IRC-Galleria

oujee

SISÄLTÖVAROITUS: Kirjoittaja on mukavan pirteässä viinisessä humalassa.

Mä toivon jokaisen teistä nuorista ihmisistä jotka olette siinä kahdeksantoista ikävuoden paikkeilla miettivän vakavasti haluatteko muuttaa kotoa pois.

No TOTTA KAI haluatte. Kotona asuminen on ihan helvettiä siihen verrattuna millaista on kun on oma koti. Se on oma koti. Miettikää sitä hetki. Te olette talouden herra, voitte ostaa juuri sellaisen sisustuksen ja astiaston ja seinäjulisteen kuin haluatte. Voitte mennä nukkumaan kun haluatte ja voitte jättää siivoamatta kun haluatte ja voitte kuunnella musiikkia mitä haluatte ja ihan kaikkea. Se on ihan vitun jees.

Mutta se mikä siinä on vielä parempaa on se, että siinä mukana tulee myös se vastuu. Eikä tämä ole mitään sarkasmia hei. Mä olen aivan tosissani. On helvetin hieno tunne kun siivoaa koko kämpän lattiasta kattoon ja pesee lattiat ja putsaa jokaisen kolon ja tiskaa kaiken ja saa pidettyä huonekasvitkin hengissä. Kun laskut on maksettu ajallaan, kämppä on siisti ja kaapissa on ruokaa, tuntuu oikeasti täysin siltä että nyt on oman kotinsa herra. Tai rouva. Tai no. Sama se. Ehdottomasti paras asia yksinasumisessa ei ole kaikki ne vapaudet mitä sillä saa vaan kaikki se vastuu mitä joutuu ottamaan ja sitten kun saa vielä hoidettua sen vastuun kunnolla niin ai perkele. Tykkään teeskennellä että tiedän mistä puhun. Loisin mun eksäni luona siitä asti kun täytin kuustoista ja tavallaan autoin sielläkin taloudenpyöritystä, vaikka mun tulot jäikin siihen sataan euroon kuussa, ja sit kun me erottiin vajaa kuukautta ennen ku täytin 18, loisin vielä vähän lisää kolme kuukautta mun mutsillani tyhjässä kämpässä kun se oli töissä Lapissa, ja kesäkuun alussa muutin omaan yksiööni Raholaan.

MUTTA. Nyt tulee se varoituksen sana, koska mun blogimerkinnät ei taida turhan usein olla positiivisia ilman asioiden negatiivista kääntöpuolta.

Älkää ottako sellaista asuntoa missä ette viihdy.

Sellaista pientä haisevaa yksiötä tai paskaista solukämppää jostain Peltolammin hevonpillusta, jotain sellasta huoneistoa jossa teillä ei oikeasti ole hyvä olla ja jossa kylppärin katto lohkeilee ja ilmastointi ei toimi ja muovimatto näyttää siltä että siihen on kuollut joskus joku. Sitä hommaa kelaa sillon muuttaessaan sillä tavalla että "mulla nyt ei tota massii oo sen vertaa että kantsis alkaa laittaa rahaa turhaan johonkin kämppään missä on parveke, hei TOSSAHAN ON TOLLANEN 395€ YKSIÖ, SE ON JUST HYVÄ KUN BUSSITKIN KULKEE" ja sit tajuaa puoli vuotta myöhemmin että mähän vihaan tätä.

Ja siinä vaiheessa ei auta ne vitun ikean paskakalusteet tai seinäjulisteet. Ei. Sit se on vain vittumaista kidutusta venata että vuokrasoppari loppuu ja pääsee pois siitä asunnosta. Sitä kelaa sillon kun on nuori ja kärsimätön ja haluu äkkiä pois himasta et sama missä asuu kun se on kuitenkin oma koti, mut ei se oo koti jos siellä ei ole mukavaa olla. Ja jos siellä ei oo mukavaa olla, sitä ei haluu pitää kunnossa, ja sit siitä tulee sellanen vittumainen kierre missä sä vihaat asuntoo entistäs enemmän koska se on entistäkin sotkuisempi koska sä vihaat sitä entistäkin enemmän koska se on entistäkin sotkuisempi eikä sille tule loppua millään muulla kuin muutolla.

Mä tein sen mokan. Ja nyt, vaikka mä kuinka tiedostan sen miten ihanaa on asua omassa kämpässä, mä vihaan sitä kämppää missä mä asun. Ja just nyt mä olisin valmis maksaan hyvästä asunnosta hyvällä paikalla vaikka satasen enemmän kuin nykyään suoraan pois ruokarahoistani jos se vain tarkoittais sitä että kun mä olen kotona, mulla olis hyvä olla.

Enkä mä yritä mitenkään sitä sanoo kenellekään että älkää muuttako pois himasta. Siis joo, onhan se vitun jees kun joku pesee teidän paskaset kalsarit ja äiti maksaa uudet rintsikat kun Jarno tykkää niin paljon sellasista punasista ja pitsisistä (sori, mun päässä Jarno-nimi vain kuuluu sellaselle vähän yksinkertaiselle mut pohjimmiltaan ihan hyväntahtoiselle amikselle, jolla on finnejä ja keskivertoa isotissisempi ja runsasmeikkisempi tyttöystävä), mutta ei se ole mitään vitun elämää roikkua mutsinsa tisseissä. Melkein kehtaisin sanoa että halveksun ihmisiä joilla ei riitä uskallusta tai kiinnostusta muuttaa vittuun kotoaan, vaikka mahdollisuudet olis, mutten voi, koska mun poikaystävä asuu yhä kotonaan, ja se vois olla aika sikamaista. Nojoo lol. Se meni vähän huonosti.

Mut ihan oikeesti. Kotoaan kannattaa lähteä. Koska se on aika helvetinmoinen kasvamisen paikka olla joskus itsestään vastuussa. Ihan oikeasti vastuussa. Taloudellisesti, henkisesti, fyysisesti, sosiaalisesti, jnejnevittujne. Mä en, sori nyt vain Matias, voi pitää aikuisena ketään joka ei ole koskaan edes yrittänyt huolehtia itse itsestään. Edes yrittänyt. Vaikka se olis sit mennyt perseelleen, se on silti yrittämistä. Tässä mielessä mä olen aika humanistipellenatsipaska, että tärkeintä on jos yrittää, vaikkei onnistuiskaan.

Sama se vaikka massit elämiseen tulisikin kelalta ja sossulta, ne rahat joutuu silti loppuviimeksi itse laskemaan. Ja sit kun kyllästyy 461,05€ tuloihin ja 300€ kuukaudessa kasvavaan lainaan menee ihan oikeisiin töihin. Ei sellaseen paskaduuniin mitä väännetään vielä mutsin helmoissa kieriessään Särkänniemessä kuuden euron ensikesäläisen tuntipalkalla tai puhelinmyynnissä häiriköimässä ihmisiä ja riistämässä mummoja ja rahat käytetään sit järkkäriin tai meikkeihin tai mihin vittuun sitä nyt rahaansa käyttääkään. Vaan sellaseen missä on oikea palkka ja oikeat työsuhde-edut ja oikea työmoraali. Vaikka se oliskin pohjatyötä, se on silti oikeeta työtä. On niin vitun surullista kuinka harva kesätyöläinen tajuaa miten paljon teinejä riistetään.

Mutta älkää silti kuvitelko että raha olis tärkeämpää kuin viihtyminen. Ei se ole sen arvoista. Vaikka käteen jäisikin tyyliin satanen enemmän sillä että asuu jossain hirveässä kolossa, onnensa voi ostaa sillä satasella vain niin että sen pistää asuntoon jossa haluaa asua. Sen että haluuko asua asunnossa tietää siitä että sinne menee ja siellä tulee sellanen olo että "kyllä, tämä on minun kotini ja tänne minä haluan tuoda sänkyni ja tietokoneeni ja imurini". Asunto ei ole vuokra, vaan koti. Koti. Rakastan sitä sanaa. Rakastakaa tekin.

Oikeastaan koko tän vuodatuksen inspiroi meidän parisuhderiita joka sai alkunsa siitä että mä olisin halunnu vuokrata yhdessä parvekkeellisen ja vaatehuoneellisen hyväkuntoisen 600€ kaksion Tampereen Armonkalliosta 1,1 kilometrin päässä keskustasta satamanäkymällä, mutta hänen mielestään se oli liian kallis ja liian kaukana että se olis enää kivaa. Ja hevonvitut.

Viidensadan euron kaksio saattaa olla taloudellisesti hyvä kahdelle hengelle, mutta todennäköisesti siellä vihaa elämäänsä ja ahdistuu aika vitun pahasti. Kattokaa mua. Mä oon lihonut kymmenen kiloa siitä kun muutin omilleni vain siksi että a) en viihdy kotona, joten masennun, ahdistun, lakkaan välittämästä asioistani ja syön suruuni b) oon koko ajan kahdessa paikassa vuorotellen pari päivää/viikkoa ja sen takia mun ruokailutottumukset on äärimmäisen epätasaisia ja epäsäännöllisiä ja epäterveellisiä. Se ei tee hyvää.

Sanokaa haistvittu niille paskaluukuille ja ottakaa hyviä asuntoja. Te olette sen arvoisia.

... tuli taas hinku et tahtois lisää lävistyksiä. Yhet snake bitesit ois aika kivat mut kun.. alahuules 5 lävistystä..vois ehkä jonku mielestä olla liikaa. = A =

Ja töitäki pitäs kuitenki löytää...

Vituttavaa olla aikuinen, ei saa näyttää siltä miltä haluaa.

Täysi-ikäinen.
......
........
.........
TEORIAKOE LÄPI ! Maanantaina Pimeän ajo simulaattoria + ajotunti päälle. Maanantaina varataa sit kans inssi iiiik. :o

17,98 vuotta, sunnuntaina se tulee!;>> me likes