Verrattain verkkaisen lukurumban ja kiihkeän pääsykoesamban jälkeen on kiva pitää välillä näpeissään opuksia, joita ei tarvitse opetella ulkoa.
Lukemattomien (sanan molemmissa merkityksissä) kirjojen pinoa on vain alettava aktiivisesti annihiloimaan; viimeistelin tässä juuri Richard Dawkinsin Jumalharhan esipuheet. Tästä voi muuten tulla jännää.
