IRC-Galleria

Olipa kerran kolme sarvikuonoa, jotka tallustivat Afrikan savanneilla.
Oli keskikokoinen, eli normaali sarvikuono, mitättömän pieni sarvikuono ja yliluonnollisen isokokoinen sarvikuono.
No, eräänä päivänä kaverussarvikuonot näkivät todella jykevän puun. He päättivät kisailla keskenään.
Normaalikokoinen sarvikuono kettuili järkälemäiselle sarvikuonokaverilleen, että tämä ei varmana saisi kaadettua tuota puuta.
Isoin sarvikuono käski pitämään pienempää suuta ja usutti normaalikokoisen itse kokeilemaan jättimäisen puun kaatamista.
Normaalikokoinen otti ja ryntäsi kaikilla voimillaan puuta kohti. Se törmäsi puuhun järkyttävällä voimalla, mutta se ei hievahtanutkaan.
Sarvikuono puski, repi ja puri minkä pystyi, mutta kaatui lopulta henkihievereissään maahan. Se myönsi puun liian väkeväksi.

Isoin sarvikuono röhötti edelleen itsevarmana ja kauhoi maata jaloillaan.
Oli sen vuoro yrittää. Se ryntäsi puuta kohti niin, että tanner tärisi. Iso sarvikuono törmäsi kaikella massallaan puuhun ja siitä kuului järkyttävä pamaus.
Sarvikuonon sarvi iskeytyi puun runkoon, mutta katkesi ja jäi siihen törröttämään. Isoinkin sarvikuono kaatui pyörryissään maahan, mutta ei luovuttanut.
Se nousi lopulta ylös ja hakkasi, työnsi ja puski puuta monta tuntia.
Lopulta luomakunnan isoinkin sarvikuono joutui myöntämään tämän jylhän puun liian väkeväksi hänelle.

Pienin sarvikuono katsoi kavereitaan, jotka kävelivät häpeissään poispäin. Se käänsi katseensa kohti puuta.
Pienen sarvikuonon silmissä paloi kunnianhimo. Sen suonet pullistelivat ja se haki raivoa syvältä sisältään.
Kaikkia luonnon voimia vastaan se rupesi ryntäämään puuta kohti. Sen sarvi leikkasi tuulta kuin pistin pikkuruisen sarvikuonon yhä kiihdyttäessä vauhtiaan.
Kaikkia luonnonlakeja vastaan se täräytti sarvensa puuta vasten ja... vittu se puu mihinkään kaatunut.

tuli ajeltua puol kahteen asti yöhön..ja heräsin jo puoli kuudelta..en tiedä miksi heräsin..mut/yökofeiinit viel jotenki jyllätä..ärsyttävää pyörintää yms vaikku nukuttas niin pirusti..

ja onko normaalia
jos kissa katsoo pihalle
ja puhisee kuin jokin sarvikuono

pidä miust huolt kaveri
http://www.youtube.com/watch?v=z3U0udLH974&feature=related

Tästä aiheesta on pitänyt blogata jo pitkään, mutta nyt vasta sain aikaiseksi. Kyseessä ei ole mistään uudesta keksinnöstä, mutta niin mahtavasta vehkeestä, että tästä on pakko jakaa tietoa, jos vaikka joku ei oo vielä tutustunut! Jo muinaiset foinikialaiset joogit huuhteli nenäkanaviaan merivedellä saavuttaakseen laajemman tietoisuuden maailmankaikkeuden tilasta. Kyseessä on siis nenähuuhtelukannu eli tuotenimeltään Sarvikuono.

Toiminnaltaan sarvikuono on varsin yksinkertainen, heivataan lusikallinen merisuolaa sisään ja perään kädenlämpöistä vettä. Sekoitetaan vesi ja suola ja sitten kallistetaan päätä hieman eteenpäin ja kaadetaan sarvikuonosta vettä sieraimeen, joka nousee itsestään nenäonteloon ja hetken päästä lorisee toisesta sieraimesta ulos. Veden mukana tulee kaikki ylimääräiset hippuset nenästä ja yleensä huuhtelun jälkeen irtoaa eeppiset alkulimat vielä perään.

Aloitin itse nenähuuhtelukannun käytön viime kesänä siitepölyaikaan ja totesin, että pari huuhtelua päivässä vähentää kummasti allergiaoireita. Talven yli on tullut huuhdeltua kerran päivässä, aina samalla, kun käy suihkussa. Nenän huuhtelu ei tunnu mitenkään epämiellyttävältä, koska käytettävän veden suolatasapaino on sama kuin vartalossa muutenkin niin tuosta vedestä ei tule sellaista uimisesta tai suihkusta tuttua vettä nenässä -tunnetta. Lähinnä vesi vaan tuntuu viileältä tai lämpimältä ja tosi pieneltä paineelta nenässä. Toisinaan vettä saattaa valua myös suuhun, jos pää on vähän liian kallellaan eteenpäin, mutta sekään ei aiheuta ongelmia - kertaakaan ei oo vettä mennyt henkeen.

Suosittelen kaikkia kokeilemaan, helpottaa hengittämistä, puhumista ja laulamista kummasti, eikä maksa kuin kymmenisen euroa, apteekeista löytyy. =)

uuuuu sekoo pää ku pitää oottaa!