IRC-Galleria

se tunne ku ysiseiskoja on liikaa

ja se tunne ku maailma on pieni

vittu ku on tylsää

pelaan sit heroesii stna

MITÄ VITtUAS TÄÄ ON MÄ OON IAHSTu<NU IHAN OIKEESTI.
pois minustaaa aa a tämä tunneee ee.
IMSCARED SATAN666

Hitto, mikä hankittavien pelejen lista! Mä oon niin kärsimätön pelaamaan ne kaikki.

Assasins Creed 1 & 2 sekä brotherhood
Uncharted 1 & 2
Dragon age
TES V Skyrim

Nämä nyt ainakin alkuun. Sit mulla on Read dead redemptionista pelaamatta kaksi tai kolme viimestä tehtävää (säästän niitä nyyhkyiltaan) ja Final Fantasy 13 vasta alussa. ):

Liian vähän aikaa, liian paljon pelejä.

Varsinkin noi Assasins creedit kiehtoo mua koska, yh. Ensinnäkin se jätkä on hirmu mielenkiintosen näkönen ja hevosia ja mukulakivikatuja löaksjdlö.

Sitten toi oskarin just näyttämä TES V Skyrim vaikuttaa ihan täydelliseltä peliltä, koska SIINÄ SAA RATSASTAA LOHIKÄÄRMEELLÄ ARGH. Sit voi tappaa eläimiä ja elellä sellaisessa ihastuttavan keskiaikaisessa ympäristössä.

Ja mikä parasta, se on vapaan maailman peli ): eli jee.

Antakaa mulle kolme viikkoa aikaa yksinäisessä hirsimökissä. Haluun vaan pelata, juoda ja yhyy.

GIRLSGOGAMES LAGAAA ;__;

Tiivistän mun päivän:
- Koulussa oli kivvaa kun Tapsa piti meille tunnit :>
- Aurinkopaistoi, joten pelattiin nunnun kanssa koko päivä Tekken 5. Kunnon nörtti olo.
- Kävin hölkkäämässä ja vedin treenin.

Ja mie oon kuulemma tuo tumma ja nunnu on vaalee :'D Ja en Jepellä oli varmaan kiva kuunnella meidän vinkumista ja kiroilua...

"Even I have been out in this nice weather. Come on, girls! Out into the sun + beer!!" - Lars
:>

Minä lintsaan huomenna kun minua ei kiinnosta paskaakaan mennä kouluun on niiiiin huono motivaatio. Tosin mulla onkin nolla poissaoloa, joten voin mennä kaupungille ihan huoletta hieman shoppailemaan. Saa moikata ;>

Sitten illalla vissiin baareilemaan, eli hienoja kertomuksia taas luvassa... :E

Mutta oon ollut tässä ahkera lenkkeilijä :D Loikkinut tuolla jyväsjärvellä monena päivänä ja yrittänyt olla tappamatta itseään. Mitä nyt silloin tällöin koulumatkalla pyörällä hieman ottanut osumaa. Kauniita mustelmia, niiiin kauniita.

Ja tänään pitkästä aikaa pelasin. Oli aika nam.
Kuva kertoo paljon mun elämästä.... lol. Ja hei nuo housut on oikeesti mukavat jalassa!

Hurahdin Esoon! ^^

http://www.vgcats.com/comics/?strip_id=282

"We didn't spend years as a social outcast to watch you assholes fuck this up.
WE memorized the ultra combos.
WE wrote down pages of passwords.
WE defeated the robotmasters, knocked out Tyson, and SAVED THE FUCKING PRINCESS."

Itsehän olen NES/SNES/Sega sukupolvea. Toisaalta en suhtaudu yksinomaan negatiivisesti pelimaailman uusiin tuuliin. Hyvä vain että saadaan yhä useampi kansalainen koukutettua wiin kaltaisten lelukonsoleiden avulla. Lisää rahaa pelimaailman jumalille, parempia pelejä meille.

Ja oikeastaan olen ihan paska pelaaja. Tai korkeintaan keskinkertainen. Riippuu pelistä. Useimmissa pelaan helpolla tai normal-tasolla, jos vaikeustasoa vain voi säätää. En halua haastetta, haluan että pelaaminen on MUKAVAA.
Mutta siitä huolimatta hakkasin aina verisuonet pullistellen läpi kaikki lapsuuden vanhat pelit, useampaan kertaan.(paitsi Solomon's Keyn, turhauduin)
Ja niitä salasanapapereita oli vitunmoinen kansio täynnä. Varsinkin Kid Icaruksen salasanat olivat romaanin pituisia, ja voi perse jos oli yksikin merkki mennyt väärin niin argdggddh.

Wizards & Warriorsissa oli se suunnattoman vittumainen luurankobossi. Ensin se oli ihan pikkuruinen, ravasi ympäri huonetta ja heitteli luita. Vähän aikaa mätettyä se kasvoikin isommaksi, ja sitten aina vain isommaksi, kunnes juuri ja juuri pystyi hyppäämään sen yli.
Ja kun pelaajan health-mittari tippui tarpeeksi alas, sinällään siedettävä pomomusiikki vaihtui korviasärkevään kilkatukseen joka muistutti että kohta lähtee henki.

Kid Icaruksen linnakentissä oli jotain kauheita akkoja jotka heittelivät tossuja. Jos sellainen osui pikku enkelimme päähän, tämä meni ihan täydellisen avuttomaksi, ja tossu oli poistatettava lääkintäasemalla joka oli tietysti helkkarin kaukana.

Olen pelannut niin monen miljoonaa peliä läpi elämäni, mutta ei tähän hätään muistunut mieleen enempää ärsyttäviä kohtia. Silti yhtä kaikki muistelen noita hetkiä kaiholla. Lopulta aina sain luurangon hengiltä, ja sitten ei ollut enää pitkä matka pelin läpäisyyn. Lopulta pääsin hiippailemaan tossuakkojen ohitse, ja sain linnan bossin nujerrettua. Ja sitten pelasin samat pelit läpi taas uudestaan.
Mentiin kerran Kid Icarus kolme kertaa peräkkäin läpi nähdäksemme tapahtuiko jotain erikoista.

Ja lopuksi haluan tunnustaa jotain. Jotkut elämäni parhaista hetkistä olen viettänyt pelien maailmoissa.
Onpa surullista, tokaisee joku idiootti. Eikä vitussa ole. En kadu yhtään.