpan luota pois katsellen värikästä väkijoukkoa näkemättä miestä jonka tahtoi nähdä. ” Mihin sinä oikein menit?” Richard mutisi itsekseen ja hieroi hieman naamaans. Yhtäkkiä hän tunsi jonkin terävän ja kylmän kaulallaan. ” Kuka olet ja miksi seuraat minua?” matala ääni kuiskasi Richardin korvaan varoittavasti. Ääni sai kylmät väreet kulkemaan Richardin selkää pitkin. ” Kuka sinä olet ja miksi uhkaat minua?” Richard kysyi vuorostaan yrittäen kääntää päätään. ” Älä liiku!” uhkaaja sihahti ja tiukensi otettaan....
Kaks vuotta jaksoin miettii, auringon jokaisest hetkest Mutta nyt on tulos loppu tästä yhteisest retkest Se piti olla ikuista, mut kaikki hyvä loppuu En tiedä, pystynkö tähän ikinä tottuu Joskus ne unohtuu, mut en unoha meitä Vaikka oltais käsi kädes, kuljettais eri teitä Välil hymysuin, välil silmät tulvii kyynelii En pysty kelaa muuta kun muistoja yhteisii Mä tunnen sut, tyttö, olet hyvä pohjimmiltas Se oli spesiaalii, en tiedä mikä tän pilas Rakkaus muuttuu vihaks Kaikki susta muistuttaa, ne aina pysyy Mun sydämessä, ihan sama kuka kysyy Sun takii opin elämään jokaista hetkee täysii Sun takii opin elämää, oikeen asenteen näytit