http://kelanvihollinen.blogspot.com/2012/02/aania-ghetosta.html
Tämä on mielestäni niin tärkeä homma, että laitan sen ihan tähänkin:
Tänään oli myös mielenkiintoista olla mukana kehittämisfoorumissa, jossa pääsin tykittelemään täysillä meidän koulussa suunnitteleman ÄÄNIÄ GHETOSTA!-projektin muodossa. Se ratkaisee kaikki maailman ongelmat syrjäytymisestä ja väkivallasta vessapaperin loppumiseen juuri kriittisellä hetkellä ja auton talvijäätymiseen. Se on täydellinen, se on Freiren kriittisen pedagogiikan menetelmiä käytäntöön tuotuna, ja koska se on tietyllä tapaa oma lapsi, aion todellakin saada sellaisen pyörimään edes yhteen lähiöön elämäni aikana, tavoitteena tietysti toteuttaa sitä joka puolella maailmaa ja levittää sen menetelmät joka puolelle.
Sinä kysyt: Mikä on Ääniä ghetosta!? minä vastaan: työnimi projektimuotoiselle nuorisotyölle, jonka pääasiallinen tavoite on ehkäistä syrjäytymistä, luoda lähiöihin yhteisöllisyyttä ja saada nuoret tajuamaan oma olemassaolonsa kokonaisvaltaisemmin, kuin vain menetettyinä tapauksina. Menetelmä on siis täysin muunneltavissa ja sopeutettavissa kohderyhmän, alueen ja ihmisten mukaan, mutta itse esimerkki on tehty sen tarpeen perusteella, jonka olen todennut tutkimalla suomen räppiskeneä aikani. Suomen rap-lyriikassa yksi silmiinpistävän keskeinen piirre on ennen gangstailua lähiöistä laulaminen, niiden arjen heijastelu ja tietynlaisen verhon taakse puettu ylpeys kodista ja kasvuympäristöstä. Koska monet tällaiset rap-artistit ainakin taiteilijaminänsä perusteella ovat myös kovia rikollisia, mitä en monesta lähiöstä epäile ollenkaan, olisi ehkä syytä kasata näitä samanhenkisiä ihmisiä yhteen, ja haastaa heidät tekemään jotakin konkreettista ympäristölleen ja yhteisölleen. Porkkanana toiminnassa toimii rinnalla jatkuvasti kulkeva musiikkiprojekti, jossa jokainen saa jakaa ja eritellä omia tekstejään vertaisryhmälle, teksteihin ja kieleen paneudutaan ajan kanssa ja syvemmin, tekijät saavat opettaa toisiaan ja kaivaa biiseistänsä keskeisiä elementtejä ja yhdistäviä tekijöitä, omalle ympäristölleen tunnusomaisia piirteitä. Yhdessä pureudutaan siihen mistä nämä jutut tulevat, mitä ne kertovat omasta ajastaan ja miten he näkevät alueen tulevaisuuden.
Osana projektia on, että nuoret kuvaavat ympäristöään ja etsivät sieltä asioita, jotka heidän mielestään kaipaavat muutosta, asioita joihin he haluavat puuttua ja joita he haluavat korjata. Mikäli kaupunki ei käytä resursseja jonkin keskeisen puutteen korjaamiseen, meillä olisi valmiina kasassa joukko nuoria vihaisia miehiä, jotka tahtovat saada muutoksen aikaan. Tämä pohjaa käytännön kokemukseeni kaupungin työpajalla työskentelystä. Nuoret tahtovat käsillensä jotain muutakin käyttöä, kuin himassa runkkailun, ja vaikka yhteisön auttaminen voi tuntua vandaalista aluksi paskalta idealta, hän voi herätä huomaamaan miten paljon hänellä on valtaa vaikuttaa siihen, millaiseksi hänen ympäristönsä todellisuudessa rakentuu.
Projektin kesto voisi olla muutamista kuukausista puoleen vuoteen tai vuoteenkin, mikäli siihen tahdotaan käyttää kunnolla aikaa. Nuorilla olisi suuri päätösvalta kaikkeen tekemiseen, mm. kokoustilan valintaan ja toimintakohteisiin. Projekti on ensisijaisesti suunnattu nuorille, jotka ovat putoamassa yhteiskunnan kelkasta, eivät pääse kouluihin tai töihin, tai joiden motivaatio ei riitä kumpaankaan. ikäryhmiä voisi pitää kaksi, 14-18 vuotiaille, sekä 18-29-vuotiaille. Vaikka he olisivat erilläänkin, se ei tarkoita etteikö nämä ryhmät voisi tehdä yhteistyötä, koska vanhemmat voisivat opettaa nuoremmille juttuja mielellään, ja nuoremmilta riittäisi kunnioitusta samoilla kulmilla kasvaneille vanhemmille tyypeille, jotka ovat tehneet omaa juttuaan pitempään. Nuoria tavoiteltaisiin nimenomaan paikallisesti kohdistetulla mainoksella, sekä etsivän nuorisotyön kautta. Puskaradio toimii näissä jutuissa todella hyvin.
Projektin musiikillisen puolen huipentuma olisi yhdessä toteutettu levy, jolla jokainen artisti pääsee osallistumaan oman kappaleen, sekä muutaman yhteisen biisin voimin. Levy tehtäisiin kansitaiteita myöten, ja sitä painettaisiin muutamia satoja kappaleita, jotta se jäisi elämään jollakin tavalla projektin jälkeenkin. Toimisiko tämä? Riittäisikö nuorilla kiinnostus? Uskon niin. Tälläkin hetkellä tuolla kaduilla pyörii järjettömät määrät musiikin kanssa väkertäviä nuoria, jotka eivät tiedä mitä tehdä musiikillaan. Heillä ei ole sille minkäänlaista forumia, missä jakaa kiinnostustaan, ellei internetiä lasketa. Jos he törmäisivät ihmisiin, jotka ottaisivat heidän touhunsa vakavasti, joilla olisi omaa kokemusta samoista hommista, he saavat ainakin jonkinlaisia kontakteja, jotka voivat parhaillaan poikia kollektiiveja ja niiden välistä yhteistyötä - tapahtumajärjestämistä ja muuta vastaavaa. Lisäksi he voisivat herätä ymmärtämään millainen kanava musiikki on omien ajatusten ja protestien eteenpäin viemiseen, miten voimakas ase se on maailmaa vastaan. Lisäksi mitä enemmän nämä syrjäytymisvaarassa tai rikoskierteessä olevat nuoret tuntevat toisiaan, sitä vähemmän heillä oikeasti on konkreettista halua työntää puukkoa toistensa kylkeen mikäli huumesäädöstä puuttuu vitonen.
Toki projekti vaatii vetäjältään paljon. Ensinnäkin pitää olla ymmärrys ja kiinnostus keskustella sekä siitä musiikista, jota kohderyhmä tekee, että myöskin alueen sosiaalisista ongelmista. Pitää myös olla kykyä tunnistaa niitä "paskalähiön" hyviä puolia, joiden kautta voidaan rakentaa uudenlaista yhteisöllisyyttä nuortenkin välille. Suhtautuminen huumeisiin täytyy olla avoin. En tarkoita, että ohjaaja vetää huumeita nuorten kanssa, vaan että pitää nähdä kokonaistilanne, mikäli käy selväksi että nuori ei aio eikä voi päästää huumeista irti, mutta kokee silti ryhmän tuen erittäin tärkeäksi omassa elämässään. Täytyy osata käyttää omaa järkeään, sekä moraalista harkintaa, eikä tuijottaa kunnallisten nuorisopalveluiden ohjekirjaa sokean luottavaisesti. Tästä syystä juuri olen pohtinut, onko tällaista projektia mahdollistakaan toteuttaa kunnallisesti, vai pitäisikö sitä varten iskeä kasaan jokin yksityinen yhdistys. Koska olen miettinyt tätä lähinnä itseni ja oman ohjaajuuteni kautta, nämä asiat ovat minulle selkeämpiä sen suhteen, kuinka itse toimisin. Ryhmässä saisi olla vaikka vähemmän selvinpäin, mikäli on yhteistyökykyinen, ja kykenevä vielä jonkinlaiseen ajatteluunkin. Häiritsijän voi poistaa ryhmästä, ja toivottaa tervetulleeksi taas seuraavalla kerralla. Pois potkimista pitää välttää kuitenkin viimeiseen asti, koska mielestäni ei oikein palvele syrjäytymistä ehkäisevän toiminnan periaatteita, jos heikoimmat lenkit potkitaan sieltä pois. Näistä tulee vain entistä pahemmin syrjäytyneitä.
Rahoittajaksi olen tälle projektille naureskellut suunnitelmissani RAYta, joka on toki iso rahoittaja suomalaisessa nuorisotyössä, ja jaksaa mainita aina ensimmäisenä syrjäytymistä ehkäisevän työn, vaikka on laittanut kaikki pelinsä nettiin pitääkseen huolen siitä ettei niiden syrjäytyneimpien peliriippuvaisten tarvitse koskaan poistua kotoaan hankkimaan riippuvaisen leimaa yhteiskunnan silmissä hakkaamalla mummorullaa S-marketissa, vaan koko tilin voi hassata mukavasti kodin lämmössä. Saisivat siis nousta perseeltään ja antaa rahaa johonkin, joka konkreettisesti ehkäisee syrjäytymistä ja rakentaa sosiaalisempaa ilmapiiriä sinne, missä menee taloudellisesti heikommin. Veikkaan projektin pyörivän yllättävän pienilläkin rahoilla, mikäli porukkaan sattuu nuoria, joilla on riittävästi DIY-asennetta ja intoa vääntää. Kun tämä on saatu kerran pyöräytettyä jossain läpi, on kynnys sen uudestaan tekemiseen pienempi, vahingoista opitaan ja pystytään toteuttamaan projektia aina sulavammin ja paremmin. Ja musiikki voi olla vaikka klassista, mikäli tätä jollain hienostoalueella tahtoo toteuttaa, punkkia mikäli koitatte Pispalassa, tai ihan mitä vaan. Se voi yhtä hyvin olla valokuvausta, elokuvan tekoa, pihakeinujen rakentamista, kuin musiikkiakin. Kaikki osat on muuteltavissa ja varioitavissa, kunhan pysytään perusajatuksessa, joka on samasta rajatusta asiasta kiinnostuneiden syrjäytymisvaarassa olevien nuorten yhteen kerääminen ja yhteiskunnallinen ja älyllinen herättely. Mitä mieltä?
