Selitän hieman. En ymmärtänyt asiaa moneen vuoteen ennen kuin äkkiä tajusin että ihmisten on kärsittävä ihmissuhteissaan kylliksi, siihen asti, että he kadottavat kaikkia ihmissuhteitaan koskevat harhaluulot. Sellaisen pelkkä ajatteleminenkin on kauheaa. Heidän on kärsittävä ihmissuhteissaan kylliksi ennen kuin he heräävät ja sanovat: "Olen saanut tarpeekseni! Täytyy olla jokin parempi tapa elää kuin toisissa ihmisissä kiinni riippuminen." Entä miten toimin psykoterapeuttina? Ihmiset tulivat luokseni ihmissuhde- ja kommunikaatio-ongelmineen ja joskus saatoin auttaa heitä. Mutta toisinaan minusta ei valitettavasti ollut mitään apua, koska terapia piti ihmiset unessa. Ehkä heidän olisi pitänyt kärsiä hieman lisää. Ehkä heidän olisi pitänyt vajota pohjaan saakka ja sanoa: "Olen saanut kaikesta kyllikseni." vasta sitten, kun on saanut sairaudesta tarpeekseen, siitä pääsee eroon. useimmat ihmiset käyvät psykiatrien ja psykologien luona saadakseen lievitystä kipuihinsa. Toistan: saadakseen lievitystä, eivät päästäkseen eroon kärsimyksistään.
Olipa kerran pikku Johnny jonka väitettiin jääneen kehityksessään jälkeen. Mutta kuten opitte tästä tarinasta, asian laita ei ilmeisesti kuitenkaan ollut niin. Johnny menee erityiskoulunsa muovailutunnille, saa savimöykkynsä ja muovailee sitä. Hän ottaa pienen palan savea ja menee huoneen nurkkaan leikkimään sen kanssa. Opettaja tulee ja sanoo.
- Hei Johnny!
- Hei! sanoo Johnny.
- Mitä sinulla on siinä?
- Tämä on läjä lehmänpaskaa.
- No, mitä aiot tehdä siitä?
- Teen tästä opettajan.
Opettaja ajatteli: "Pikku Johnny on taantunut." Niin hän kutsuu paikalle rehtorin joka juuri sattuu kulkemaan oven editse ja sanoo.
- Pikku Johnny on taantunut.
Rehtori menee Johnnyn luo ja sanoo
- Heipä hei poikaseni
- Hei
- Mitä sinulla on siinä?
- Läjä lehmänpaskaa, vastaa Johnny.
- Mitä sinä siitä teet?
- Rehtorin.
Rehtorin mielestä asia kuuluu koulun psykologille. "Hakekaa psykologi!"
Psykologi on nokkela mies. Hän menee Johnyn luo ja sanoo: "Hei" Ja Johnny sanoo "Hei" Ja psykologi sanoo:
- Minäpä tiedän, mitä sinulla on siinä.
- No mitä?
- Läjä lehmänpaskaa.
- Niin on, sanoo Johnny.
- Tiedän senkin mitä aiot tehdä sillä.
- Mitä?
- Teet siitä psykologin.
- Väärin. Lehmänpaskaa ei ole tarpeeksi!
Ja hänen sanottiin olevan henkisesti jälkeenjäänyt!
Psykologiparat, he tekevät hyvää työtä. He todella tekevät. On aikoja ja tilanteita jolloin psykoterapia on suureksi avuksi, sillä jos ihminen on hulluuden rajoilla, menettämäisillään järkensä, hän on joko joutumassa psykoosiin tai tulossa mystikoksi. Mystikot ovat juuri mielipuolien vastakohtia. Yksi heräämisen merkki on kun kyselette itseltänne: "Olenko minä hullu vai ovatko muut hulluja?" Näin todella on. Koska me olemme hulluja. Koko maailma on mieletön, pähkähulluja täynnä! Ainoa syy, miksi meitä ei lukita laitokseeen on se että meitä on niin paljon. Olemme siis hulluja. Elättelemme hulluja ajatuksia rakkaudesta, ihmissuhteista, onnesta, ilosta, kaikesta. Niin hulluja me olemme että jos kaikki ovat jostakin asiasta yksimielisiä, se on varmasti väärin! Jokainen uusi ajatus, jokainen suuri ajatus, on alun alkaen edustanut yhden ihmisen vähemmistöä. Jeesus, jota kutsuttiin Kristukseksi, oli yhden hengen vähemmistö. Kaikki sanoivat jotakin muuta, kuin mitä hän sanoi. Buddha oli hänkin yhden hengen vähemmistöö. Kaikki sanoivat jotakin muuta, kuin mitä hän sanoi. Muistaakseni Bertrand Russell lausui: "Alussa jokainen suuri ajatus on jumalanpilkkaa." Se on hyvin ja täsmällisesti sanottu. Näinä kurssipäivinä kuulemaan paljon jumalanpilkkaa. "Hänhän pilkkaa Jumalaa!" Koska ihmiset ovat hulluja, he ovat mielipuolia ja mitä pikemmin näette sen, sen parempi mielenterveytenne ja hengellisen terveytenne kannalta. Älkää luottako ihmisiin. Älkää luottako parhaisiin ystäviinne. Hävittäkää parhaita ystäviänne koskevat harhaluulonne. He ovat hyvin ovelia. Aivan kuten tekin olette ovelia ollessanne tekemisissä kaikkien muiden kanssa, vaikka todennäköisesti ette tiedä siitä mitään. Voi, olette todella kieroja, salakavalia ja ovelia. Esitätte suurta näytelmää.
En taida olla kovin kohtelias mutta toistan: teidän pitäisi herätä. Esitätte suurta näytelmää. Ettekä edes tiedä tekevänne niin. Luulette olevanne rakastavia. Höh! Keitä te rakastatte? Jopa uhrautumisenne tuottaa teille mielihyvää, eikö tuotakin? "Uhraan itseni! Toteutan ihannettani." mutta tehän saatte siitä jotakin itsellenne. Kaikesta mitä teette, saatte jotakin itsellenne siihen saakka kunnes heräätte.
Ottakaa tämä ensimmäinen askel. Oivaltakaa että ette halua herätä. On melko vaikea herätä, kun on hypnotisoitu uskomaan että vanha sanomalehden riekale on miljoonan dollarin arvoinen sekki. Miten vaikea onkaan repiä itsensä irti vanhasta lehden riekaleesta.
- Anthony de Mello -