IRC-Galleria

I'm so satan, I shit devils.

"Kaikkivaltias tarvitsee apua löytääkseen ihmisten sydämiin. Niinpä kirkko on aina keskittänyt voimansa lapsiin. Nuorten rippileirit ovat pelottavan lähellä systemaattista aivopesua. Kun kokonaiset ikäluokat laitetaan rivissä tunnustamaan uskoaan, saa sana leiri hieman pahamaineisen kaiun."
( http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/palvontaa-rituaaleja-ja-mantroja/924128 )

Joskus olin isosena.

jos sitä vaikka lähtis nukkuu nii ehkä joskus vielä heräiski.
auttakaa. en jaksa huomenna kouluun! :'d

Pidän matikantunnin. Kahdeksasta yhdeksään, hyvä, lapset ovat vielä koomassa. Vain hieman kovempi äänenkäyttö riittää pitämään kurin näissä piruissa. Kohta ne tosin heräävät.

Yhdeksästä kymmeneen pidän uskonnontunnin. Epätoivoinen yritykseni pitää lapsien kiinnostuksenkohde Paavalin seikkailuissa epäonnistuu, ja joudun hylkäämään opetussuunnitelman hetkeksi. Kerron heille satanismin merkityksistä ja pastafarianismista. Joku erehtyy sanomaan että FSM on uskonto, korjaan melko äreästi että FSM on yhtä uskonto kuin Jahve on. Oppilaat pystyivät vaivoin kertomaan minulle mitä juutalaisuus on, ja miten se eroaa kristinuskosta. Joku erehtyi sanomaan että juutalaisuudessa on monta jumalaa, esim. Zeus.

Kymmenestä ruokailuun on äidinkieltä. Lapset lukevat ensimmäisen puoli tuntia kirjoja tai lehtiä, on kirjastotunti. Varttia ennen ruokailua esitän kysymyksen jota saan katua. Haluavatko lapset käydä läpi läksyn aihetta vai haluavatko käsitellä jutun kotona? Väittely kestää lyhyen aikaa, kunnes kyllästyn. Käymme läpi homonyymit, ja kukaan ei naurahda etuliitteelle. Ruokailun ajan pelaamme hirsipuuta. ANTARES. Joutuivat hirteen.

Puoli kahdestatoista yhteen on liikuntaa. Vien muutaman lapsen jalkapallokentälle. Ohjeistan lämmittelemään, kukaan ei vaivaudu. Annan kapteeneille luvan koota joukkueet, ja toivon ettei kukaan saa traumoja siitä, että joutuu viimeisenä valituksi. Lähden hakemaan muita oppilaita, ja löydän koulun suurimman luokan pelleilemästä luokassaan, ilman opettajaa. Ohjeistan heitä jalkapallokentälle, mutta minut pommitetaan nurkkaan erinäisillä tekosyillä. Minulla on Crocsit, en voi juosta. Minulla on farkut, en voi juosta. Minua ei kiinnosta. Sanon luokan suosituimmalle pojalle (oletan) että hän lähtee pelaamaan. Hän lähtee iloiten. Suuri osa luokkaa seuraa perästä, juosten käytävillä, uhmaten farkkujen juoksemattomuuslakia. Jalkapallokentälle päästyämme yksi muuttaa mielensä, ja lähtee lampsimaan takaisin.

Uudet pelaajat sijoittuvat joukkueisiin miten sijoittuvat, kapteenit valitsevat vuorotellen. Heti valintojen jälkeen, toisen joukkueen kapteeni tulee valittamaan minulle. Epäreilut joukkueet, hän sanoo. Olkoon. Varoitan muutamaa pelaajaa, siitä hyvästä että he pelleilevät. Diasporasta kärsineestä luokasta tulee tyttö kertomaan minulle, että toinen opettaja kutsui heidän luokkaansa vauvoiksi. Olen samaa mieltä, ja oppilas lähtee puuskuttaen pois luotani.

Heitän häirikön luokkaan, olemaan hiljaa. Kyllästyn hänen temppuiluunsa, selässä roikkumiseen, lippisten viemiseen ja muuhun perusvammailuun. Olkoon luokassa, onhan siellä toinen opettaja. Palaan kentälle, ja löydän pelaajat kävelemästä laiskasti pallon perässä samalla kun muutama pallottelee hiki pinnassa. Osa seisoo maalitolppien luona toivottoman toimettomana. Joku haluaa maalivahdiksi maalivahdin paikalle, niin myös kolmaskin. Sanon heille että kapteeni päättää, ja kapteeni menee maalivahdiksi. Vastalauseita kimpoilee ihostani kuin luoteja halvasta sankarista. Yritän kannustaa omalla lannistavalla tavallani, mutta en onnistu. Pelaajat maleksivat, ja laitan pelin poikki. Kysyn heiltä mitä he haluavat tehdä, oppilaat vain puhuvat keskenään, toistensa päälle ja jonninjoutavuuksia. Laitan heidät juoksemaan kentän ympäri ja mietin. Polttopalloa. Ei kelpaa aluksi, mutta viiden minuutin kuluttua (peruskoululaisen muisti on hyvä mutta mukavan lyhyt) päädymme sisätiloihin heittämään toisiamme palloilla, tai ainakin tämä muodostui suunnitelmaksi.

Sisälle päästyämme kävi ilmi että osa halusi pelata amerikkalaista polttopalloa, osa halusi pelata hirvenmetsästystä, yksi sankari halusi pelata limaklönttiä, ja osa halusi lähteä pois, lukemaan. Päästin lukemaanhaluavat pois, sillä heidän joukossaan ei ollut maleksijoita. Laitan kentän puoliksi, kun neuvottelut pelistä venyvät kymmeneen minuuttiin. Toiselle puolelle amerikkalainen, toiselle hirvenmetsästys. Toinen peli omi kaikki pallot, sillä polttopallon tässä alalajissa kuulemma pitää olla kaksi palloa. Pelaajia oli tässä vaiheessa noin kuusi-seitsemän molemmin puolin keskikenttää. Toinen puoli ei tehnyt mitään, ja tässä vaiheessa huusin ensimmäisen kerran. Joku oli tehnyt sählymaaleista itselleen pesän, häntä olin varoittanut tavalliseen äänensävyyn. Luokan redneck-megaurpo tosin oli päättänyt lopullisesti polttaa käämini, ja asettui itse samaan koloon. Päästin ilmoille äänen jota olin säästänyt kauan ja hartaasti. Kukaan ei uskaltanut naureskella, vaikka hieman aavistelin että jonkun mielestä se olisi kivaa että opettaja raivostuu. Koin tiettyä onnistumista. Sitten tuli lisää pelaajia.

Uudet pelaajat pilasivat jaetun kentän idean, ja hyppäsin demokratian ohitse poistaessani keskikentän rajan. Kaikki pelaavat amerikkalaista, sanoin tomerasti, ja kukaan ei enää muistanut mitä oli aikaisemmin halunnut. Pikkuhiljaa uusia pelaajia valui sisään, kunnes koko sali oli täynnä ihmisiä, tai petoja ihmisten vaatteissa. Pedot huusivat toisilleen mitä tehdä. Polta Sami, polta Markus. Polta, polta, polta. Paloit! Kakofonia yltyi, kunnes poltin käämini karrelle. En ole huutanut lapsille noin kovaa ikinä, tuskin kenellekään. Artikuloin raivokkaalla taidolla vaatimukseni, ja sekunniksi kaikki hiljeni. Karjaisin kolmeen kertaa, ja vanhempien luokkien oppilaat salin ulkopuolella ilmeisesti ymmärsivät tuskani, ja hieman naureskelivat siinä. Hyvä Max, hyvä. Ennen viimeistä karjaisua muutama oppilas piteli korviaan, ilmaisten katseellaan haluavansa hiljaisemman salin. Tunsin että tein oikein yrittäessäni palauttaa järjestystä tähän oppilasplasmaan, tähän kuumana hehkuvaan helvettiin.

Lopulta jouduin päästämään mokomat paskiaiset pois, ja suosikkioppilaani tunnisti heti sarkasmini äänessäni, kun sanoin että oli oikein mukavat pelit, kiitos kaikille. Menkää välipalalle tai kotiin, tiedätte kyllä itse lukujärjestyksenne.

Kärsimyksen ajat ovat edessä! Katukaa ja kääntykää Jeesuksen puoleen! Maailman synnytystuskat ovat käynnissä! Tuomio on tulossa!

Ei vaiskaan. Mutta sain junassa jehovien jeesus lapun, jossa kärsimys selitetään mm. sillä että lopun ajat ovat alkaneet. Monet uskovaiset ja nuoret näkyvät uskovan helposti siihen, että maailma on menossa päin helvettiä. Nimekäs herätysliikeläinen David Wilkerson ennusti jo 70 luvulla että "tämä sukupolvi saa kokea lopunajat".

Minua tosin ihmetyttää mistä tämä käsitys on peräisin, että maailmassa menee nyt jotenkin poikkeuksellisen huonosti. Kiina ja Intia vaurastuu niin että humisee. Ruokaa tuotetaan yli 6 miljardin ihmisen tarpeen. Monissa maissa saa yöllä kävellä kadulla ilman että tarvitsee pelätä heti ryöstetyksi/raiskatuksi/tapetuksi tulemista. Hallitsijat eivät useimmiten voikkaan enää tehä niinkun huvittaa. Ei edes Neuvostoliittoa tarvitse pelätä. On vaan joku rupunen puska terroristi järjestö, jonka pelottavin saavutus oli kaapata matkustajakone. Nyt pelätään pikkupommeja, ennen odotettiin ydinsotaa. Tulivuoren purkaukset nielivät kaupunkeja. Nykyään katastrofeja osataan ennustaa ja minimoida vahinkoja.

Ehkä tämä ennätyksellisen uskonvapaa maailma on niin ahdistava, että uskovaiset odottavat tuomionpäivää kuin kuuta nousevaa ja yrittävät epätoivoisesti löytää merkkejä siitä. Nykyäänhän saa olla erimieltä kirkon kanssa ja homoillakin on avio-oikeus. Telkkarissa on liikaa seksiä ja ihmiset harrastavat syntiä. Hyihyi.

Uskonto kukoistaa parhaiten silloin kun on tosi ankeaa ja elämä on epävarmaa, kuten jos puhkeaa rutto tai sota. Silloin helposti turvaudutaan jumalaan, kun ei muutakaan voida. Nyt kun voidaan liian hyvin, niin ihmiset alkavat vieraantua kirkosta. Selkeästi Saatanan tekosia, joka vihaa ihmisiä, joten tuomiopäivän on oltava edessä.

R.I.P David 19.5.1931 - 27.4.2011

Meinaa vetää VÄHÄ huuuuuruuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu

Arkkienkeli Lucifer oli pahalla päällä. Hän ei ollut kiinnostunut luutunsoitosta, palkkoja oli jälleen kerran leikattu ja muutenkin koko homma nyppi häntä. Kun hän meni ehdottamaan Jumalalle Taivaallisen Valtakunnan infrastruktuurin uudistamista, Jumala suuttui tästä niin, että nyppäisi Luciferin siivet pois. Tästäkös Lucifer vasta vetikin herneen nenäänsä. Puhuttuaan muutaman enkelin kelkkaansa Lucifer päätti aloittaa Uuden Firman omine nokkinensa. Yläkerrassa ei kuitenkaan ollut tilaa, joten Lucifeerus joutui tyytymään alakertaan jossa loppujen lopuksi oli aika kuumat paikat.

Okei. Siis... VOI VITTU SAATANA DCODCHLSCKBÖChäochsiducsaäz

Noni, elikkä mullon koneel emulaattroi ja pokemon shiny goldii tultu pelattuu yhteensä se päälle 30h. Olin just elite4 vikassa vastustajassa.... JA ARVATKAAHAN MITÄ? NO MÄ TOTTAKAI SEIVASIN JUURI ENNENKU SAAMARI HAASTOIN SEN. NOH, KUN TUUN VALIKOSTA POIS, EMULAATTORI VETÄÄ VITUN PÄÄHÄNSÄ JA MUN TYYPPI KÄVELEE SEINÄN LÄPI ENKÄ PÄÄSE TAKASIN SINNE HUONEESEEN. No, mä sammutan peli ja avaan sen uudelleen... Sama vitun juttu... AINA KU TUUN VALIKOSTA POIS, KÄVELEN 10 ASKELTA...

Ja sieltä ei pääse pois. WANNA START THE NEW FUCKING GAME?

no

Ja sitten...
No pelasinpas ton spyron läpi..... VITTU VIIDESSÄ TUNNISSA. JUMALAUTA MIKÄ PELI VEDETÄÄN LÄPI VIIDESSÄ TUNNISSA JUMALAUTA?????????? Mä tahon pelata...
Ja molemmat kh:t lainassa.... Kh2 Tatulla ja ykkönen Mimmal....
Mä en pelaa vittu enään ikinä mitään.

asd