IRC-Galleria

Tosiaan, pääsin koulusta klo 13, myöhästyin bussista, ja olin sit lopulta joskus kahen jälkee kotona, piti siivota, sit aloinki syömään, lukeen historia-lehtiä ja syömään vähn lisää. Huone on vieki sotkune ja kohta syön taas lisää. Ei muuta.
sivistyin mm.
-keskitysleirien ihmiskokeista
-perunasta
-elefanttimiehestä
-charles mansonista
-ydinaseista
-hitleristä
-nagasakista
-hitlerin viiksistä
-puuvillatehtaista
-paaveista
-Mussolinista
-pisan kaltevasta tornista
-pakkosteriloinnista
-kennedyn murhasta
-miehen mietteistä naisista
-empire state buildingista
-Darwinista
-STASIsta
-Kamikaze-lentäjistä
ja sillee. ja tos oli vaan siis esimerkkejä

Aurinko huoraa itseään kaihdinten läpi
koko kaupungille
ja herään vierestäsi ylivalottuneena.

Katson lapaluitasi
ja lapsenomaista tyhjyyttä,
joka koristaa kasvojasi
kun henkesi leijuu kuin Asrah
vuosia menneisyyden suuntaan.

Taivas on laite,
johon tuhon enkeleillä on avaimet
- otsa ikkunaa vasten suljen silmät
kaikki alkaa muuttua diskreetistä jatkuvaksi
kunnes ajatukset saavuttavat syklisen tilan
ja mietin vain että minä en olisi tehnyt
näin montaa virhettä
mutta historia on täynnä idiootteja
ja niin on totta puhuen nykyisyyskin.

Antakaa minulle jokin mielipuolinen voima
jolla tummanharmaa meri menettää järkensä
ja muuttuu altaista pylväiksi -
mullistamaan
tämän hapettuvalla tavalla kellertävän maailman
jonka ilma polttaa keuhkoja
kuin radioaktiivinen lumi.

Kai se olisi sielunsa myymisen arvoista
katsoa viimeiseltä tasanteelta
kun planeetta rauhoittuu hiljaisuuteen
ja paleltumat otettaisiin vastaan stoalaisella ilolla
eikä mikään viiltäisi syvälle
taustakohinan noustessa peittämään dynamiikan.

En tohtinut sanoa ääneen tietäväni mitä sinä tunnet
koska silloin tietäisin sinun varmasti kuulevan lauseeni

Runollisuus ja tulkinnanvaraisuus
ovat minulle helpompia ratkaisuja
Toivottavasti se ei haittaa

Olenhan kuitenkin äärimmäisen peittelemätön
- mieleni luovutettuna grafiittina paperille,
jotkut näkyvillä pieninä pikseleinä pienissä kirjaimissa
elämäni suuruisissa runoissa

Lukiessasi tätä toivottavasti tiedät
minun puhuvan juuri sinusta
ja siitä että olet se uusien kokemusten kirkas puoli
joka antaa syyn pitää taas pään pystyssä
ja hengittää lisää savua kylmettämään sormenpäitä

Minä aistin, mitä tunnet
Se uutuuden kylmä ja sähköinen katku etoo sinua

On ongelmallista aloittaa taival,
jos seinät ja mieli on tapetoitu
edellismyrskyn merkityksellisellä historialla

Sinun lienee pakko pitää asiat järjestyksessä
ja energiaahan sinulla riittää
Minä taas olen entropian luonnollinen pyrkimys
- se suuri haje täynnä syvää epävarmuutta.

Mitä minulla on sinulle antaa,
jos vaeltelevassa olemuksessasi
se etääntynyt suola särkyneessä vaasissa merkitsee
kaikkea?

Etäältä joku tuntematon siteerasi minua itselleni
"Päivällä sä otat aurinkoo."
Taidankin jo huomenna kylpeä valonsäteissä
ja puhaltaa itseeni hieman naiivia toivoa sinusta

Lue tunteeni
rivien välistä
säikähtämättä.