IRC-Galleria

Mitä jos oon ihan poikki?

Mitä jos kirjoitin jo kolumnin seitsemästä kuolemansynnistä homojen toteuttamana (...kyllä, ja minulla oli hauskaa sitä tehdessä) ja esseen Muumitalon ominaisuuksista suhteessa tekstiin, jossa se esiintyy? Mitä jos en jaksakaan kirjoittaa enää esseetä kananpojista ja mafiasta, mitä niitä sanavaihtoehtoja nyt olikaan, saati kirjoittaa artikkelia (vai mikä se oli) omasta kirjoittamisestani?

Mitä jos lisäksi kävin tänään pankissa kuulemassa, että lati on venäläisvaluutta eikä sitä mikään pankki vaihda, kävin toisessa pankissa kysymässä ja hehän vaihtoivat ilomielin ja antoivat vielä valuutta-avaimenkin? Mitä jos kävin kirjastossa, kävin kahdesti kaupassa, hain kammottavan henkilökorttini, vaihdoin äidin kanssa eteisen maton, löysin samalla rubikin kuutioni (kyllä! kyllä!) ja testailin päiväpeittoa (miksi kaikki on meillä nykyään harmaata)?

Mitä jos pelkäsin tänään Andy Serkisiä?
(Koska Rigaud = pelottava)

Mitä jos oon jo ihan poikki enkä haluu kirjottaa enää varsinkaan omasta kirjoittamisestani, mut Riikka tulee tänne huomenna, mitä jos se ei anna mun kirjoittaa?

(Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?)

Haluaisin vaan tehdä Tunnustuksia, mut tiedän ettei mun kannata ennen reissua aloittaa sitä tän enempää. Tulee vaan paha mieli kun ei ehdi rykäseen sitä kerralla läpi. Siinä on kuitenkin niin paljon leikkaamista, liimaamista ja kuvaamista.

Kyllä. Mulla on kriisi siitä, että mulla on paljon tekemistä ja paljon intoa tehdä sitä kaikkea, mutta oon fyysisesti vaan liian poikki. Simahtelen ympäri asuntoa pitkin päivää, sohvalle, sängylle, äidin sängylle, kirja kädessä, ilman kirjaa... Ja aamuisin herään puoli minuuttia ennen kellon soimista ja huomaan, et mulla on taas ollut valo päällä koko yön.