IRC-Galleria

http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Vaalit/1194675502529/artikkeli/+vaalipettymys+sisuunnuttanut+ihmiset+-+vasemmistoliittoon+historiallinen+jasenryntays.html

"Pelkästään sähköisen lomakkeen kautta puolueeseen liittynyt viimeisten viikkojen aikana yli 500 uutta jäsentä."

Tervetuloa vaan! =)

ps. http://www.vasemmistoliitto.fi/tule-mukaan/liity-jaeseneksi.html

Muistakaa ihmiset äänestää. Ei oo iso vaiva. Josko saatais jottain tolkkua ens kaudelle.

Naton ilmaisku on tappanut useita siviilejä eteläisessä Afganistanissa. Afganistanin hallituksen mukaan kuolleita on ainakin 27. Lisäksi useita on loukkaantunut.
Afganistanin hallitus ehti jo kertoa kuolleita olevan 33, mutta muutti myöhemmin uhrilukua.
Sotilasliitto Nato on vahvistanut iskeneensä sunnuntaina Uruzganin maakunnassa autoryhmään, jossa se uskoi olevan kapinallisia. Iskun jälkeen sotilaat huomasivat autoissa olleen naisia ja lapsia. Nato ei ole kertonut kuolonuhrien määrää.
Afganistanin hallitus on jyrkästi tuominnut iskun. Nato ja Afganistanin hallitus ovat aloittaneet tapauksen tutkinnan. Naton joukkojen komentaja, kenraali Stanley McChrystal on pyytänyt tapausta anteeksi Afganistanin presidentiltä Hamid Karzailta.
Edellisen kerran McChrystal joutui pyytämään anteeksi siviiliuhreja viikko sitten, kun kaksi Naton rakettia harhautui ja surmasi 12 siviiliä Uruzganin naapurimaakunnassa Helmandissa. Helmandissa käynnissä olevan talibaninvastaisen suurhyökkäyksen aikana on kuollut ainakin 15 siviiliä.

Suomalaisten NATO-intoilijoiden kanssa keskustellessa olen törmännyt jatkuvasti argumenttiin siitä, kuinka muita puolustusvaihtoja ei kannata edes miettiä siksi, että NATOon liittymällä saadaan selvästi parhaiten "rahoille vastinetta".

He eivät kuitenkaan taida tajuta sitä, että kyseistä valintaa ei voi verrata tilanteeseen, jossa mietin, laitanko Euroshopperin vai Pirkan mozzarellaa tomaattikeittoni höysteeksi. Väitän, että maailmasta ei kovin montaa ihmistä löydy, joille edellämainitun kaltainen tilanne olisi moraalinen valinta. NATOon liittyminen sitä(kin) kuitenkin on, ainakin monille. Ette voi olettaa ja vaatia, että jos teille kyseessä on vain taloudellinen kysymys, sen tulisi olla sitä myös muille. Niskalaukaus on myös taloudellisempi vaihtoehto, kuin elättää vankeja eliniän verran telkien takana, mutta koska kyseessä on moraalinen valinta, useammille meistä kyse ei ole pelkästään siitä, kumpi tulee kansantaloudelle halvemmaksi. Noin vertauksena.

Samoihin kysymyksiin liittyvät myös argumentit siitä, että NATO ei ole sama asia kuin Yhdysvallat, onhan NATO virallisesti "kansainvälinen puolustusliitto". Argumentti on toki oikeassa siinä, että nämä kaksi poliittista toimijaa eivät ole sama asia. On kuitenkin tarkoituksellista harhaanjohtamista väittää, että Yhdysvallat ei olisi NATOssa keskeisin tekijä, ja liittoa vahvasti yhdessäpitävä voima. Vastaavasti minä voisin väittää, että NATO-intoilijoiden Venäjäpelolle ei ole mitään perusteita. Venäjä ei tänne koskaan ole hyökännyt, vaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto. Paperilla Venäjä oli vain tuon Liiton yksi neuvostotasavalta, ja yhtä hyvin voisimme syyllistää talvisodasta vaikkapa Tadžikistanin Sosialistista Neuvostotasavaltaa. Pitää ymmärtää katsoa oikeaa maailmaakin, ja tajuta, että molemmissa tapauksissa se, mitä paperilla lukee ei vastaa tosielämää. Venäjä oli Neuvostoliiton keskeinen tekjiä ja yhdistävä voima, aivan kuten Yhdysvallat on NATOlle.

Ja tähän tosiasiaan liittyy argumenttini siitä, että kyseessä on myös moraalinen valinta. Kaikki meistä eivät halua assosioitua siihen, että olemme Yhdysvaltojen vetämässä sotilasliittossa. Oli kyseessä taloudellisesti hyvä veto tai ei.

Viime päivinä sekä Tuulikki Ukkola että Erkki Toivanen ovat rohjenneet avata suunsa siitä väistämättömästä kehityssuunnasta, johon Itämeren kaasuputki Suomea vie. Molemmat ovat allekirjoittaneen tavoin oivaltaneet kaasuputken geo- ja turvallisuuspoliittisen merkityksen, kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, mm. viime talvena.[Ks. linkit jutun alta]

Itämeren kaasuputki on hanke, jossa tiivistyy koko läntisen Euraasian geopoliittinen ilmastonmuutos. Se muuttaa vääjäämättömällä tavalla koko Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Putken valmistumisen jälkeen Suomi nimittäin kuuluu taas vähintään yhtä tiukasti Venäjän etupiiriin kuin Neuvostoliiton aikoina. Itämeren kaasuputki on Suomen kannalta mitä suurimmassa määrin turvallisuuspoliittinen hanke, vaikka valtiojohtomme ei sitä uskallakaan ääneen sanoa. Ukkola toteaakin osuvasti:

http://tuulikkiukkola.blogit.uusisuomi.fi/2009/09/03/kaasuputki-eduskuntaan/

---

"Suomi on jälleen rähmällään suuren ja mahtavan naapurin edessä. Niin presidentti, pääministeri kuin koko hallituskin kumartavat itään kaasuputki kaulassa. Kukaan ei uskalla sanoa, että kaasuputki on turvallisuusuhka, onhan Venäjä ilmoittanut, että heidän pohjoisen laivastonsa tehtävänä on valvoa putken turvallisuutta. [...]

Aivan hiljattain niin presidentti kuin pääministerikin tapasivat Putinin, Venäjän todellisen johtajan. Mitä Putin vaati Suomelta? Mitä johtajamme lupasivat Putinille? Joka tapauksessa Suomi nöyrtyi ja hallitus kiirehtii antamaan kaasuputkiluvan ennen ympäristöviranomaisten selvityksen valmistumista. [...]

Mitä Venäjä tarkoittaa putken sotilaallisella valvonnalla?

Merkitseekö tämä sitä, että Venäjä aikoo vaatia Suomelta tukikohtaa kaasuputkea turvaamaan tuleville sotalaivoille?"

---

Ukkola on oikeilla jäljillä. Kaasuputkesta tulee Venäjälle ensiarvoisen tärkeä energianvientiväylä Saksaan ja Länsi-Eurooppaan, ja siksi sen "turvaaminen" tulee olemaan Venäjälle yksi maan tärkeimmistä turvallisuuspoliittisista prioriteeteista Itämerellä.

Toivanen vuorostaan valottaa Vladimin Prohanovin sanoin osuvasti itänaapurissamme vallitsevaa ajattelutapaa ja tavoitteita:

http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/erkkitoivanen/venaja-ja-kaasuputki

---

"”Venäjän kolmas imperiumi, Romanovien valtakausi, kesti 300 vuotta kunnes sortui 1917 liberaalien arvojen päästyä jälleen kerran voitolle”, kirjoittaa Prohanov 2008. ”Stalin nosti Venäjän kuilusta johon liberaalit olivat maan syösseet ja rakensi uuden imperiumin verellä ja teräksellä. Niin syntyi Venäjän neljäs imperiumi, kunnes liberalismin iskut murskasivat sen 1990-luvun alussa”. Prohanovin silmissä Gorbatshov ja Jeltsin olivat maanpettureita, jotka möivät imperiumin lännen liberaaleille. Hän jatkaa: ”Vuosisadan vaihtuessa päätettiin vihdoin hylätä kuolleena syntynyt ajatus kansallisvaltiosta. Tshetshenian toisen sodan jälkeen Venäjän imperiumi alkoi toipua Vladimir Putinin johdolla. Etelä-Ossetian vapautussodan (Georgian sodan 2008) jälkeen Venäjä osoitti olevansa valmis palauttamaan valtaansa ne alueet, joilta sen oli ollut väistyttävä heikkoutensa vuosina”.

Itse kukin voi antaa noille ajatuksille arvon jonka katsoo niiden ansaitsevan, mutta ne tuovat mieleen Vladimir Putinin sanat viisi vuotta sitten, kun hän kutsui Neuvostoliiton romahdusta ”1900-luvun suurimmaksi historialliseksi katastrofiksi” ja onnitteli maanmiehiään siitä, että heidän oli ”onnistunut säilyttää, kaikista vaikeuksista huolimatta, identiteettinsä ytimessä olennaisin siitä jättiläisestä, joka oli Neuvostoliitto”.

Niin ikään viisi vuotta sitten Nezavisimaja Gazetassa ilmaistiin jokseenkin suorin sanoin Venäjän energiapolitiikan tavoitteet: ”Länsimaiden riippuvuus Venäjän energiasta kasvaa kaiken aikaa, kunnes ne tulevat lopulta tilanteeseen, jossa niiden on hyväksyttävä Venäjän kasvava sotilaallinen, poliittinen ja taloudellinen vaikutusvalta entiseen Neuvostoliittoon kuuluneilla alueilla”. Viime vuonna samassa ”itsenäiseksi” itseään kutsuvassa lehdessä mentiin pitemmälle: ”Euroopan Unionin ja Venäjän liitto, johon liitettäisiin Kaspianmeren rantavaltiot, voisi lopulta taata, että Yhdysvallat menettää suurpoliittisen asemansa”. [...]

---

Toivanen tekee myös huomion, jonka pitäisi olla ilmiselvä kaikille:

---

Vaikka Venäjä luopuisikin imperiaalisista hankkeistaan, olemmeko tulleet kyllin selvästi ajatelleeksi Itämeren tulevaisuutta ”Rauhan Merenä”, jos putkihanke toteutuu? Kun Venäjän laivasto partioi Gotlannin vesillä, ruotsalaiset alkanevat vaatia hallitustaan liittämään puolustuskykynsä riisuneen maan Natoon Baltian ja Puolan rinnalle. Entä Suomi? Jättäydymmekö ainoana rantavaltiona Venäjän vaikutuspiiriin?"

---

Vastaus viimeiseen kysymyksen on: Kyllä jää. Suomella ei putken valmistumisen jälkeen ole enää varaa liittyä NATOon. Jos sitä yrittäisimme, edessämme olisi Georgian kohtalo. Näin siksi, että viimeistään silloin, saatika jo nyt, Venäjän on pakko muuttuneen geopoliittisen tilanteen vuoksi varmistaa, että NATO ei laajene enää Itämerellä. Putki siis lisää jännitystä ja konfliktin uhkaa, ja saa aikaan sen, että Venäjällä on oikeutettu tarve operoida sotilaallisesti NATOoon kuuluvien Baltian maiden selustassa Itämerellä.

Suomen kohtalo näyttää olevan sinetöity: Eurooppalaisista suurvalloista vain Saksalla olisi geopoliittinen intressi puolustaa Suomea mahdollista Venäjän agressiota vastaan, jos se olisi vahva ja jos se olisi Venäjän vastustaja. Saksa on kuitenkin sotilaallisesti heikko ja on valinnut strategisen liittolaisuuden Venäjän kanssa. Saksa haluaa kaasua yhtä kovasti kuin Venäjä haluaa myydä sitä. Näin ollen Suomella ei ole varaa vastustaa kaasuputkea ja joutua kahden jättiläisen puristukseen. Kohtalomme on joutua Venäjän-Saksan taloudellis-poliittisen liiton osaseksi, eli Venäjän etupiiriin, halusimme niin eli emme. Nato-juna meni jo ajat sitten.

---

(Linkit aikaisempiin kirjoituksiini: http://turjalainen.blogspot.com/2006/09/miten-ky-euroopan-kun-karhu-nousee.html ja http://turjalainen.blogspot.com/2009/03/venaja-2010-luvun-eurooppalainen.html )

Suomen puolustusvoimat tiedottaa: "Apuva! Ne jyrää meitin!"

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/64616-kenraali-%E2%80%9Dsuomi-ei-selvia-yksin%E2%80%9D

---

"Kenraali: ”Suomi ei selviä yksin”

Maavoimien esikuntapäällikön kenraalimajuri Arto Rädyn mukaan Suomi ei selviä tulevaisuudessa maanpuolustuksesta omin voimin.

Räty sanoo MTV3:n haastattelussa, että suurimpia haasteita ovat vanheneva, käytöstä poistuva materiaali sekä kalusto, jonka korvaamiseen uudella ei ehkä ole resursseja.

Rädyn mukaan pohjoismainen yhteistyö ei tuo tällä haavaa säästöjä, ja että jatkossa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.

- Uskon että turvallisuuspoliittinen ratkaisumme toimii tällä hetkellä, mutta yksin me emme selviä missään tapauksessa.""

---

Sillä lailla. Kiitos nyt vaan arvon kenraalille pyyhkeen heittämisestä kehään jo ennen kuin mitään on tapahtunut. Tottahan se on, että emme pärjäisi yksin, mutta tarviiko sitä kuuluttaa kaikille? Suomen heikkous on tosiasia, mutta se ei johdu NATO-jäsenyyden puutteesta, vaan siitä, että Suomen puolustuskykyä on alasajettu supistuksin jo 90-luvun puolivälistä alkaen. Tämä johtuu siitä, että jo tuolloin poliittisen eliittimme kammareissa päätettiin juntata Suomi osaksi EU- ja NATO-blokkia.

Nato ei anna todellisuudessa mitään etukäteisiä turvatakuita kenellekään, eikä varsinkaan maalle, jolla on saman verran maarajaa Venäjän kanssa kuin muilla Euroopan NATO-mailla yhteensä. Suomen NATO-jäsenyys takaisi ainostaan sen, että Venäjä pitää Nato-Suomea Baltian tavoin automaattisesti vihollisena ja ensi-iskun kohteena sotilaallisen konfliktin sattuessa.

Ruotsi on jo siirtymässä ammatti-armeijaan, ja Suomessakin poliittisessa eliitissä ja jopa armeijan piirissä on tahoja, jotka haluaisivat maahamme palkka-armeijan. Kuitenkin Georgian sota osoitti sen, että ammattiarmeijalla, eli koulutuksen ja kaluston laadulla ei voida kompensoida miehistön lukumäärää kuin tiettyyn rajaan asti. Ammatiarmeija pärjää puolustuksessa massa-armeijaa vastaan vain jos sen miesvahvuus on vähintään 1/3 hyökkäävän massa-armeijan vahvuudesta. 18000 georgialaista pärjäisi vain maksimissaan noin 54000 miehen massa-armeijaa vastaan, ja sekin edellyttäisi vahvoja ilmavoimia, joita Georgialla ei ollut. Siksi Venäjä löi Georgian muutamassa päivässä. Venäjällä oli yli 200 000 miestä Kaukasuksella + vahvat ilmavoimat.

Todellinen syy koko ammatti-armeija -doktriinin läpiajoon on tulevan EU-suurvallan sisäinen järjestyksenpito. Suuriin sotilasoffensiiveihin pienistä palkka-armeijoista ei ole. Sen sijaan kapinoivien maakuntien kansannousujen taltuttamiseen kylläkin (varsinkin esimerkiksi tilanteessa, jossa eräs 5 miljoonainen kansa haluaisikin vaikka väkisellä eroon EU:sta). EU:n perussopimuksen eli Lissabonin sopimuksen eli Euroopan Supervallan perustuslain myötä EU nimittäin muuttuu liittovaltioksi. Tämä on fakta. Itsenäisyyttä ei enää ole. Jos se olisi haluttu säilyttää, olisi pitänyt pysya 90-luvulla irti EU:sta ja vain ETA-alueen jäsenenä.

Hyvin koulutettu, varustettu ja motivoitunut asevelvollisarmeija lyö aina ammattiarmeijan. Ainoastaan tapauksissa, joissa ammattilaisosapuolella on tarpeeksi iso laatu- ja varusteluylivoima (eikä liian pientä miesvahvuutta) massa-armeijaan nähden, ammattiarmeija voittaa (kuten 1. Persian lahden sodassa).

Jos Suomi haluaisi päihittää Venäjän (pelkästään Venäjän luoteisen sotilasalueen joukot) ammattiarmeijalla, se tarvitsisi vähintään 130 000 miehen palkka-armeijan, jolla olisi nykyaikainen varustus ja n. 300 koneen ilmavoimat, sekä koko Suomen alueen kattava ilmatorjuntaohjuspuolustus. Moisen ammattiarmeijan varustaminen maksaisi yli kymmenkertaisesti nykyisen puolustusbudjettimme verran.

Tosiasia on, että kolminkertaistamalla puolustusbudjettimme saisimme yläpidettyä noin 50 000 miehen asevelvollisarmeijan, jonka miesvahvuus sodan tullen voitaisiin nostaa 450 000:een, emmekä tarvitsisi NATO:a. Kaiken lisäksi voisimme tuolloin ylläpitää nykyisillä valmiusjoukoillamme nykyistä parempaa j a nopeampaa vastekykyä, joka käytännössä antaisi Suomelle puolustuvoimille lähes ammatti-armeijaan verrattavan nopean isku- ja toimintakyvyn. Surkuhupaisinta tätä tietoa vasten on se, että NATO-jäsenyys pakottaisi Suomen joka tapauksessa kaksin- tai kolminkertaistamaan puolustusbudjetin, mutta rahat menisivät NATO-maiden yhteisiin toimintoihin ja kansainväliseen kriisinhallintaan Suomen puolustuskyvyn parantamisen sijasta.

Ja hyvin oleellinen kysymys minun mielestäni on, että kuinka monella Suomen sotilaalla riittää motivaatio puolustaa Supervalta-EU:n rajoja tilanteessa, jossa EU:lla tai NATO:lla ei todellisuudessa ole mitään sotilaallisia- tai geopoliittisia intressejä puolustaa Suomen aluetta? Tosiasia kun on, että Ahvenanmaa-Luulajajoki-Hammerfest -linja on se, missä vaiheessa NATO:lla on edes suunnitelmia yrittää tosissaan pysäyttää Venäjän etenemistä mahdollisessa sotatilanteessa. Itä-Länsi asetelman geopoliittiset faktat kun eivät tässä suhteessa ole muuttuneet miksikään Napoleonin ajoista.

Ehkäpä Venäläiset "vapauttavat" meidät EU:n vallasta tulevaisuudessa samaan tyyliin kuin Viron vuonna 1944? Siinä onkin NATO-intoilijoille ihmettelemistä.

"Saatanan tunarit!", Kekkonen sanoisi.

Vaikka en millään tavalla ihannoikaan Urho Kekkosta, tuota kylmän sodan ajan puoli-sosialistisen Suomen "elinikäistä presidenttiä", murhaajaa ja diktaattoria, niin olisin (pahoin pelkään että 'olen') tuossa tilanteessa hänen kanssaan samaa mieltä.

"”Ryhmän kannanotto on monilta osin hyvä. Tiedotusvälineitä kiinnostaa kuitenkin lähinnä ryhmän suhtautuminen Nato-kysymykseen. Ryhmän jäsenistä hämmentävän iso osa oli paaluttanut positiivisen Nato-kantansa julkisesti jo ennen ryhmän kokoamista”, toteaa Vasemmistonuorten puheenjohtaja Jussi Saramo.

Kokoomusjohtoisen ministeriön keräämässä ryhmässä todettiin jo sitä perustettaessa olevan poikkeuksellisen suuri joukko Nato-jäsenyyden kannattajia.

“On tuskin sattumaa, että niin moni Naton julkikannattaja valikoitui ryhmään”, Saramo sanoo.

”Alexander Stubbin mukaan on raikasta ja rohkeaa esittää sotilaallista liittoutumista. Ilmeisesti rohkeaa ja raikasta on ainoastaan sotilaallisen liittoutumisen kannattaminen. Minusta raikkainta olisi luoda Suomelle entistä vahvempi asema sotilasliittojen ulkopuolisena toimijana”, Saramo linjaa."

http://www.vasemmistonuoret.fi/?/site/jussi_saramo_kanervan_ryhmasta_sita_saa_mita_tilaa/

Kaksi viikkoa sitten alkanut Georgian sota on aloittanut uuden vaiheen koko Euroopan ja mahdollisesti koko maailman turvallisuuspoliittisessa historiassa. On syytä myöntää konkreettiset tosiasiat, eli se, että Saakasvilin päivät Georgian presidenttinä ovat pian luetut, ja edessä on vallanvaihdos, haluttiin sitä eli ei. Saakasvili joutuu kantamaan vastuun sodasta ja väistymään. On varmaa, että uusi hallitus ei ole länsimielinen. Siitä pitää huolen Venäjä, joka vetäytymisestä huolimatta pitää hallussaan Abhasiaa ja Ossetiaa, sekä miehittää ja valvoo edelleen perustamiaan puskurivyöhykkeitä; Armeija vetäytyi mutta ”rauhanturvaajat” ovat tulleet tilalle. Georgian armeija on lyöty, maa on pilkottu. Saakasvili tullaan syrjäyttämään, ja tilalle tulee Moskovan luottomiehet. Näin koko Kaukasus on jälleen Venäjän hallinnassa.

Kriisin syistä ja taustoista on ollut mediassa jos jonkinlaista kirjoittelua, mutta kaikkein silmiinpistävin, ja samalla turvallisuuspoliittisesti merkittävin tosiasia on jäänyt varsin vähälle huomiolle: huolimatta ärtyneestä diplomatiasta ja kovenneesta kielenkäytöstä, USA jätti Georgian loppujen lopuksi yksin. Sympatioista ja henkisestä tuesta huolimatta USA ei ole tehnyt mitään konkreettista estääkseen Venäjää ottamasta Georgiaa takaisin etupiiriinsä.

Georgian kriisin ydin: suurvaltojen etupiirijako

Georgian kriisi tuo turhankin selvästi mieleen asetelman Unkarin kansannousun taustalla. Tuolloin USA piti kiinni toisen maailmansodan aikana Jaltalla Stalinin kanssa tehdystä etupiirijaosta; länsi ei puuttunut Unkarin kansannousuun ja vastaavasti Neuvostoliitto ei puuttunut Suezin kriisiin. Ulospäin molemmat maat tietenkin pitivät yllä aggressiivista sanailua ja diplomatiaa, mutta toisen varpaille ei käytännössä astuttu. Näin näyttäisi olevan nytkin tilanne. USA ei käytännössä ole puuttunut Georgian sotaan, ja on jättänyt kriisin EU:n ja ETYJ:n hoidettavaksi. Venäjän näennäinen välinpitämättömyys Yhdysvaltojen diplomaattisen painostuksen edessä viittaa tähän. Onko Washington siis tehnyt uuden etupiirisopimuksen Moskovan kanssa, ja mitä se saa tällä kerralla vastineeksi? Liittyisikö tähän Yhdysvaltojen into varmistaa asemansa Lähi-Idässä ja päästä käsiksi Iranin öljyvaroihin?

Syy USA:n suostumiseen uuteen etupiiri jakoon lienee USA:n asemaa uhkaava vaikea talouskriisi ja Kaukasuksen muuttunut strateginen tilanne. Yhdysvallat pyrki NL:n hajoamisesta asti pääsemään käsiksi Kaspian ja Keski-Aasian alueen öljy- ja kaasuvaroihin. Suunnitelma oli, että alueen energiavarat kulkisivat Georgian ja Turkin kautta Venäjän ohi länteen, mistä syystä USA otti Georgian liittolaisekseen. Venäjä sai kuitenkin viime kuun alussa estettyä nämä hankkeet solmimalla yhteistyösopimukset Azerbaidzhanin ja Turkmenistanin kanssa, jolloin Gazprom ja muut venäläisyhtiöt saivat käytännössä alueelta kaasun ja öljynvientimonopolin. Näin Venäjä onnistui lopullisesti pysäyttämään amerikkalaisten yritykset saada hallintaansa Kaspian alueen energiavarat. Venäjä sulki Kaukasuksen portin amerikkalaisten edessä ja näin Georgia menetti Yhdysvalloille tarjoamansa geopoliittisen edun. USA:lla ei ole enää strategista intressiä pitää kiinni Georgiasta.

Paluu supervaltaintressien politiikkaan

USA:lla on edessään vakava taloudellinen kriisi, joka pahimmillaan uhkaa sen asemaa supervaltana. Maan talousongelmat ovat pohjimmiltaan seurausta talouden ylisuuresta öljyriippuvuudesta ja rakenteellisista ongelmista. Avain tämänkin kriisin taustojen ymmärtämiseen on nimenomaan taistelu öljyn saatavuudesta. Pitääkseen yllä talouskasvuaan ja pysyäkseen maailman johtavana supervaltana USA:n on joko hyvällä tai pahalla päästävä käsiksi Iranin öljyyn. Yhdysvallat on pyrkinyt parantamaan suhteita Teheraniin ja harkinnut suoraa vuoropuhelua Iranin kanssa. Mielenkiintoista onkin, että amerikkalaisten öljy-yhtiöiden pääsy Iranin öljykentille on osa Iranille tarjottua ”kannustinpakettia”, jos Teheran suostuu lopettamaan uraanin rikastuksen. Samaan aikaan USA kuitenkin jatkaa edelleen voimiensa keskittämistä Persian lahdella.

Venäjä haluaa palauttaa oman supervalta-asemansa. Siihen se nimenomaan tarvitsee sekä Keski-Aasian ja Kaspian alueen enegiavaroja, että Ukrainaa. Jo 80-luvun alussa amerikkalaiset strategia-asiantuntijat laskivat, että Neuvostoliitto ei voisi olla supervalta, jos Ukraina eroaisi siitä, sillä se muodosti niin tärkeän osan maan alueesta, väestöstä, sekä raudan, hiilen ja ennen kaikkea viljan tuotannosta. On nimittäin laskettu, että ilman omia puutarhapalstojaan kolmasosa venäläisistä olisi kuollut 90-luvulla nälkään Ukrainan viljan virratessa Venäjän sijasta lännen markkinoille.

Ei ole mikään sattuma, että NATO viime kevään huippukokouksessaan lykkäsi ”toistaiseksi” Ukrainan ja Georgian jäsenyyttä puolustusliitossa. Huolimatta siitä, että muodollisesti jäsenyys kaatui Länsi-Euroopan NATO-maiden vastustukseen, taustalla oli todennäköisesti vaihtokaupat. Näin siksi, että kuun alussa pidetyssä Shanghain Yhteistyöjärjestön SCO:n kokouksessa Venäjä, Kiinan suostumuksella, puolestaan lykkäsi ”toistaiseksi” Iranin ja Pakistanin jäsenyyttä Euraasian talous- ja sotilasliitossa, mikä olisi antanut Iranille turvatakuut USA:ta vastaan.

Sattuma ei ole sekään, että USA:n viimeaikainen lisääntynyt voimien keskittäminen Persianlahdelle ja Venäjän joukkojen keskittämiset Kaukasukselle ovat myös tapahtuneet samaan aikaan. USA on tällä hetkellä keskittänyt alueelle 75% kaikesta laivastostaan ja yli puolet maavoimiensa taistelujoukoista. Lähestyvien presidentinvaalien johdosta iskua Iraniin on kuitenkin lykätty vaalien yli, ja republikaanihallinto on liennyttänyt maan suhteita Iraniin saadakseen öljyn hinnan alas, ja edistääkseen McCainin läpimenomahdollisuuksia. Israelilaisten tiedustelulähteiden mukaan heinäkuun huipusta alentunut öljyn hinta nimenomaan johtuisi Iranin ja USA:n salaisesta sopimuksesta, jossa maat sopivat, että Iran lisäisi öljynvientiään, ja USA taas liennyttäisi sotilaallista uhkaa ja vähentäisi diplomatialla jännitystä Lähi-Idässä. Syy sopimuksen paljastamiselle lienee Israelin ärtymys USA:n viivyttelyyn Iraniin tehtävän iskun suhteen.

Venäjän paluu supervallaksi – Hyvästit Suomen NATO-optiolle

Venäjä on Putinin johdolla vakaasti päättänyt palauttaa itselleen NL:n romahduksessa menettämänsä supervalta-aseman, ja sillä on myös siihen tarvittava voima ja kyky, sekä tarvittavat suurvaltapoliittiset olosuhteet. Ikävä kyllä tämä tulee koitumaan Ukrainan kohtaloksi, sillä Georgian sota oli Venäjälle vain sivustan varmistus operaatio, ja maan uuden sotilaallisen voiman julistus, jolla se varmisti Kaukasuksen hallinnan ennen varsinaista päämääräänsä. On selvää, että Ukraina tullaan palauttamaan Moskovan valtapiiriin, joko hyvällä tai pahalla.

Suomen kannalta on joka tapauksessa selvää, että ikkuna NATO-jäsenyyteen on sulkeutunut. Suomen NATO-optio tuli ja meni jo 90-luvulla. Venäjä joutui nielemään katkerana Baltian maiden jäsenyyden läntisessä puolustusliitossa, koska se oli 90-luvun lopulla sekä taloutensa että sotilaallisen voimansa puolesta NL:n romahduksen jälkeisessä aallonpohjassa, eikä sillä ollut todellista voimaa tai kykyä estää niiden NATO-jäsenyyttä. Tilanne on kuitenkin nyt aivan toinen. Nykyisessä tilanteessa, Georgian sodan aiheuttamien suurvaltapoliittisten muutosten jälkeen, voimansa tunnossa asemiaan palauttava Venäjä pitäisi Suomen NATO-jäsenyyttä lähinnä itseensä kohdistuvana provokaationa, ja on selvää, ettei Venäjä sitä nykyisten olosuhteiden vallitessa sitä suvaitsisi, kuten ei Georgiankaan kohdalla. NATO:lla ei ole Suomessa juurikaan geopoliittisia intressejä, toisin kuin Venäjällä, jolla olisi sodan tullen tarve turvata Pietarin alueen ja varsinkin Kuolan niemimaan tukikohtien turvallisuus. Nykyinen liittoutumaton Suomi muodostaa Venäjälle tärkeän puskurivyöhykkeen länteen päin, ja on selvää, että maamme NATO-jäsenyys muuttaisi oleellisesti tilannetta.

On huomattava, että vakaasti takaisin supervallaksi aivovalla Venäjällä on naapurissaan enää vain kaksi NATOon kuulumatonta maata, jotka eivät, ainakaan toistaiseksi, ole vielä sen etupiirissä; Ukraina ja Suomi. Toivottavasti jokainen tajuaa mitä tämä merkitsee, ja osaa tehdä tarvittavat johtopäätökset.

Toissapäivänä valpastuin sohvalla istuessani uutiseen, että Stubb on lähdössä jenkkeihin tapaamaan "Condia". Etyj-kokouksen nimissä, mutta kuulostaapa taas niin perinteiseltä. Stubin ja muiden porvareiden / naton puolustajien, nato-leegoa kolottaa ja nämä tapaamiset antaa sille hieman hoivaa. Saadaanpahan taas ruskeampi kieli ja parempi mieli, vai miten se oli? Tommonen jenkkien nuoleminen on lähinnä ällöttävää. Ja mikä on piste i:n päälle? Stubb vie "Condin" lätkämatsiin, keinolla millä hyvänsä. Nekin rahat voisi käyttää hieman järkevämmin, vaikka ei puhutakkaan, kuin aivan ns. pienestä rahasummasta. Mutta silti, olisi mieluummin vaikka lupautunut tarjoamaan Mämmiä. Sehän on meidän ylpeys, tai joidenkin, ei mun. Näkee se "Condi" niitä pelejä jenkeissäkin ja vielä tasokkaampia sellaisia.

========================================================================

Kiinassa taas tapahtuu. Björk sai porttikiellon maahan soitettuaan kappaleen, jossa kehotetaan itsenäistymään ja mainitsi muutamaan otteeseen sen jäätävän sanan..Tibet. Kulttuuriministeriössä sanotaan "mikään, mitä ei ole hyväksytty, ei saa Kiinassa esityslupaa". Kiinassa artistin täytyy näyttää soittolista ennen konserttia. Eli, artistilta viedään heti kättelyssä taiteilijan- ja sananvapaus. Nyt Kiinassa kulttuuriministeriö kieltää maahantulon kaikilta artisteilta, jotka on ollut osallisena "Kiinan valtiollista suvereniteettia uhkaaviin tapahtumiin".

Kiina on ainoa maa, missä tällainen voi olla mahdollista. Maailmanlaajuisesti eri maiden päättäjät kokoontuvat juhlistamaan olympialaisten avajaisia, vaikka Kiina ei ole tehnyt mitään edistääkseen demokratiaa ja ihmisoikeuksia, vaikka lupasi näin kisat saatuaan. Nyt ihmettelen, että miten tällainen sallitaan maailmalla? Pelkkää kusettamista. Mukava varmaan puku päällä hymyillä salamaloisteessa avajaisissa samalla, kuin esim. Falung Kong-lahkolaisia kidutetaan mm. sähköllä ja puhallusputkilla. Aurinkoista olympiakesää...

=====================================================================