IRC-Galleria

"Rakastan sua", tyttö sanoi tytölle, mutta tyttö vain nauroi.
Tyttö katsoi tyttöä surullisemman puoleisena, koska tyttö ei vaikuttanut uskovan tätä.
Parin päivän päästä tyttö näki tytön, jota rakasti ja toisen tytön kahdestaan halailemassa ja suutelemassa.
Tyttö ajatteli ettei kestäisi.
Tyttö sai parin päivän päästä kuulla että tyttö oli tehnyt itsemurhan.
Sen jälkeen tyttö jätti toisen tytön ja itki viikkoja.
Tyttö ymmärsi ketä rakasti.

Laita tämä blogiisi jos sinuakin alkaa pikkuhiljaa vituttamaan se että näiden tarinoiden protagonistit ovat aina tyttö ja poika, ei koskaan poika ja poika tai tyttö ja tyttö.

Ne on sellasia herkkiä ja yleensä aika taiteellisia tai ainakin tosi fiksuja. Homot eivät ole sellaisia juntteja niin kuin heterot. Homot ovat aika sivistyneitä ja TOSI mukavia! Mä ainakin olen aina halunnut jonkun homon frendiksi. <3

– ja sitten karu todellisuus: http://koti.mbnet.fi/jonathon/tekstit/homot.html (Linkki johtaa tekstimateriaaliin, joka viittaa seksiin. En kirjoittanut sitä suoraan IRC-Galleriaan, sillä säännöissä kielletään "-- seksiin viittaavan materiaalin toimittaminen palveluun.")

Ah, noita nimimerkkejä ja kommentteja! Niistähän oikein huokuu hienostuneisuus. Poikarakkaushan on söpöä.


Nykyaikainen muotihomous on kehittänyt vallitsevaksi sellaisen illuusion, että homot olisivat nuoria kauniita miehiä, jotka ovat intellektuelleja eivätkä harrasta mitään sairaita irstailuja – tai eivät ainakaan puhu siitä missään julkisesti. Oikeasti kaikissa sosiaaliluokissa ja ihmisryhmissä on homoksi itsensä mieltäviä, jotka kyllä häpeilemättä tuovat esille vastenmielisimmätkin yksityiskohdat seksuaalisista intresseistään. On olemassa niitä pervoja viisikymppisiä setiä, jotka jahtaavat nuoria kiimaisia poikia. On sivistymättömiä junttiduunareita. On nuoria ja vanhoja, älykkäitä ja idiootteja, rumia ja kauniita – mutta karu todellisuus on se, että – homo tai ei – ihminen on raadollinen elukka.

Maailmassa on niin valtavasti asioita, ideologioita ja asenteita, ettei kukaan ihminen voi ottaa kaikkiin kantaa ja muodostaa niistä mielipidettä. Monissa tilanteissa ihminen siksi omaksuukin mielipiteen, joka myötäilee yhteisön yleistä normistoa ja arvomaailmaa. Sellainen toiminta tietysti säästää vaivaa, koska mielipiteet omaksutaan, eikä tarvitse tehdä ajatustyötä omien asenteidensa muodostamiseksi. Yhteisön arvomaailman orjallisen myötäilyn huono puoli on stereotyyppisten käsitysten syntyminen. Kaikkea voi katsoa niin monella tavalla, eivätkä valtavirran asenteet ole ainoa mahdollisuus.

Monet yhteisön itsestään selvänä pitämät asenteet ovat usein suppeita, ja pahimmassa tapauksessa moniulotteisen ajattelun puuttumisen takia asenteet syrjivät niitä ihmisiä, jotka perustavat maailmankatsomuksensa erilaiseen ideologiaan. Nykyään homoseksuaalisuus on puheenaiheena julkisuudessa ja se on jopa muotia. Valtaosa ihmisistä hyväksyy homo-käsitteen ajattelematta sitä erityisen suuresti, mutta asiaan hieman syventymällä saa laajennettua koko ajattelumallinsa seksuaalisuuden kategorioista. Täytyy vain antautua katsomaan toisen silmin – ja lisäksi käyttämään aivojaan.

Seksuaalista käyttäytymistä kategorioidaan käsittämättömän paljon yhteiskunnassamme. Media luo kuvaa siitä, millainen on homo, ja ihmiset myötäilevät valmiita malleja. Se paljastaa ihmisten haluttomuuden nähdä asioita monessa valossa. Eräältä kannalta katsottuna seksuaalisuuden kategoriat ovat epäkäytännöllisiä ja absurdeja.

Ajattelumallin nimi on seksuaalinen sitoutumattomuus, ja se tarkoittaa sitä, ettei oikeuteta seksuaalisuuden kategorioita. Ne nähdään absurdeina, turhina tai jopa haitallisina. Seksuaalisuuden kategorioiden keinotekoisuus ja epätäsmällisyys tekevät niistä heikkoja ja rakenteeltaan häilyviä. Yleisimmin käytetyt kategoriat ovat homo, hetero, lesbo ja bi. Kategoriat tekee järjenvastaiseksi niiden perustettomuus. On vaikea luokitella ihmisiä eri lokeroihin, jos lokeroiden väleillä ei ole selviä rajoja tai jollei ole täsmällisiä sääntöjä, miten tämä luokittelu tapahtuisi. Mikä esimerkiksi on homo? Muuttuuko homo bi-seksuaaliksi, jos hän satunnaisesti näkee vastakkaisen sukupuolen seksuaalisesti kiinnostavana vai vaatiiko luokittelun muutos seksuaalisia tekoja?

Ei psykologian eikä biologian keinoin ole koskaan voitu perusteellisesti luokitella ihmisiä heidän seksuaalisen käyttäytymisensä perusteella. Ihmisen käyttäytyminen on niin häilyväistä ja sattumanvaraista, ettei järkiperäisin perustein siitä voida luoda vakaita kategorioita. Seksuaalisuuden kategoriat, joihin ihmiset mielellään itseään ja toisiaan luokittelevat, ovat erittäin mielivaltaisia. Mielivaltainen luokittelu ei sovi samaan maailmaan monipuolisten näkemysten ja järjen kanssa. Jos maailmassamme on järkeä, ei ole mielivaltaista luokittelua eikä epätasa-arvoa tai ajattelemattomuutta.

Ihmisen luokittelu seksuaalisen käyttäytymisensä perusteella on siis turhaa. Kategorioita ei todella tarvita. Niiden olemassaolo antaa vain epätasa-arvolle mahdollisuuden toteutua. Seksuaalisten kategorioiden keinotekoisuuden huomaa siitä, että jos ihmiset eivät enää oikeuta niitä, kategoriat lakkaavat olemasta. Jos väkisinkin haluaa käyttää jonkinlaista luokittelua, on syytä muistaa, että esimerkiksi homo-käsitteen takana on ajatus "pääsääntöisesti homoseksuaalisesti käyttäytyvä" eikä mikään absoluuttinen luonnonvakio.

Jos kaikesta huolimatta haluaa käyttää homo-käsitettä, on syytä muistaa, ettei se tuo ihmisestä paljon tietoa. Se antaa vain suurpiirteisen tiedon kertoen vain ihmisen yhdestä inhimillisestä piirteestä, ja käsitteestä saattaa olla siltikin enemmän haittaa kuin hyötyä. Turhat käsitteelliset kategoriat tekevät syrjinnän mahdolliseksi ja kahlitsevat ihmismielen.

Mielivaltainen kategoriointi ei kerro ihmisistä juuri mitään olennaista. Seksuaalisuuden ominaisuudet ovat vain yksi esimerkkitapaus, jossa esiintyy ajattelemattomuudesta johtuvaa järjenvastaista luokittelua. Jokainen on yksilö, eikä ketään pitäisi asetella väkisin epäjohdonmukaisiin kehyksiin. Useimmat ihmiset kuitenkin tekevät niin omaksumalla yhteisön lähes väkisin syöttämät arvokäsitykset. Maailma kenties olisi suvaitsevaisempi, jos ihmiset ymmärtäväisivät muodostaa omat mielipiteensä itse. Valtava osuus ihmisistä ei kuitenkaan osaa katsoa maailmaa toisen – saatika sitten omin – silmin.