IRC-Galleria

Tahtoisko joku anaalisoida analysoida yhtä novellia avuks, tai ees tehä tosta näytelmästä esitelmän?(:

(Tumblrissa olo ei ainakaan hirveästi edistä näitä töitä...)


Ps. Miks musta tuntuu, että äikän tehtävät on aina kaikista tuskasimpia, vaikka äikkä on yks kivoimmista aineista (varsinkin koska ope)?

Strömsö on sunnuntaisin YLE FST5:llä esitettävä kodin makasiiniohjelma. Strömsö on myös huvila Vaasan Västervikissä ja saari Raaseporissa.

Kenellekään ei varmaan ole epäselvää, että kyseessä on ruotsinkielinen nimi. Tarkemmin ottaen Strömsö on paikannimi. Ström on suomeksi virta (puro, oja, joki, tms.) ja ö on saari. Jo peruskouluruotsilla pitäisi osata lausua ö oikein, eli pitkänä, niin kuin kirjain ö lausutaan: [öö]. Kun sana loppuu ö-kirjaimeen, sanotaan, että se loppuu ”ööhön”. Ei siis ”ööseen” tai ”öön”.

Tutuin esimerkki lienee Malmö, sillä sen monet taivuttavat ”Malmöön”. Google löytää sekä oikein että väärin taivutettuja Malmöitä verkkolehtien otsikoista. Pääsääntöisesti taivutusmuoto on oikein maakuntalehtien ja vastaavien julkaisujen ulkomaanuutisissa, kun taas matkailualan artikkeleissa jo näkee vääriä taivutuksia – puhumattakaan urheilutoimittajien kirjoittamista jutuista.

Vieraskielisten paikannimien taivuttamisesta on yleinen ohje: Jos ääntämys loppuu pitkään vokaaliin tai diftongiin, niin illatiivin (kysymykseen ”mihin, minne” vastaavan sijan) pääte on aina tyyppiä h + vokaali + n. Esim. Malmö [malmöö] : Malmöhön. Ei siis Malmöön tai Malmöseen.

Samalla tavalla taipuvat ruotsinkieliset suomalaiset paikannimet, kuten Brändö, Eckerö, Föglö, Jussarö, Strömsö ja Vårdö. Näihin ei kuitenkaan saa sekoittaa suomenkielisiä paikannimiä, kuten Kihniö, Köyliö ja Närpiö. Niissä ö lausutaan lyhyenä, ja taivutusmuodot ovat siten Kihniöön (tai vaihtoehtoisesti Kihniölle), Köyliöön ja Närpiöön.


LÄHTEET:

http://www.kotus.fi/index.phtml?s=461
http://www.kotus.fi/index.phtml?i=571&s=2760
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/all.html#vier-taiv-s
http://svenska.yle.fi/matochfritid/stromso.php
http://www.stromso.fi/sijainti.php
http://www.stromso.fi/yleista.php
http://ilmainensanakirja.fi/sanakirja_ruotsi-suomi/ström
http://ilmainensanakirja.fi/sanakirja_ruotsi-suomi/ö
http://fi.wikipedia.org/wiki/Strömsö

Ilmeisesti kovin moni ei ole täyttänyt KELA:n työttömyyskorvaushakemuksia. Siellä vaihtoehtoina on työtön ja työssä.

Harva sanoo "pitääkin tästä lähteä työhön". Töihin lähteminen on siis puhekielinen ilmaisu, mutta virallisissa teksteissä työssäkäyvä ihminen käy työssä. Sama muoto löytyy myös yhdyssanoista työssäjaksaminen, työssäoloehto, työssäkäyntialue ja työssäoppiminen, joista viimeinen on ainakin ammattikoululaisille tuttu.

Asiaa voi ajatella käänteisesti: työtön ei käy työssä - töitön ei käy töissä.

Jottei asia olisi näin yksinkertainen, jollakin voi tietysti olla useampi työ. Koska hän käy monessa työssä, voiko hän sitten ilmoittaa käyvänsä töissä...

i am fuckin genious

Mitä eroa on vaunuilla ja vaunuilla? Se, että toinen on monikollinen yksikkö.

Erästä aikakauslehteä lukiessa, ja vanhoja muistellessa, heräsi mieleen kysymys, miksi lastenvaunuista puhutaan aina monikkomuodossa "vaunut". Junassa on useita vaunuja, mutta lähijunassa lastenvaunujen kanssa voi mennä vain tiettyyn vaunuun: sellaiseen, jossa on tilavampi eteinen. Kaukojunissa lastenvaunut voi jättää säilytettäväksi konduktöörinvaunuun ja mennä sen jälkeen lasten kanssa lasten vaunuun.

Myös vanhanaikainen autosta käytettävä nimitys on vaunu, mutta hevosen vetämä härveli onkin vaunut. Hevosta taas voidaan kuljettaa autolla erityisessä perävaunussa, josta käytetään nimitystä hevosvaunu. Auton perävaunusta, eli peräkärrystä, käytetään joskus monikollista muotoa peräkärryt, samaan tapaan kuin hevosen vetämistä kärryistä. Toisaalta hevonenkin vetää toisinaan yksikkömuotoista kärryä.

Yksikkömuotoisia vaunuja on aiemmin mainittujen lisäksi muun muassa raitiovaunu, asuntovaunu, kaivosvaunu ja vuoristoradan vaunu.

Monikkomuotoisia vaunumaisia kulkupelejä ovat rattaat; sekä hummavetoiset että mammatyöntöiset. Ratas on tietenkin ihan eri asia, mutta olisikohan vaunun monikkomuodon perusteena käyttövoima. Hevosen tai ihmisen lihasenergialla liikkuu vaunut, kun taas kone liikuttaa vaunua tai vaunuletkaa...

Kaivosvaunun kohdalla määritelmä on varsinkin historia huomioon ottaen hankala. Ja ovathan raitiovaunutkin alun perin liikkuneet hevosten vetäminä. Jonkin verran näkee käytettävän hevosen vetämistä vaunuista yksikkömuotoa vaunu (mm. Wikipediassa valjakkovaunu on yksikössä).

Hevosmiesten tietotoimiston mukaan VR luopui perinteisistä lasten vaunuista (ELht) sekaannusten välttämiseksi. Välillä nimitystä tosin vaihdettiin puuhavaunuksi, mutta siinähän oli ilmeinen vaara sekoittaa puuhavaunut tavaraliikenteessä käytettäviin puuhakevaunuihin. Lasten puuhavaunut romutettiin. Nykyisissä kaksikerrospalveluvaunuissa (Eds ja Edfs) on vain leikkinurkkaus.

Kysyin viikko sitten, kuinka kirjoitat kellonajan. Oli melko yllättävää huomata, että suurin osa kirjoittaa sen kielitoimiston suosituksen ja standardin SFS 4175 mukaisesti pisteellä erotettuna ja ilman etunollaa.



Itse käytän kaksoispisteellistä ja etunollallista muotoa. Vasta vuonna 2006 Jyväskylän ammattikorkeakoulun projektijaksolla minulle selvisi, että Suomessa kuuluisi virallisesti käyttää erottimena pistettä. Siitä huolimatta en ole ottanut sitä tavaksi.

Jukka Korpela kirjoittaa ajan ilmaisemisesta näin:

---

Piste vai kaksoispiste erottimena?

Kun ilmaistaan kellonaika tai ajan kesto tunteina ja minuutteina, kenties myös sekunteina, niin kielitoimiston suosituksen ja standardin SFS 4175 mukaan käytetään erottimena pistettä, esim. ”12.30”.

kello 12.30
Hänen tuloksensa oli 10.05.30. [10 tuntia 5 minuuttia 30 sekuntia]
Hänen tuloksensa oli 10.05.30,6. [10 tuntia 5 minuuttia 30,6 sekuntia]

Standardin ISO 8601 ja englanninkielisen maailman käytännön mukaan taas käytetään kaksoispistettä, esim. ”12:30” ja ”10:05:30”. Yksi tärkeä syy tähän on se, että englannin kielessä piste toimii desimaalipisteenä, eikä kellonajoissa ole kyse desimaalijaotuk­sesta.

Käytännössä suomen kielessä käytetään kellonajoissa paljon myös kaksoispistettä. Se on myös hiukan selvempi kuin piste, etenkin kun pisteellä on suomessakin monia merkityksiä. Ainakin monikieliseen aineistoon tätä tapaa voi suositella.

Etunollat

Käytettiinpä erottimena pistettä tai kaksoispistettä, on aina kirjoitettava kellonajan minuutit ja sekunnit kahdella numerolla. Esimerkiksi ”klo 12:5” on väärin, samoin ”klo 12.5”.

klo 12:05
klo 12:10:08

Sen sijaan tuntien edessä ei yleensä käytetä etunollaa. Etunollan käyttö (esim. klo 07:30) on peräisin tietotekniikasta, jossa sillä tasataan kaikki kellonajat samanlevyisiksi.

klo 7:30
klo 23.30–0.30

Etunollaa voidaan kuitenkin käyttää aamuyön tunneissa selvyyden vuoksi, kun ilmaistaan aikaväli, joka ulottuu vuorokauden vaihteen yli.

klo 19–02 (tai: klo 19–2)

Kellonaikojen ilmaisun selkeys

Sellainen kellonajan merkintä kuin ”12.10” voi sekoittua päivämäärän merkintään ”12.10.”, varsinkin kun jälkimmäinen usein kirjoitetaan ilman loppupistettä. Esimerkiksi seuraava lause on kaksitulkintainen: ”Seminaari alkaa 12.10.”

Selvyyttä lisää, jos kellonajan edellä on sana ”kello” tai sen lyhenne ”klo”. Kylteistä ja ilmoituksista se usein jätetään pois tilan säästämiseksi. Päivämäärän ilmaisu ymmärretään helpommin päivämäärää tarkoittavaksi, kun kuukausi kirjoitetaan sanana tai mukaan liitetään vuosiluku.

Seminaari alkaa kello 12.10.
Seminaari alkaa 12. lokakuuta.
Seminaari alkaa 12.10.2006.


LÄHDE:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/5.2.html#klo

Tänään joulu sitten viimeistään loppuu. Ainakin sananlaskun mukaan, jossa "hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi."

Lisätietoa nuutinpäivästä: http://www.tunturisusi.com/joulu/nuutinpaiva.htm

Ettei tämä nyt ole ihan turha blogimerkintä, niin voisin samalla paljastaa oikeat ratkaisut joulu ja uusivuosi aiheisiin kyselyihin.



Joulun toivottamisessa tärkeintä on muistaa... no läheisiä ihmisiä tietenkin... mutta myös se, että juhlapäivien nimet kirjoitetaan suomessa pienellä alkukirjaimella. Huutomerkkiä ennen ei käytetä välilyöntiä.




Tässä on kaksi oikeaa vaihtoehtoa. Erona näillä on se, haluaako toivottaa hyvää vuoden vaihtumisen juhlaa (uuttavuotta) vai hyvää kokonaista uutta vuotta. Kummatkin tietysti pienellä alkukirjaimella. Ja ennen huutomerkkiä ei sitten edelleenkään laiteta sitä välilyöntiä.

Mieluummin on komparoitunut adverbi perusmuodosta mielellään. Kysymyksen otsikossa esiintynyt perusmuoto mieluusti vaikuttaa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen aineiston perusteella olevan melko harvinainen. Verkossa olevasta Suomi Sanakirja.fi:stä sana kyllä löytyy, ja Googlen hakutulokset kertovat oman totuutensa. Niin tai näin. Ehkä parempi otsikko kysymykselle olisi ollut "Enemmän kuin mielellään", vaikka itse ongelmaa otsikon teksti tuskin olisi ratkaissut.



Nettikonkari ja kielentutkija Jukka Korpela kirjoittaa Kielenoppaassaan seuraavaa:

Oikea kirjoitusasu on ”mieluummin”, ei ”mielummin”. Eri sana on ”mieluimmin”, joka on superlatiivinen eli tarkoittaa ’kaikkein mieluisimmin’. On vaikea arvioida, miksi asu ”mielummin” on niinkin yleinen kuin on (joskin harvinaisempi kuin oikea asu). Tähän vaikuttaa ehkä sanan alkuperän epäselvyys: kantasanaksi on ajateltava kuvitteellinen sana ”mieluu”.

Sana ”mieluummin” on myös merkitykseltään hiukan ongelmallinen. Yleensä se tarkoittaa sananmukaisesti mieluisuutta, siis sitä, että jokin on enemmän jonkun mieleen kuin jokin muu. Mutta sanaa käytetään myös merkityksessä ’pikemmin’. Tästä Nykysuomen sanakirja esittää pari esimerkkiä, joten käytäntöä ei voi pitää suoranaisena virheenä. Epäselvyyksiä voi kyllä syntyä. Jos koirarodun määritelmässä kirjoitetaan, että rintakehä on ”mieluummin syvä kuin leveä”, se voi kielellisesti tarkoittaa joko sitä, että sekä syvä että leveä kelpaavat mutta syvä on parempi, tai sitä, että rintakehän pitää olla pikemmin syvä kuin leveä, siis joko syvä tai ainakin syvänpuoleinen. Jos tarkoitetaan jälkimmäistä, olisi parempi käyttää pikemmin-sanaa tai muuta selvempää ilmausta. (http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/6.4.html)



Jos kokeilee googlettaa sanaa mielummin, tulee ensimmäisenä hakutuloksena:
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/seksi/1664412/miksit-rumat-naiset-ottaa-mielummin-spermat-suuhun/

Ehkä tuo kertoo jotain kieliopin nykytilasta... tai sitten ei. :D


LÄHTEET:

http://en.wiktionary.org/wiki/mieluummin
http://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=681
http://suomisanakirja.fi/mieluusti
http://en.wiktionary.org/wiki/mieluummin

Oheislukemista: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=3345

Yläpuolella näkyvät oikeat vastaukset. Räystääseen kävisi väljästi tulkittuna molemmat vaihtoehdot: yleensä räystäs tippuu vain vettä, mutta pahimmassa tapauksessa koko räystäsrakennelma (tai ainakin räystäskouru) voi pudota maahan lumen painosta.

Muistisääntö siihen, mikä tippuu ja mikä putoaa on tämä:
Nesteet tippuvat - kiinteät kappaleet putoavat.

Tippua

---

Tarkemmin sanottuna tippuminen on nesteen putoilua tippoina tai pisaroina. Esimerkiksi: Hanasta tippui vettä. Haavasta tippuu verta. Uurasti niin, että hiki tippui. Vettä tippuvat vaatteet. Kyselyssä tähän ryhmään kuuluivat veri ja räystäs (vesi).

Tippumista voidaan käyttää joissakin tapauksissa muustakin kuin nesteestä. Lähinnä silloin, kun pienet kappaleet putoilevat tai varisevat. Esimerkiksi: Katosta tippui rappausta. Ylikypsät marjat olivat tippuneet itsekseen maahan. Tämän tyyppisiä tapauksia ei kyselyssä esiintynyt.

Kolmas tippumisen käyttötapa on kuvaannollinen. Sitä käytetään lähinnä rennommassa kielessä merkityksessä herua tai tihkua. Esimerkiksi: Tietoja tippui vähitellen. Häneltä ei tippunut keräykseen senttiäkään. Kyselyn viimeinen kysymys viikkorahasta oli esimerkki tästä. Vastausmääristä päätellen se oli kaikkein helpoin.

Pudota

---

Putoaminen tarkoittaa yleisesti ottaen liikkumista alaspäin (usein vapaasti painovoiman vaikutuksesta). Esimerkiksi: Kynä putosi pöydältä. Lehdet putoavat puista. Villen housut putosivat. Kyselyssä tähän ryhmään kuuluivat leipä, lentokone ja vasara. Tuloksista on mielenkiintoista huomata, että mitä raskaammasta esineestä oli kyse, sitä useampi oli veikannut putoamista. Oikeilla jäljillä tavallaan.

Toinen merkitys putoamiselle on enemmän kuvaannollinen. Putoaminen tarkoittaa alempaan arvoasemaan joutumista. Esimerkiksi: Yhtye putosi listalta. Sarjan kakkonen putosi jo ensimmäisessä karsinnassa. Kyselyssä tähän ryhmään kuului joukkue.

Kuvaannollisuutta on myös näissä ilmaisuissa: Pudota kärryiltä. Tekstistä on pudonnut pari sanaa pois.

Kolmas merkitys putoamiselle on lämpötilan, lukumäärän tai muun arvon väheneminen. Esimerkiksi: Kävijämäärät ovat pudonneet puoleen viime vuodesta. Lämpötila putosi viime yönä alle nollaan. Monissa tapauksissa parempikin vaihtoehto löytyy (kävijämäärät ovat pienentyneet tai laskeneet, lämpötila laski). Kyselyssä tähän ryhmään kuului paino.

Eikö nesteet sitte voi muka pudota? Mulla ainaki on pudonnu kokis lattialle.

---

Nestemäisten aineiden nimiä käytetään myös annosten ja pakkausten niminä: purkki maitoa on maito ja kupillinen kahvia on kahvi. Niinpä esimerkiksi keittimessä kahvi tippuu, mutta jos lehteä lukiessa vahingossa tönäisee täyden kupin pöydän reunalta, silloin kahvi putoaa.


LÄHTEET:
http://suomisanakirja.fi/pudota
http://suomisanakirja.fi/tippua
http://fi.wiktionary.org/wiki/pudota
http://fi.wiktionary.org/wiki/tippua
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/3.2.html