IRC-Galleria

Lapseni, sydämesi on niin suljettu.

Tässä on kipusi syy.

Ja olet oppinut tämän jo jokin aika sitten, tiedän.

Näin se ei suojele sinua.

Se kovettaa ja jähmettää elämäsi sydänkeskuksesta ulospäin.

Älä rankaise itseäsi.

Teit vain sen minkä näit.

Mutta niin ei tehdä enää.

Hengityksesi. Näen että hengität puhaltamalla että saisit tuskan loppumaan.

Anna nestemäisen energian sulattaa surusi pois.

Anna sen mennä.

Murskaa muuri.

Olet turvassa.

On aika oppia uusi olemisen tapa.

Ole sydämesi tilassa.

Sydämesi huutaa tulla kuulluksi ja siksi sinua koskee niin paljon.

Sen viesti ei pääse läpi.

Ole sydämessäsi ja kuuntele.

Kuule sydämesi tarina.

..fiilis on kadonnut ainakin hetkellisesti. Tiedän kyllä, että mitään hätää ei ole enkä stressaa mistään, ainoa asia mikä aiheuttaa alakuloa, on ihmisten negatiivisuus. Vieläpä läheisten ihmisten. On melkoisen vaikeaa iloita omista heränneistä tunteista, kun tunnen samalla kuinka yritetään vetää takaisin siihen surkeuteen mistä pääsin irti.
En halua siihen enää!

”Kaikki pystyvät siihen. Eikä kukaan pidä itseään Valon Soturina, vaikka kaikki ovat.”

Jokainen Valon Soturi on pelännyt käydä taisteluun
Jokainen Valon Soturi on joskus pettänyt ja valehdellut.
Jokainen Valon Soturi on kulkenut tietä, joka ei ole ollut hänen tiensä.
Jokainen Valon Soturi on kärsinyt turhanpäiväisten asioiden vuoksi.
Jokainen Valon Soturi on ajatellut ettei ole Valon Soturi.
Jokainen Valon Soturi on epäonnistunut henkisissä velvoitteissaan.
Jokainen Valon Soturi on sanonut kyllä, kun on halunnut sanoa ei.
Jokainen Valon Soturi on haavoittanut rakastamaansa ihmistä.
Sen vuoksi hän on Valon Soturi; siksi että hän on kokenut tuon kaiken, eikä ole menettänyt toivoaan tulla paremmaksi.

– kirjasta: Paulo Coelho: Valon Soturin käsikirja –

Valon Soturi tuntee peräänantamattomuuden ja rohkeuden arvon. Hän saa monta kertaa taistelun aikana iskuja joita ei ole osannut odottaa. Ja hän ymmärtää, että vihollinen voittaa sodassa aina muutamia taisteluita. Kun niin käy, hän itkee tuskaansa ja lepää hetken kerätäkseen hieman voimia. Mutta hän palaa oitis taistelemaan unelmiensa puolesta. Sillä mitä pidempään hän pysyy poissa, sitä todennäköisemmin hän alkaa tuntea itsensä heikoksi, araksi, uhatuksi. Jos ratsastaja ei nouse takaisin hevosen selkään heti pudottuaan, hän ei rohkene nousta enää koskaan.


Valon Soturit tunnistavat toisensa katseesta. He ovat tässä maailmassa, osa maailmaa, ja heidät on lähetetty maailmaan ilman haarapusseja ja sandaaleja. He ovat usein pelkureita eivätkä tee aina oikein.

Valon Soturit kärsivät turhista, ovat huolissaan pikkuasioista ja ajattelevat, etteivät kykene kasvuun. Välillä he eivät mielestään ole ansainneet minkäänlaista siunausta tai ihmettä.

Valon Soturit kyselevät usein, mitä oikein tekevät täällä. He ajattelevat monta kertaa, että heidän elämällään ei ole mitään tarkoitusta.

Sen vuoksi he ovat Valon Sotureita. Siksi, että he erehtyvät. Siksi että he kyselevät. Siksi että he etsivät yhä tarkoitusta. Ja lopulta löytävät sen.


Valon Soturi saa aina toisen tilaisuuden elämässään.

Kaikkien muiden miesten ja naisten tavoin hänkään ei ole osannut käyttää miekkaansa syntyessään; hän on erehtynyt monet kerrat ennen kuin on löytänyt Elämäntiensä.

Yksikään Soturi ei voi istahtaa nuotion ääreen ja sanoa toisille: "Olen toiminut aina oikein." Sellaisen väittäjä valehtelee eikä ole vielä oppinut tuntemaan itseään. Oikea Valon Soturi on toiminut joskus epäoikeudenmukaisesti.

Mutta taipaleellaan hän huomaa törmäävänsä aina niihin ihmisiin, joita kohtaan on tehnyt väärin.

Nyt hänellä on mahdollisuus korjata virheensä. Ja hän tarttuu tilaisuuteen empimättä.


Valon Soturilla ei ole "ehdottomia totuuksia" vaan oma tiensä jota seurata ja johon hän pyrkii sopeutumaan vuodenaikojen mukaan.

Kesällä taistellessaan hän käyttää eri varustusta ja tekniikkaa kuin talvella. Mukautuvaisena ihmisenä hän ei jaa enää maailmaa "oikeaan" ja "väärään", vaan pitää lähtökohtanaan ajatusta "kyseiseen tilanteeseen soveliain suhtautumistapa".

Hän tietää, että myös hänen toverinsa joutuvat sopeutumaan, eikä hämmästy kun he muuttavat kantaansa. Hän antaa jokaiselle riitävästi aikaa perustella tekojaan.

Mutta petokseen hän suhtautuu armottomasti.


Valon Soturi kuulee seuraavanlaisia toteamuksia: "En halua puhua tiettyjä asioita, koska ihmiset ovat kateellisia."

Tuollaista kuullessaan Soturia naurattaa. Kateus ei aiheuta minkäänlaista vahinkoa - ellei ota sitä vakavasti. Kateus kuuluu elämään, ja kaikkien on opittava tulemaan toimeen sen kanssa.

Soturi puhuu kuitenkin harvoin suunnitelmistaan. Ja toisinaan ihmiset luulevat, että hän pelkää kateutta.

Mutta hän tietää, että joka kerta unelmasta puhuessaan hän käyttää sanoihinsa pienen osan sen voimasta. Ja liiallisessa puhumisessa on se vaara, että kuluttaa kaiken tekoihin tarvittavan voiman.

Valon Soturi tuntee sanojen mahdin.