IRC-Galleria

Juuson lähtiessä Hollantiin työharjoitteluun, päätin ottaa valtuudet kirjoittaa omia muistelmiani bassonauhoituksista. Tai yhden päivän ja yhden aamun ne veivät kaiken kaikkiaan aikaa.

18.12.2008

Heräilen normaalisti, mutta tietenkin erittäin laiskasti. Punaisen herätyskelloni karu valitus ei ota loppuakseen, joten päätän sammuttaa sen kokonaan. Kuinka ollakkaan muutaman minuutin viiveellä tästä korviini kantautuu Killswitch Engagen versiointi legendaarisesta Dion ”Holy Diverista”. Kysymys kuuluu, kuka julkeaa soittaa minulle tähän aikaan aamusta? Vastaus on sitäkin selvempi; Juuso ”Buja” Timonen, joka ilmoitti menevänsä bassoja nauhoittamaan! Nopean peilin edessä irvistelyn jälkeen, käväisen pari tuntia opinahjossa (onneksi on tuokin velvoite ollutta ja mennyttä) ja painun hyppäreillä studiolle. Sieltä löydän kaksi miestä onnesta tuupertuneina. Tuottajamme Teemu ”Timbaland, T-Bone” Liekkala, joka hörppii kahvia ja painelee RECkiä samalla, kun Buja lätkii paskan ruskeaa bassoaan tyylillä mihin aiemmin olen törmännyt vain Mudvaynen lajitoverin työskentelyssä. Nupit väännetään kaakkoon ja homma saa luvan jatkua.

Päivä vaihtuu iltaan ja Harri Mäkelä, tuo rajujen kommenttien ja ilmiömäisen vittuilun taitava kitarasankari, saapuu jakamaan mielipiteitään Juuson työskentelystä. Ilman sen kummempia vastalauseita työ saa jälleen jatkua rauhallisen seksikkään näppäilyn ja tylyn runnomisen ilmapiirissä. Kaiken kaikkiaan tänä päivänä bassoja meni nauhalle 6½ biisiä, joten lopuissakaan ei pitäisi olla mitään ongelmia.

Joku aamu.03.2009

Huhujen mukaan (itse en ollut läsnä) Juuso oli aamutuimaan 8-9 aikoihin pöräyttänyt Jyväskylään Timbalandin asunnolle ja kolmessa tunnissa viimeistellyt levymme bassot. Mukaan saatiin PRIMUSta, TOOLia, MUDVAYNEa ja Bujaata itseään ennen kaikkea, joten näin muun bändin puolesta voin sanoa, että olemme erittäin tyytyväisiä.

NYKYINEN TILANNE:

Laulunauhoitukset ovat käynnissä ja n. puolet biiseistä alkaa olla valmiina. Hidas tahti äänittämisessä johtuu Anan ja Harrin armeijasta, mutta joka loma käytetään hyväksi ja tulos kuulostaa kerrassaan murskaavalta. Pian pääsette itsekkin kuulemaan!

Nonni! Myöhässä aloin tätäki kirjottamaan, mut parempi nyt kuin ei millonkaan. Eli siis NSOL:n tuleva julkaisu on saanut jo rytmit alleen, kun olin 29 - 31.7 Lutakon kolmannen kerroksen pierulta haisevassa kopissa niitä nauhoittamassa. Ja näinhän siinä sitten kävi:

Tiistai 29.7

Hohhoi! Kello herättää 7.15. Noin 45minuutin sisään Tero Luukkonen tulee minut tästä noutamaan ja roudaamisen karu raataminen on tosiasia. Ajamme nuokkarille, puran setin, hämmästelemme miten pösöön voi mahtua koko setti ja vielä Petteri Kattaisen mentävä reikä. Auto ei kuitenkaan ole siitä suurimmasta päästä. Matka kohti Jyväskylää voi alkaa!

Ensimmäisenä etappina vuorossa on Musikantti, josta käyn noutamassa uudet kalvot ja muutaman parin kapuloita. Kello lähestyy tappavan varmasti kymmentä, jolloin meidän olisi määrä olla tapaamassa REC- nappulaa painavaa Sami "Myyrä" Niittykoskea. Tutustuin kyseiseen herraan jo aiemmin "Code For Silencen" nauhotuksissa (kun olin rumpuja "tuottamassa") ja sain samalla ruinattua itsellenikin tämän nauhoitussession. Loisto tyyppi, joka toi mukanaan NSOL:n uskollisen tuottajan ja entisen naapurini Teemu Liekkalan (Manufacturer's Pride,CodeforSilence,BeyondtheDream..).

Jahka sisälle pääsimme aloitin rumpujen virittelyn yhdessä Teron kanssa ja samalla Sami och Teemu häippäsivät jotain salaista tehtävää suorittamaan. Pian kuitenkin Myyrä palasi ja setin kasattua mikkien asettelu alkoi. Päivän mottona tuntui olevan "tätä en ole vielä kokeillut, mut kokeillaan nyt"! Välillä osoitin lievää huolestumista, että toivottavasti tämä ei vaikuta negatiivisesti lopputulokseen. Huolestuminen olisi kannattanut jättää väliin, sillä ensinnäkin soundit tykitti pirun hyvin ja sain vähän väliä muistutuksia siitä miten olin äkkäillyt mikityksiä tehdessä! Äkkäily on tietenki kärjistettyä, mutta kyllä siitä hyvät naurut irtosi, ainakin muille studiossa pyöriville.

Päivän päätteeksi päätin kokeilla kahta levyn aloittavaa kappaletta. Kummatkin meni, mutta ei ehkä niin hyvin kuin olisin halunnut. Virrat pois ja uutta puhtia seuraavaan päivään hakemaan. Reitti oli baarin kautta örisevän veljeni Antin kämpälle Vaasankadulle...

Keskiviikko 30.7

The DAY oli valmis alkamaan kun kännykän herätyskello tykitti 8.30 aikoihin. Olo oli varsin mainio illan seikkailuista huolimatta ja sovittu tapaaminen myyränkolossa oli yhdeksältä. Teemu tuli noutamaan minut näppärällä pikku "kauppakassilla" ja saavuimme 10min myöhässä kun pysähdyimme ostamaan aamupalaa.

Itse studiolla tekeminen alkoi miltein samantien! Kun kuuntelimme mitä edellisenä päivänä oli tarttunut nauhalle, niin päätin heti, että vedän työnimellä "uus nopee" biisin uudestaan ja ratkaisu oli selvästi se oikea! Ilmeisesti se kaikkein kovin jännitys ja jäykkyys oli purkautunut pois, kun jo toisen oton jälkeen peukalot tarkkaamon puolelta nousivat pystyyn. Tästä innostuin kuin pikku possu kauraa nähdessään ja jatkoin kappale kerrallaan samalla draivilla.

Kun nelisen biisiä oli purkissa, ja kello ei edes yhtä, niin lähdimme syömään. Ruokapaikkana sai toimia Seppälän prisman lounas tarjoilu, joka oli kahdeksan euron kiskurihinnan väärti. Ruuan jälkeen kiertelimme vähän kaupassa ja lähdimme takaisin studiolle. Napa ruskasi ja tällä kertaa kolmanteen kerrokseen pitikin mennä hissillä, raastavien rappujen sijaan.

Ylhäälle päästyämme pistimme temmot kohilleen ja aloin taas paukuttelemaan. Minun onneksi huomasin, että se raivo jolla olin päässyt alkuun, ei ollut hävinnyt mihinkään! Peukaloita nousi ja ylimääräisiä viserryksiäkin kuului tarkkaamon puolelta. Kitaristimme Otto ja Samin apulaismies Tero oli liittynyt jengiin.

Enää muutama biisi jäljellä!? Miten tässä näin pääsi käymään. Basisti Juuso ja pian itse päällikkö perseenreikä Harri Mäkelä liittyivät myös joukkoon suloiseen. Tässä vaiheessa siis lasin takaa kommentteja jakoi enää vain koko muu bändi (paitsi Ana) ja Myyrä, kun Teemu joutui poistumaan Manufacturer's Priden syntikoita nauhottamaan. Tälläkään ei onneksi ollut mitään huonoja seuraamuksia, kun nauhoitettujen kappaleiden määrä läheni yhdeksää ja kello ei ollut edes viittä! Ennen viimeistä kappaletta otin vielä ensimmäisenkin kappaleen uudestaan ja DONE!

Lämmin käden puristus Otolta ja onnittelut! Kaikki kappaleet yhdessä päivässä ja olo ei voisi olla helpottuneempi. Studiolta Anan luo suihkuun ja illalla kyseisen herran ja Teemun kanssa katsomaan uusi Batman. Leffakin oli ihan ärsyttävän hyvä! Nukkumaan timbalandin (Teemun) lattialle ja miettimään mitä sitä tuli taas tehtyä.

Torstai 31.7

Herään joskus 8.00 kun Teemu näpyttää tietokonetta. Hetken pyörimisen ja puutumisen jälkeen kapuan ylös ja kiskaisen vanhat kunnon ruudulliset sortsit jalkaan. Kävelen keittiöön, jossa Teemun mokkamasteri laulaa poreilevaa kieltään ja mies itse paistaa kananmunia! Muka viiden tähden hotelli. No, Sami tulee meitä noutamaan siinä kymmenen aikoihin ja ajamme kaupan kautta studiolle. Ja mitäs siellä? No ei mitään. Ihmetellään vaan eilisiä tekemisiä ja päädytään siihen tulokseen, että homma on mennyt nappiin. Raidat pakataan ja rummut kanssa! Meikän reissu oli sitten tässä ja eipä se kait paremmin oisi voinut mennä.

Kitaroita nauhoitellaan joskus tässä muutaman viikon sisään ja kielisankarit kirjoittakoot omat tarinansa miten heillä on mennyt. Fabio kiittää ja kuittaa!

Tähän loppuun vielä biisit työnimillä:

(1. Intro)
2. Uus Ana
3. Uus Nopee
4. Kukko
5. Limitti
6. Dracula(krapula)
7. Panikki
8. Ia Ia a a
9. Oton p****n haku biisi
10. Hatebreed