Haluan muuttaa isoon taloon, jossa on kaariholveja ovensuina, vanhat kiviseinät ja -lattiat, suuria samettiverhoja ja paljon ikkunoita.
Asun siellä höppänän muusikko/kuvataiteilijan kanssa, ja kaksin hörpimme konjakkia auringonnousuun puhallellen savurenkaita pitkävartisesta piipusta.
Siinä humalaköynnösten koristamalla kuistilla vuorien välistä pilkottavan aamuruskon hailakankultaisessa valossa kuuntelisin kun hän näppäilee kitaraansa. Pysähtynyttä aamun hiljaisuutta ei riko kuin hienoiset sävelet jotka lipuvat mieleeni, kun vieno kesätuuli hyväilee kasvojani.
Kaksi kissaani kehräävät sylissäni.
Autonrämä on parkkeerattu vinosti, ja sen lokasuojassa on lommo. Molemmat olemme eteviä kuskeja.
Ei olis mistä murehtia. Olis vain aikaa. Itsellenikin.
Laura totesi minulle: "Paula, kalia ja säkkpilli syövät mielesi."
