IRC-Galleria

Päivä 1: kuva jostain lävistyksestä jonka voisit ottaa
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä
päivä 3: kuva jostain söpöstä
Päivä 4: kuva jostain mitä teet/olet tehnyt tänään
Päivä 5: kuva unelma miehestä/naisesta



Päivä 6: kuva paikasta jonne haluaisit mennä
Päivä 7: kuva jostain mistä pidät
Päivä 8: kuva jostain minkä haluaisit
Päivä 9: kuva lempinäyttelijästäsi
Päivä 10: kuva keneltä haluaisit näyttää
päivä 11: kuva miten haluaisit viettää useimmat päiväsi
Päivä 12: kuva jostain mitä söit viimeeksi
Päivä 13: kuva jostain mitä joit viimeeksi
Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista
Päivä 15: kuva lempi paikastasi
Päivä 16: Kuva joka kuvaa mielialaasi nyt
Päivä 17: kuva lempi juomastasi
Päivä 18: kuva jostain mitä teit eilen
Päivä 19: kuva mieleisistäsi vaatteista
Päivä 20: kuva jostain mistä pidät
Päivä 21: Kuva jostain herkullisesta
Päivä 22: kuva jostain sinun jokapäiväisestä rutiinista
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain jota odotat nyt
Päivä 25: kuva jostain mitä teet tunnin päästä
Päivä 26: kuva puhelimestasi
Päivä 27: kuva jostain mitä ikävöit
Päivä 28: kuva jostain mitä haluaisit oppia
Päivä 29: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva jostain tunnetusta henkilöstä jonka haluaisit nähdä

Tonttuja on kansanperinteessä monenlaisia tavallisten metsätonttujen lisäksi. Maalaistalojen monille rakennuksille oli omat suojelijatonttunsa eli haltijansa, saunatontut, myllytontut, riihitontut, aittatontut, navettatontut ja tallitontut. Sitten oli vielä kotitonttuja. Palkaksi nämä tontut vaativat vähän ruokaa, asumisoikeuden tai viimeiset löylyt saunasta.


Joulutonttu ilmestyi suomalaisiin uskomuksiin 1800-luvun lopulla. Jouluna haltiatonttua muistettiin kupillisella ohrapuuroa.[1]





Janneja on kansanperinteessä monenlaisia tavallisten läskitonttujen lisäksi. Jeren asunnon monille rakennuksille oli omat suojelijajannensa eli juopponsa, saunajannet, myllyjannet, riihijannet, aittajannet, navettajannet ja tallijannet. Sitten oli vielä kotijanneja. Palkaksi nämä jannet vaativat vähän viinaa, kaljaa tai viimeiset hömpsyt siideristä.

Joulujanne ilmestyi suomalaisiin uskomuksiin 1800-luvun lopulla. Jouluna haltiajannea muistettiin kupillisella ohrapuuroa.[1]

Tänää ku lähettii jumbon stokkalt veke roopenkaa ku oltii seikkailemas siel nii katoin sillee "joku istuu penkil..." sit mul välähti pääs "JANNE WIRMAN?!?!??!?!?!?!?" jäädyin kokonaa ja katoin varmaa 389032423424 kertaa taakse, ja se oli janne, JANNE WARMAN! ketäköhän se ootteli siin penkil, laihoo? latvalaa? seppälää? vai raatikaist? tai sit jotai kaveriaan, en kyl viittiny käydä kysyy nimmarii ku ei oikee oo kiva varmaa et vapaa ajallaki joku tulee kysyy "SAANKSMÄ NIMMARIN?!!??", mut oli kova fiilis kummiski! olin jopa metrin pääs siit äijäst!

VOISIN TÄHÄN VIELÄ VALITTAA, ETTÄ VOI VITUN BODOMIN KUSINEN TYNNYRIPYROLAVASTEPASKA, JOKA PEITTI NÄKYVYYDEN KUKA RUNKKU SENKIN SIJAINNIN SUUNNITTELI JA MIKSI SEN PITI OLLA SIINÄ EMMEKÄ SEN ANSIOSTA NÄHNEET JANNEA NIIN HYVIN KUIN OLISI TARVINNUT!