Vihaan ihmisten tapaa olla ikään kuin muodikkaita arvostamalla kaikkea sitä, mitä normaalisti ei arvostettaisi ja omaksumalla "erilaisen arvomaailman", jotta omaa statustansa saataisiin nostettua vaikkapa kaveripiirissä. Tästä on muodostunut suoranainen klisee; pakkomielteinen halu näyttää ja vaikuttaa erilaiselta. Väite, ettei ulkonäöllä ole väliä, on varsin huono, kliseinen ja yleisesti hyväksytty muodikas valhe, josta kuitenkaan kukaan ei uskalla sanoa omaa rehellistä mielipidettään. Ihmisillä on huono tapa valehdella, jotteivat he tuntisi huonoa omaatuntoa rikkoessaan "sanatonta sopimusta soveliaisuudesta".
"No ei sil oo välii milt ihminen näyttää, vaan se SISÄINEN KAUNEUS ratkasee :-)"
Ja paskan vitut. Mitä ihmiset katsovat ensimmäiseksi? Minkä pohjalta ihmiset tekevät päätelmänsä henkilöstä? Mikä ylipäätään saa ihmisen kiinnostumaan toisesta? Luonne tuskin on se ratkaiseva tekijä tässäkään. Pieni muistutus niille "erilaisille toisinajattelijoille", (ja katkeralle kirjoittajalle) jotka eivät kuitenkaan ajattele ja toimi niin kuin väittävät:
Kävelet kadulla, kohtaat aivan äärettömän HYVÄLUONTEISEN naisen/miehen "Jestas! Tuon HYVÄLUONTEISEN ja SISÄISESTI KAUNIIN naisen/miehen kanssa minä haluaisin mennä elokuviin! Menenpä juttelemaan sille, ai että mikä LUONNE!"
Näinkö? Ei varmaankaan. Rohkenen väittää, että jotkin muut ominaisuudet ihmisessä (tarkemmin sanottuna ihmiskehossa, heh-heh) kiinnittävät huomiota ja saavat tekemään päätöksen mahdollisesta lähestymisestä. Liian usein tapa ajatella 'erilailla kuin muut' on pelkkä egosentrinen tapa osoittaa oma "fiksuutensa" sen kautta, kuinka paljon epätavallisia ajatuksia on kyennyt löytämään itselleen. Mitä oudompia, sitä enemmän niiden pitäisi herättää arvostusta muissa. Menkää vittuun niiden erilaisten "hyväksyvien" ajatustenne kanssa, te muodikkaat valehtelijat.
