IRC-Galleria

nyt on nanowrimoni vuodelta 2011 luettavissa kokonaisuudessaan:

http://matkanano2011.blogspot.de/

Ja niille, joita kiinnostaa, aikeena on kirjottaa uus hieno tarina, joka tosin on tällä hetkellä menossa vasta sivulla kaksi, mutta johon mulla on hienot suunnitelmat valmiiks mietittynä. Edistyy hitaasti, koska nanowrimo ei ole käynnissä, mutten jaksa odottaa marraskuuta... :D

juumoi.

Yea. Lukijoita, thanks.

Älkää kysykö miks, mut mulle tuli hinku käydä Ljubljanassa.

Nyt olisi tarjolla paskaa runoutta ja vähemmän henkeviä novelleja

http://hylattyjenvaltakunta.blogspot.com/
http://hylattyjenvaltakunta.blogspot.com/
http://hylattyjenvaltakunta.blogspot.com/
http://hylattyjenvaltakunta.blogspot.com/

http://glitterbjdcoma.blogspot.com/2011/01/15th-in-finnish.html
http://glitterbjdcoma.blogspot.com/2011/01/15th-in-finnish.html
http://glitterbjdcoma.blogspot.com/2011/01/15th-in-finnish.html
http://glitterbjdcoma.blogspot.com/2011/01/15th-in-finnish.html
http://glitterbjdcoma.blogspot.com/2011/01/15th-in-finnish.html
http://glitterbjdcoma.blogspot.com/2011/01/15th-in-finnish.html
http://glitterbjdcoma.blogspot.com/2011/01/15th-in-finnish.html
http://glitterbjdcoma.blogspot.com/2011/01/15th-in-finnish.html
http://glitterbjdcoma.blogspot.com/2011/01/15th-in-finnish.html

Kiitos♥

Vaikka kaikesta tapahtuneesta on yli puoli vuotta, silti tietynlainen kaiho ja ikävä, lähinnä tunnetta eikä ihmistä kohtaan, on voimassa.

En ajattele häntä kusipäänä, vaikka sellainen hän onkin. Tavallaan tiedostan sen kuinka törkeä, inhottava, ärsyttävä, itsekäs, itseriittoinen ja loukkaava ihminen hän on. Tai ehkä mieleni ajattelee, mutta ei sydämeni tai sieluni. Ne näkevät edelleen vain sen minkä mielikin tahtoisi nähdä, tai tahtoisi olevan.

Kuvatkaan eivät merkitse mitään. Ehkä hieman huvittuneisuutta ulkonäön takia, ja ehkä hieman halveksuntaa, sillä kuvat saavat mieleni ajattelemaan kaiken pinnallisen, sanat, teot, olemuksen.

Muistoja, niitä hyviä, on vain muutama viisi? En tiedä. Kuitenkin liian vähän, eikä mieleni suostu käsittämään mitä hänessä oikein näin. Sydäntäni ei kuitenkaan mitä hänessä näin, vaan vaan se kuinka paljon. Ehkä kahdeksan kuukauden jälkeen en ajattele häntä enää miltei päivittäin, mutta edelleen viikottain.

Hänen jälkeensä ei ole ollut ketään. Tällä hetkellä tuntuu ettei edes ole toista hänen kaltaistaan. Tuntuu etten voi enää koskaan löytää ketään, joka sytyttäisi yhtä suurta, mutta ristiriitaista paloa sisälläni. Löydän aina mielestäni niitä sanoja, jotka saavat minut hymyilemään, sekä onnellisessa että halveksuvassa mielessä.

Tuntuu oudolta, että kaikki muut jotka hänen kanssaan ovat edelleen tekemisissä, pitävät häntä ärsyttävänä ja valittavat hänestä minulle. Oman mieleni, tai oikeastaan sydämeni perukoilla en ajattele häntä laisinkaan ärsyttävänä. Minulle hän on edelleen juuri sitä, kesää ja hiekkarantaa, pullonpyöritystä, polkupyöriä, ja niitä epämääräisiä ja kyseenalaisia asioita, jotka silti lämmittävät sydäntäni ja pitävät sen hereillä.

En koskaan voi olla ajattelematta sitä mahdollisuutta, että muut eivät olisikaan alkaneet mennä virran mukana ja "ollut kusessa" häneen, koska muutkin olivat. Kunpa niin olisi sanonut vain ne jotka hänestä oikeasti pitivät, mukaanlukien minä. En voi olla ajattelematta sitä, missä nyt olisin ja kenen kanssa, missä hän olisi ja kenen kanssa, jos niin olisi. Enkä todellakaan voi olla haaveilematta, että olisin "vanhan hänen" kanssaan, ennen kuin hänellä itsetunto kohosi turhan paljon sen takia, että niin monet tytöt hänestä tykkäsivät.

En puhu näistä asioista ystävilleni. En kirjoita näistä asioista päiväkirjaani. En vihjaa näistä asioista mitään kenellekkään, vaan haukun häntä muiden mukana. Sillä kehtaan väittää, että olin miltei rakastunut häneen, ja kehtaan väittää että tykkäsin hänestä enemmän kuin kukaan muu.

In the darkness,
on the street
There stands a girl
Cold
Cold inside
Left alone by her loved one
By her friends
Not feeling warm anymore
"Why am I here?" she asks from herself
"Why am I here?
For what am I here?"
Thinks Draculina and feels the pain again
Broken inside

In the darkness,
on the street
There stands a girl
Draculina is her name
She stands there
Cold,
so cold
broken inside
She just wanted to feel love
To know what it is
"But why no one never told me it, show me it before...
I've never seen the real love before..."
Thinks Draculina and gives an one bloody tear

On the street, there walks a girl
Draculina is her name
In the night
she walks forever
looking for answers
"What is destiny? What it is?
You talked to me about it once
You said that it was destiny which escorted us together...
What is love? What is it?
You said to me that you love me
If it was it, why this now?
Didn't you love me?"
Thinks Draculina and gives two bloody tears

Suddenly, appears an another lost soul
Not meant to belong
Not meant to be in this world
Draculina thinks
"Could this be what's called destiny?
Is this destiny, is this it?"
So Draculina thinks and fells in love
"Maybe I know for now
Maybe this is what's called love"
A warm feeling in her heart, again
Not feeling cold anymore
Not broken inside anymore
Draculina smiles and gives a tear
Tear of happiness

Days ago, on the street
There's a girl
Standing with a gun in her hand
Left alone by her loved one
The only one who cared about her
Really loved her
Thinking, too much thoughts in her head
"You said you loved me
so why?
Why you didn't take me with you then?
Why?
You said you can't never be all mine, why?"
Thinks Draculina and cries bloody tears

On the street
There lays a girl
Draculina is her name
Lays in a bloody puddle
Smiles sadly
An only one sunray brightens her sad face
"I finally got an answer" Draculina thinks
"I know what's destiny
It's that what'll happen for me
I know what love is
It's that what hurted me
Hurts me now"
Thinks Draculina and closes her eyes forever.

ei vittu et mie oon ollu pöljä kakara sillon :'D nooh, oon kyl vieläki mut en ny sentään niin pöljä... xp
ja huomaa kyl et miten on piirto-taito kehittyny parin vuoden ajalla :'D ei saatana.. xD