IRC-Galleria

Nalkutus siitä
Ettei mitään tapahdu
On asenne joka ei tiedä hauskaa

Pullo viiniä
En mä tiedä mitä pitäis tehdä
Ehkä ennemmin tuubi liimaa

Mä hengaan baarissa
Tai kadulla
Jossain kuppilassa
Jossain putiikissa

Mä oon vaan jätkä
Joka diggaa rock 'n' rollista
Oon vaan jätkä
Joka diggaa olla sekaisin
Oon vaan jätkä
Joka pukeutuu resuisesti
Mä oon vaan mä ja mä jatkan elämää

Kyllästynyt valituksiin
Oon valmis hauskanpitoon
Ystävystyn ihan kenen kanssa vaan

Ootko siellä jossain sinä
Joku kuten minä
Jos oot niin toivon että tavataan

Vihaan herätä aamuihin
kun olen yksin
kipu valtaa mieleni
muistot haavoittavat
ja maailma on paskempi paikka

Opo kävi taas ahistelemassa minuu kursseista. Se kyseli joko miulla on tulevaisuuden haaveammatti päätetty.Miun aivot kirkuu kallon sisällä siitä tuskasta, kun ne pakotetaan ajattelemaan ja pohtimaan mikä olisi se vähiten kivuliain tapa tehdä töitä hyvän palkan eteen.

Sanompa nyt suoraan. Mulla ei ole haaveammattia. Mulla ei ole unelmaa ammatista. Minuu ei vois vähempää kiinnostaa työnteko rahan eteen.
Tuntuu että nykymaailmassa kaikki keskittyy siihen että teet töitä. Lapsia ja nuoria patistetaan vaivaamaan aivojaan jo viisvuotiaasta lähtien siihen että pitää tehdä töitä isona ja se on se päätavote elämässä. Töitä. Työ, työ, työ. Ei hätää, ei työ niin kamalaa ole kun valihet vaan siedettävimmän, eli sen sun 'haaveen'.

Täyttä paskaa, oikeasti. Pikkulapset sanoo aina että ne ei tahdo aikuisiksi, koska ne näkee kuinka kusessa aikuiset ihmiset on elämänsä kanssa ja kuinka ympäristö, työt ja ylipäätään kaikki stressaa niitä ja parhaimmassa tapauksessa pilaa niitten elämänilon sitten kokonaan. En minä ihmettele lainkaan että lapset ei halua kasvaa aikuiseksi tai joutua töihin isona. Minä koin henkilökohtasesti sisäsesti kamalan kriisin kun tajusin että helvetti miusta tulee aikuinen ja mun pitää oikeesti muka ruveta hankkimaan rahaa, töitä, kunnon numeroita ja jatkokoulutuspaikkaa.

Ennen työ oli vaan ehto elämiselle. Sitä oli tehtävä, että pysy elossa ja että kykeni nauttimaan kaikesta siitä mitä luonto ja elämän mahdollisuus sulle itsessään tarjoaa. Keskiajalla ihmiset oli laiskoja työntekijöitä. Sen ajan ihmiset on se suuri ihanne, ne oli oikeita ihmisiä eikä peitelly sitä. Ne teki työtä minkä tarvis, oli aistikkaita ja ilmaisivat itseään vapaasti ja kunnioittivat elämää (ja luontoa) itsessään kuin maailmankaikkeuden suurinta herraa.
Mutta tuo kaikki on toki sitten historiaa. Ei näin ole enää nykypäivänä.


Joten joo, mulla ei ole haaveammattia ja ei tule varmaan koskaan olemaankaan. Mie haluan vain löytää ne ihanat kohdat elämästä, nähdä kaiken ja nauttia. Se on miun unelma ja haave, ja se on kai liikaa pyydetty.

http://kelanvihollinen.blogspot.com/2011/12/kieltolaista-mutkan-kautta.html

Jos alan linkittää näitä flowhun, osaako kukaan napata niitä sieltä?

Luin juuri erään tekstin, joka synnytti lähtökohdat parin asian mietiskelylle. Yhteiskuntaa on suunnattoman vaikeaa muuttaa eivätkä monet siihen pyrkivät ihmiset tiedosta vähäisintäkään tapaa miten asiat kannattaisi hoitaa.

Puhun nyt lähinnä asenteellisesta muutoksesta, muutoksesta joka toisi solidaarisuutta ja tasa-arvoa Suomeen, rakkahaaseen valtioomme. Surullisen usein kyseistä ajatusmaailmaa ajavat ihmiset ovat "anarkiaa" kannattavia punkkareita, megafoniin huutavia, UFF:in löytökorista oliivinvihreän takkinsa napanneita aktivisteja ja muita mukavia vaihtoehtoihmisiä. Ei siinä mitään, vaihtoehtoihminen on 99% ajasta mielenkiintoisempi tuttavuus ja hauskempaa seuraa, mutta aiheesta seuraa myös ongelmia.

Yleensä erinäisillä marsseilla, kokoontumisilla ja muilla mukavilla populaatio on juuri edellä mainittua homo sapiens alternativusta, jolloin median ja tapahtumaa sivusta seuraavien "tavallisten" kansalaisten silmiin homma vaikuttaa taas "noiden muiden höpötyksiltä". Keijo-Elmeri 45v. mitä luultavammin ei aio äänestää tasa-arvoisemman verouudistuksen puolesta, mikäli kaikki asiasta informoivat ja asiaan ohjeistavat ihmiset vaikuttavat juuri siltä ihmistyypiltä mihin yhdistetään sanoja kuten "nisti".
Väärin tai ei, juuri tämäntyyppiset asiat kuten pukeutuminen ja yleinen habitus vaikuttavat uskomattoman paljon tavallisen ihmisen psyykeen. Valistuneemman huumemarssin kansoittavat takkutukat taas antavat mahdollisesti lähinnä kuvan siitä, että "nyt ne nistit haluavat saada pirin kaduille niin että Pikku-Henrikkikin kuolee heroiinipiikkiin ala-asteensa takakujalla".

Kyseinen ärsytys ei ole missään niin suurta kuin erilaisissa mielenosoituksissa, marsseissa tai yleisessä aktivistitoiminnassa joka taantuu väkivaltaiseksi, lapsenmieliseksi perseilyksi. Smash Asemin tapaisia retardismihetkiä tapahtuu toki sinivalkovaltion vartijoillekin, mutta puhun nyt yleisestä "vittu mua ärsyttää, potkitaan vähän roskapönttöjä kumoon, ANARKIAAA!!"-pelleilystä, mitä jotkut riemuidiootit harrastavat.
Mitä nämä ihmiset tarkalleen ottaen olettavat saavuttavan sillä että aiheuttavat vahinkoa kiinteistöihin, ihmisten koteihin tai työpaikkoihin? Heidän myötätuntonsa? Muiden ihmisten myötätunnon? Tavallinen keskiluokkainen ihminen, joka heidän tulisi puolelleen voittaa katsoo iltauutisista, miten känninen, räsyisissä vaatteissa heiluva idiootti hajoittaa jonkun ihmisen työpaikkaa. Haluaako joku sellaista tukea? Varmasti.

Vaikuttakaa, valistakaa, opettakaa. Tehkää mitä vain ikinä haluatte, mutta miettikää edes parin sekunnin ajan millä saattaisitte oikeasti vaikuttaa asioihin sen sijaan, että annatte itsestänne apinan kuvan jolle lähinnä annetaan masentuneita ja myötähäpeällisiä katseita.

P.S. Yksikin anarkisti joka harrastaa minkäänlaista hajoittamista tai väkivaltaa ansaitsee pelkkää täydellistä naamapalmuilua. Idiootit.

onneks yhteiskuntaoppi on aina nii mielenkiintosta<3

ainaki sain luettuu koko alueen läpi ni lähenki tästä varmaa lenkille, ei paljo muuta tänää si :D:D

9+ YHTEISKUNTAOPISTA, SAATANA!





<3