http://www.nuotta.com/homoseksuaalisuus/raimo-makela-ja-erkki-koskenniemi-puhuvat-homoseksuaalisuudesta
Ei vaan voi... Miten edes... Eihän... Äh.
Hautasin kämmeneni niin syvälle naamaani tota lukiessani että se piti kaivaa sieltä hohtimilla sormi kerrallaan.
Kuvitellaan hetken, että minä olisin lesbo. Tai bi vähintäänkin. Olen löytänyt itselleni ihanan tyttöystävän, jonka kanssa olen onnellinen. Asumme yhdessä kauniissa omakotitalossa. Rakastamme ja ymmärrämme toisiamme, meiltä ei puutu mitään, elämä hymyilee ja niin hymyilemme mekin. Olemme molemmat hyviä ihmisiä, kohtelemme muita hyvin, tyttöystäväni työskentelee lastenlääkärinä ja autamme muita ihmisiä parhaamme mukaan. Kierrätämme ja elämme muutenkin ekologisesti.
Nyt sitten nämä ihmiset tulisivat pokkana väittämään että meillä molemmilla on joku varhain syntynyt kehityshäiriö, ja tällainen elämäntapa on väärä. Meidän pitäisi siis molempien tehdä parannus alkaa elämään elämiämme onnettomina, erossa toisistamme, tavalla joka ei tunnu meistä meille oikealta ja hyvältä. Heidän mielestään on parempi elää kieltäen ja tukahduttaen omat tunteensa kuin onnellisena rakastamansa ihmisen kanssa. Vain koska joku kirja niin sanoo. Muuten palat Helvetin liekeissä.
Haistakaa nyt jo vittu.
Myöhästyin koulusta tämän kirjoituksen takia. Mutta oli nyt pakko kirjoittaa tämä kun rupesi menemään jo yli.
