IRC-Galleria

Jak saattaa Veronicaa kotiin elokuvan jälkeen. Ilta on jo viilentymässä yöksi, ja he kävelevät jo aivan Veronican kotinurkilla.
”Veronica, muistatko silloin, kun nähtiin ensimmäisen kerran? Muistatko sen kun suudeltiin ensimmäistä kertaa? Silloin minä sinuun rakastuin. Veronica, sinä olet minun valoni pimeydessä” Jak sanoo samalla katsoessaan Veronican pitkien, vaaleiden hiusten alta löytyviin lumoavan sinisiin silmiin. Veronica painaa päänsä Jak:in olkapäälle ja sanoo:
”Muistanhan minä. Muistan senkin, kuinka silloin pidit minua kädestä ja sanoit, että mitä ikinä tapahtuisi, tulemme aina olemaan yhdessä.” Jak katsoo vielä Veronicaa ja suutelee häntä.
”Rakastan sinua. Soitellaan vielä illalla”, Veronica sanoo ja hymyilee Jak:ille. Jak jatkaa matkaansa kotiin.

Jak saapuu kotiin, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Veronican luota. Hän miettii onnistuneita treffejä. Hän astelee rappuset ylös ja avaa oven. Äänistä päätellen hänen isänsä on vielä hereillä. Takin naulakkoon laitettuaan ja kengät riisuttuaan Jak lähtee kävelemään huonettaan kohti. Hänen matkansa kuitenkin keskeytyy, sillä hänen isänsä pyytää hänet keittiöön.

Cole kysyy Jak:in saapuessa keittiöön:
”Noh, miten treffeillä meni? Oliko hauskaa?” Jak nyökkää ja ottaa jääkaapista Pepsin.
”Oikeastaan minulla olisi asiaa sinulle”, isä jatkaa.
”Asia on siis niin, että olemme muuttamassa pois Neptunesta. Olen saanut hankittua työpaikan Sunnydalesta. Mietin tätä pitkään, ja tulin siihen tulokseen, että meidän on parempi muuttaa pois täältä”, isä selittää. Jak katsoo järkyttyneenä Colea.
”Entä kaverit, opiskelu, harrastukset? Entä Veronica?” Jak huutaa ja poistuu omaan huoneeseensa ovet paukkuen.

Vielä hetki sitten Jak tunsi kuinka onnellinen hän on Veronican kanssa. Hän makaa sängyssään ja miettii. Miten suhteen käy? Hän rakastaa Veronicaa, mutta ajatus siitä, että he eivät voi nähdä on kamala. Puhelin soi. Veronica soittaa, mutta hän ei pysty vastaamaan. Ajatellessaan Veronicaa hän nukahtaa viimein.

Seuraavana iltana Jak lähtee Veronican luokse. Hän kävelee pitkin katuja, joista he ovat monesti käsi kädessä kävelleet. Hän muistaa tuon puiston, jonka penkillä he istuivat. Muistaa tuon rannan, jossa he katsoivat, kuinka kultainen aurinko laski säteensä veteen. Hän muistaa, kuinka he suutelivat siellä ensimmäisen kerran, kuinka hän tunsi sydämessään sen tunteen, rakkauden. Lähes loputtomalta tuntuneen matkan jälkeen hän saapuu Veronican ovelle, koputtaa ja odottaa. Veronica tulee avaamaan oven tuota pikaa.

"Minä ikävöin sinua todella paljon. Hei suunnittelin, että voitaisiin ensi viikolla mennä käymään elokuvissa ja syömässä. Wallace kertoi yhden tosi hyvän paikan josta...hei mikä sinulla on?" Veronica kysyy. Jak vastaa:
"Meidän pitää puhua tästä, ja en varmaan pysty ensi viikolla näkemään."
"Mitä on tapahtunut?" Veronica kysyy hätääntyneenä. He menevät Veronican huoneeseen ja Jak alkaa kertoa:
"Tätä on todella vaikea sanoa, mutta minä yritän. Minun isäni on saanut työpaikan kauempaa. Oikeastaan todella kaukaa, Sunnydalesta." Suru näkyy hänen silmistään kun hän jatkaa:
"Ja me ollaan siis muuttamassa sinne." Veronica purskahtaa itkuun. Jak halaa häntä välittömästi, ja tuntee kuinka Veronica tarttuu häneen yhä lujemmin ja lujemmin. He makaavat sängyllä hiljaa.

Lopulta Veronica kysyy:
"Entä miten meidän käy?"
"En tiedä, pystytäänkö me olemaan, jos asutaan niin kaukana. Jos en pysty tulemaan katsomaan sinua silloin, kun haluan. Enkä tiedä tekeekö se hyvää sinullekaan", Jak vastaa ääni väristen ja pyyhkii kyyneleet Veronican poskelta.

"Minä rakastan sinua, mutta nyt minun pitää mennä. Sinä olet aina minun sydämessäni ja mitä ikinä tapahtuukin tulet aina olemaan rakkainta minulle." Jak sanoo. Itkun seasta Veronica saa sanotuksi vielä:
"Minäkin rakastan sinua." Jak lähtee kulkemaan takaisin kotiin. Veronica painuu sängyn pohjalle. Hän on niin poikki, että vaipuu uneen välittömästi.

Loma on ohi, ja on aika palata takaisin kouluun. Jak on jo jonkin aikaa sitten muuttanut Sunnydaleen. Matkalla kouluun Veronica muistelee niitä hyviä hetkiä, joita hänellä oli Jak:in kanssa. Hän kävelee kulman ohi, jossa Jak odotti häntä aina aamuisin.

Koulun kellot soivat ja kaikki oppilaat menevät paikoilleen istumaan. Veronican luokassa on hiljaista. Hän katsoo tyhjää paikkaa, jossa hänen rakkaansa ennen istui. Tunnit kuluvat hitaasti, eikä opiskelusta tule mitään. Hänen päässään liikkui vain yksi ajatus, Jak. Veronica odottaa vain kotiin pääsyä, ja lopulta kellot soivat.

Veronica avaa kotioven, heittää tavaransa kasaan lattialle ja painuu huoneeseensa. Tänä iltana heidän pitäisi mennä elokuviin, niin kuin heillä aina on ollut tapana. Mutta yksin hän ei mene, sillä hän on masentunut. Loppu päivänä hän ei poistunut huoneestaan, ei syönyt mitään, eikä puhunut mitään. Hän miettii taas Jak:ia ja parahtaa lohduttomaan itkuun.

Tulee ilta, ja Veronica makaa sängyssään. Kyyneleet vierivät hänen poskeaan pitkin. Jak, hänen elämänsä rakkaus on nyt kaukana hänestä. Hän vilkaisee vielä viimeistä kertaa yhteiskuvaa heistä hänen yöpöydällään, ja huomaa valon kännykässään. Viestissä lukee:
"Tiedätkö, älä ole niiden kanssa, joiden kanssa voit elää. Ole niiden kanssa joita ilman et voi..." Veronica kuulee, kuinka hänen huoneensa ovi avautuu. Hitaasti hän katsoo taakseen ja näkee Jak:in hänen takanaan. Jak ottaa häntä kädestä, hymyilee ja sanoo: ”En voi elää ilman sinua.”

Katulamput valaisivat himmeästi Sunnydalen katuja. Veronica Mars kulki hitaasti eteenpäin kylmässä säässä. Askel askeleelta hänen jalkoihinsa koski entistä enemmän. Veronica istahti kuuraiselle puupenkille ja huokaisi pitkään. Hän puhalsi käsiinsä ilmaa ja ne lämpenivät murto-osan ajaksi. Veronica katsoi ympärilleen hioen käsiään yhteen ja nousi ylös jatkaakseen matkaa. Hän käveli katulamppujen valossa eteenpäin kotia kohti ja muutama auto huristeli ohi. Kotiovella Veronica kaivoi avaimet taskustaan ja avasi oven hiljaa. Hän astui sisään ja lukitsi oven perässään. Veronica sytytti valot päälle ja kääntyi naulakkoon päin.

Veronica meni makuuhuoneeseensa ja riisuutui mennäkseen suihkuun. Hän otti pyyhkeen tuolin karmilta ja kiirehti kylpyhuoneeseen. Veronica ripusti pyyhkeen naulakkoon ja meni suihkun alle vääntäessään vettä lämpimämmälle. Hän otti shampoota käteensä ja hieroi sen hiuksiinsa. Veronica oli aukaisemassa suihkun uudestaan kunnes tunsi jonkun terävän kaulallaan. Veronican hengitys salpaantui ja hän nielaisi. Terä siveli Veronican kaulaa ja hän oli kauhuissaan. Pian Veronica tunsi jonkun laittavan hiukset hänen kaulansa edestä pois ja sivelevän sitä jollain märällä, kuin kielellä.

Veronican hengitys kiivastui ja hän tunsi jonkun tunkeutuvan ihonsa läpi kaulaan. Ihan kuin veri olisi virrannut hänestä pois kaulan kautta. Veronica käänsi päätään vasemmalle ja joku lipaisi kielellään hänen korvaansa. Hänen päätään taivutettiin taaksepäin ja Veronica tunsi jonkun painautuvan leukansa alle. Suihku laitettiin päälle ja punainen vesi virtasi Veronican vartaloa pitkin. Veronican silmissä sumeni ja jalat pettivät alta.

Kylmä hiki virtasi Veronican otsalla kun hän aukaisi silmänsä. Hän nousi salamana istumaan ja katsoi ympärilleen. Omassa huoneessa ja omassa sängyssä. Veronica katsoi herätyskelloa, kolme aamulla. Hän huokaisi pitkään.
- Jospa se olikin vain pahaa unta, Veronica sanoi ja kävi uudestaan nukkumaan.

Kylpyhuoneessa olivat vaaleat kaakelit värjäytyneet tummanpunaisiksi ja nurkassa istui hymyillen Angelus suu veressä. Hän vain hymyili hymyilemistään ilkkuvasti katsoen. Angelus otti puukon käteensä ja lipoi sen terää kielellään. Hän katsoi Veronicaan ja alkoi nauramaan hiljaa. Nauru kaikui aavemaisesti tyhjistä seinistä. Angelus näytteli hampaitaan nauraessaan ja ne olivat veren tahrimat. Veronica katsoi itseään ja vartalo oli veren peitossa, oman veren peitossa.

Veronica aukaisi suunsa kiljuakseen mutta Angelus nousi ylös ja oli hänen luonaan salaman nopeasti pitelemässä puukkoa Veronican kaulalla.
- Et sinä tahdo kiljua, hän sanoi hymyillen ja maisteli kielellään verta huuliltaan. Veronica katsoi kauhuissaan Angelusta ja hän siveli Veronican kaulaa sormenpäillään. Angelus vei kasvonsa Veronican kasvojen viereen ja nuolaisi kielellään hänen poskeaan. Veronica oli kauhun partaalla ja hänen selkäpiitään karmi. Kylmät väreet kulkivat Veronican lävitse kun Angelus nuolaisi toisen kerran. Hän laittoi puukon Veronican silmien eteen ja Veronica näki veriset kasvonsa.
- Näytät kamalalta, Angelus nauroi ja kaatoi Veronican suihkun alle.
- Et pääse enää karkuun, hän sanoi ilkikurisesti hymyillen ja iski puukolla Veronican rintaan.

Veronica heräsi omaan huutoonsa. Hän hengitti kiivaasti ja nousi istumaan. Pian Veronican hengitys tasaantui taas normaaliksi ja hän uskalsi nousta seisomaan. Veronica käveli keittiöön ja joi lasin jääkylmää vettä. Takaisin huoneeseen mennessään hän katsoi itseään peilistä ja kiljahti. Peilissä näkyi Angelus hänen unestaan. Veronica käännähti ympäri ja ei nähnyt ketään. Hän nojasi seinään huokaisten helpotuksesta. Veronica katsoi vielä kerran peiliin ja huitaisi etuhiuksensa silmien edestä pois. Hän meni takaisin vuoteeseensa peiton alle ja katsoi kelloa, vasta viisi. Veronica yritti saada vielä unta mutta hänen mielessään pyöri vain Angelus, jonka nauru kaikui seinistä. Veronica käpertyi keräksi keskelle sänkyä. Pian hänen silmä luomensa painuivat kiinni ja...

Veronica makasi suihkun alla lattialla puukko rinnassa. Angelus istui hänen päällään hajareisin ja katsoi Veronicaa iloisesti.
- Leikitäänkö vielä hieman? Hän kysyi innostuneesti ja työnsi puukkoa vielä syvemmälle Veronican rintaan. Veronica ähkäisi kivusta.
- Ai vielä hieman? Angelus kysyi ja naurahti iloisesti. Hän otti puukosta kiinni ja veti sitä itseensä päin Veronican kylkiluiden välistä. Veronica vääntelehti kivusta mutta ääntä ei kuulunut.
- Mmm, pidätkö? Angelus kysyi tyytyväisenä ja nuolaisi Veronican kylkiluita. Angelus hymähti ja nuoli huuliaan.
- Verityyppisi taitanee olla B, hän sanoi vielä nuolien huuliaan.

Veronica katsoi Angelusta jähmettyneenä ja hän käytti tilaisuuttaan hyväkseen. Angelus otti puukon pois Veronican kylkiluiden välistä ja upotti hampaansa lihaan. Pian Veronica ei tuntenut enää kipua ja katsoi haikaillen verta imevää Angelusta. Veronica Laittoi silmänsä kiinni hetkeksi ja aukaistessaan ne hän oli omassa huoneessa. Veronica makasi sängyllään ja tunsi jonkun olevan hänen päällään. Veronica kohotti päätään ja näki Angeluksen lipovan kielellään hänen ihoaan.

Angelus silitteli puukon tekemää viiltoa Veronican kylkiluiden välissä ja katsoi häneen ahnehtivasti. Angelus otti puukon käteensä ja iski sen solisluun alapuolelle. Veronican silmät suurenivat ja hän värisi kauttaaltaan. Angelus veti puukon Veronican rinnan poikki vaakasuoraan ja naurahti innoissaan.
- Hei, hei kaunokainen! Angelus sanoi tyytyväisenä ja vilkutti Veronicalle verisellä kädellään. Veronican silmät painuivat kiinni kun Angelus upotti vielä viimeisen kerran hampaansa hänen rintaansa.

Veronica käveli valkoista valoa kohti kivusta vääntelehtien, hän tunsi vielä Angeluksen imevän verta ahnaasti. Askel askeleelta hän läheni kultaista taivaanporttia. Veronica koski sormillaan porttiin ja ne aukesivat hitaasti. Hän astui sisään ja tunsi olonsa helpottuvan.

- Nytkö jo kaunokainen kuoli, Angelus sanoi harmissaan ja nousi tyhjän ruumiin päältä pois. Nyt hän seisoi sängyn vieressä katsellen veristä ruumista, minkä hän oli viiltänyt. Angelus kohautti olkapäitään ja nosti ruumiin olkapäälleen ja hyppäsi ikkunasta.

kristen bell; no im not a hairy person..:D BUT I have very long arm hairs, and theres alot of them, but they are so very long so you cant really see them.. :) OH YOU CAN SEE THEM (Y) :DD

http://www.youtube.com/watch?v=O0V_eghQ96M&feature=related KRISTEN BELL ON IHA VTUN HAUSKA !! REPES SILLE !! :D unelmien tyttö <3