IRC-Galleria

Kun myrskytuuli soittaa kalliolla luista kannelta
Teräksestä sinut taon raudasta sinut uneksin

Päivät on työtä
Ja niin myös yöt
Painia kanssa enkelten
Jotka tulevat pimeästä kutsumatta nauraen

Koetan käydä puiden rytmiin hengittää rytmissä eläimen
Koetan avaruuden rytmiin sovittaa kuolevaisuuden

Mutta aamut odottavat
Illat viilaavat hampaitaan
Ihmisen kosketus pakenee
Oma veri kääntyy vastaan

Tekisipä mieleni surffata tähteinvälissä luomisen aaltoa pitkää kilvan Saatanaa vastaan

Erämaassa minä painin ja sinulle häviän
Tulen aina painimaan ja aina häviämään

Minä näen ilmassa kasvot
Kuulen tuulessa puhetta
Tunnen osani ulkoa
Enkä tiedä mistä luopua

Tekisipä mieleni surffata tähteinvälissä luomisen aaltoa pitkää kilvan Saatanaa vastaan




Ja siinä aika komia ja hieman erilainen live-versio

Aloin tossa taas vähän kuuntelemaan. Joka kerta Yrjänän sanat on vaan niin perkeleen hienoja:

Metallinen terä uurtaa vaon metalliseen levyyn
Pyörät jotka pyörii eivät tunne häpeää
Uni ehtyy järjestelmän reunaan telakoituneilta
Heräävätkö sondin upotessa aurinkoon
Pahuus on kuin aine jota tutkii kunnes sekoaa
Hyvyys seuraa tilan sähköjännitteitä leutona
Kasvot ovat kartta, joihin heijastettu avaruus
kaartuu kunnes paino sortuu horisontiksi

Kaipasitkaikkea kaipasitpaljon otithait vaaditsait
Etsitlöysit enemmänhalusit janositsyvempäävirtaa

älä koske kun et tiedä, suunta vaiko tilavuus
Valominuuteissa mitattava kylmä etäisyys
Täältä sinne missä joukot taivaalliset leiriytyy
Vuosituhansissa laskettuna maasta päin
(Käynnistäkää moottorit)

Kerran muistan tietäneeni kaiken ikuisuudesta
Kerran osanneeni kaiken taivaanmekaniikasta
Pelkäsinkö liikaa sitä ääntä joka komentaa
Unohdinko liikaa siitä mitä valta velvoittaa
Joukkomme on väsyneet ja voitto kaukana
Me haluamme aineen ikuisesti jatkavan
Laajentumisliikehdintää kunnes pimeys vallitsee
Vihollinen lisäentropiaan kajoaa

He kiroavat nimen sen vaikka olen itse aine