IRC-Galleria

"Sinä sanoit meille kerran", Hermione sanoi hiljaa, "että meillä on aikaa kääntyä takaisin, jos me halutaan. Meillä on ollut aikaa." "Me ollaan sinun kanssasi tapahtui mitä tapahtui", Ron sanoi.

KAIKKI LIITTYY --> Svitanie Tonttu

Koska Tonttu on paras.

SDAHGHAWOHIAWASÄ. Sain justiin niin mahti-idean, joka on täysin toteuttamiskelvoton mutta jonka silti haluan toteuttaa.

Ja tämä scheisse ideahan on Potteristien nettilehti. Mulla olis suurin piirtein jo kaikki sisältösuunnitelmatkin valmiina. :'D

aaa HUOMENNA HESAAN VUOTISNÄYTÖKSEEN !
oon ihan kauhuissani ja oon järjestelly kaikkea ihan hulluna ja omfg. mutta vuotislaiset on varmaan aivan mahtavia. ja ah VIIMEIN Harry Potter ja kuoleman varjelukset. ♥ (:
okei oon puoliksi kauhuissani myös sen leffan suhteen. .__. KOSKA siis että miten ne on pilannu sen tällä kertaa ja ku niin paljon kaikkia kivoja kuolee. ): not fun not fun not fun.
mutta varmaan überfun ft. Nuunuu ja Oona. ♥

Miittasin tuota ennen Pasilan asemalla muita vuotislaisia ja meinimme viideksi sitten yhdessä Lintsille. Meistä kolme, minä mukaan lukien, sekä myöhemmin mukaan tullut olimme saaneet kunnian päästä haastattelemaan Pottereiden suomentajaa Jaana Kapari-Jattaa, ja tästä palkkioksi saimme sitten vielä ruokailun tämän kanssa sekä kirjapaketit postissa (mistä meidät muuten edes palkittiin..?).
Valokarnevaaleilla oli kyllä hauskaa, vaikka sää ei ollutkaan paras mahdollinen. Hilluimme sitten siinä porukassa Valion baarissa, joka oli myös Potterpisteenä sekä Rosebudin kirjamyyntipisteenä.
Käväisimme myös kuuntelemassa taikatarinoita Velhontuvassa ja keskustelimme tämän velhon kanssa henkeviä. Hän oli muuten käynyt velhokoulunsa Norjassa! Velhontupa oli kyllä hienosti sisustettu, seinillä oli mm. Harry Potterin kutsukirje Tylypahkaan, Rowena Korpinkynnen sekä Salazar Luihuisen kuvat, Tylypahkan oppikirjoja, lentokelvottomia luutia sekä lentävä matto, myös lehtileike jossa kerrottiin Sirius Mustan paosta löytyi sieltä.

Viimeinen kysymys Jaana Kapari-Jatalle:
"Mikä on elämän tarkoitus?"
"Aiotteko odottaa vastauksen? Siinä menee nimittäin pitkään, joten toivottavasti teillä on makuupussit mukana. Mutta ehkä näin nyt voisin sanoa, että elämän tarkoitus on sanoa tarpeeksi monta kertaa päivässä "Emmä tiiä."."

(Vuotiksen ja Finfanfunin nickini on Haltiamieli, älkää siis ihmetelkö. En liity mitenkään täällä Galleriassa olevaan Haltiamieleen, vaikka toivoisinkin sitä nickiä minulle.)

Osaatko kuvitella?
”Hyvä Merri, olemme saaneet tietää että...”
Mitä tapahtuisi jos joukko faneja saisi salaperäiset kirjeet...
”Pyydämme teitä saapumaan Helsinki-Vantaalle elokuun ensimmäisenä tasan klo 12.”
...jotka johdattaisivat heidät unelmien paikkaan...
”Te olette saaneet kunniatehtävän.”
...josta vain harvat osaavat uneksia.
”MINULLE TULI KIRJE!”
Tässä siis se tulee...
”Vau. Täysin toisenlainen kuin kuvittelin.”
...uskomaton matka halki ilmojen...
”Saadanko me lentää?”
...Suomesta Ison-Britannian Lontooseen...
”Öö..My name is Merri.”
...ja sieltä edelleen paikkaan...
”Varokaa päätänne.”
...johon me kaikki haluaisimme.
”Uskomatonta!”
Arvaatko jo paikan?
”Muistakaa pitää tämä kaikki salassa.”
Vuotikseen ja Finiin ilmestyy siis...
”Onko tuo paikka oikeasti olemassa?”
...Haltiamielen ikioma pähkähullu...
”Minä olen sitten Merri, vaikka Haltiamielenä minut tunnettekin.”
...TYLYPAHKA –FICCI VUOTISLAISILLA JA FINILÄISILLÄ!
”Huomatkaa että te kaikki tunnette toisenne jollain tavalla.”
Mitä siis tapahtuisi?
”Miten me päästään sinne kammioon?”
Jos kahdeksan vuotislaista ja finiläistä pääsisi seikkailemaan...
”Metsä on teiltä erityisesti kielletty paikka.”
...Tylypahkaan yhden lukuvuoden ajaksi?
”Minä olen siis teidän apunanne koko vuoden.”
Mukana seikkailussa...
”Tässä on opettajanne, joita ette uskoneet tapaavanne.”
...Severus Kalkaros...
”Eikö hän kuollutkaan?”
...Remus Lupin...
”Onko hän oikeasti ihmissusi?”
...Minerva McGarmiwa...
”Noin vanhako hän olikin?”
...sekä tietysti rehtorina Dumbledore.
”Taukki! Vollotus! Kummallisuus! Nipistys!”
Seikkailujen täyteisenä lukuvuonna...
”Me löydettiin se käytävä!”
...iseeviot –peili löytyy jälleen...
”Mitä te näette?”
...salaisuuksien kammio avautuu taas...
”Te löysitte mitä?”
...kielletty metsä kolutaan läpikotaisin...
”Missä me oikein ollaan?”
...lajittelu hajaannuttaa...
”Pitääkö meidän sitten vihata toisiamme vai?”
...Tylyaho miltei-räjäytetään...
”Se oli oikeasti vahinko!”
...Tylypahka melkein-evakuoidaan...
”Mietittekö yhtään ennenkuin teitte sen?”
...sekä tietysti paljon muuta!
”Mitä me oikein ajattelimme kutsuessamme heidät?”
Kuka selviää vuoden loppuun tässä ficcissä?
”Onko hän oikeasti kuollut?”
Sen saavat lukijat päättää!
”Minäkö olen ainut selvinnyt?”

Title: Unohtumaton matka
Author: Haltiamieli (minä), myös ideoiden antajia kaipailen.
Beta: Ei ole, mutta sellainen olisi haussa.
Rating: Maksimissaan K13
Genre: Humour, Adventure, Sunspense, Romance, Drama. Kaikkea mahdollista mitä Vuotiksessa sallitaan (Muistetaanhan että siellä on kiellettyä yli K-15 materiaali)! Sekä tietysti se kuuluisa Vuotis/Fin-fic on genrenä.
Warnings: Outoa huumoria, hieman ehkä kiroilua.

Tein Harry Potter -fanit sivulla sen tupatestin ja sen mukaan kuulun Puuskupuhiin. Hmm.. Itse epäilen sitä, sillä mielestäni kuulun Korpinkynteen mutta mikä nyt testiin uskomista kieltää? *virnistys* Joten siksipä olen ylpeä puuskupuhilainen, joka on viisas kuin korpinkynsi, rohkea kuin rohkelikko ja kiero kuin luihuinen. Kjäh kjäh.

Lily huokaisi. Ei hän tätä ollut osannut odottaa. Ei tälläistä tunnetta, kuplivaa iloa, joka pyrki tulemaan hänestä ulos. Hän istui hymyillen valkealla liinalla peitetyn pöydän äärellä ja katseli kuinka Sirius tanssi vauhdikkaasti hänelle tuntemattoman tytön kanssa. Remus oli mennyt myös tanssimaan oman parinsa, Maryn kanssa. Peter oli kadonnut johonkin. Mutta kelmeistä ainoastaan yksi sai sen tunteen Lilylle. Poika, James Potter nimeltään. James istui hänen vieressään ja katseli hänen kanssaan tanssilattialle. Sanaakaan he eivät vaihtaneet, istuivat vain siinä vierekkäin ja katselivat ystäviensä iloa näissä päättäjäisissä. Tämä oli viimeinen ilta heille kaikille. Viimeinen ilta Tylypahkassa. Huomenna he heräisivät viimeisen kerran makuusaleissaan, sulkisivat arkkunsa lopullisesti ja astelisivat aamiaiselle suureen saliin viimeistä kertaa. Sen jälkeen he toisivat arkut eteisaulaan ja lähtisivät Tylyahoon thestralien vetämillä vaunuilla. He astuisivat Tylypahkan pikajunaan viimeisen kerran ja matkaisivat King’s Crossille. Lily tunsi silmiensä kostuvan sen ajattelusta. Hän ei halunnut jättää Tylypahkaa taakseen, hän ei halunnut palata kotiin Petunian ja tämän poikaystävän Vernonin silmien eteen.
”James, mennään tanssimaan.” Sanat yllättivät Lilyn itsensäkin, mutta hän vain nousi ja veti yllättyneen pojan mukanaan tanssilattialle. Hän halusi jotain muuta ajattelemista lähdön sijaan ja tanssimista parempaa hän ei keksinyt. Ja voisi olla mukavaa vaihteeksi tuntea jonkun kädet ympärillä, tuntea olevansa jonkun kanssa. Lily virnisti ajatuksilleen heidän astuessaan tanssilattialle.
James laski kätensä Lilyn alaselälle, Lily nosti kätensä Jamesin olalle ja vapaat kätensä he liittivät yhteen. Rauhallinen musiikki jatkui kun James alkoi viedä Lilyä ympäri tanssilattiaa.

~And dance your final dance
This is your final chance
To hold the one you love
You know you've waited long enough~

Lily hymyili edelleen epäuskoiselle Jamesille.
”Miksi sinulla on tuollainen ilme kasvoillasi?” Lily kysyi hymyillen. He ohittivat Remusin ja Maryn, Mary vilkutti iloisesti hymyillen Lilylle. Remus vinkkasi silmäänsä Jamesille.
”En osaa uskoa sinun juuri pyytäneen minut tanssimaan”, James vastasi. Lily hymyili. Poriseva tunne hänen vatsassaan tuntui kiihtyvän Jamesin matalan äänen tahdissa. Hän ei tiennyt miksi hän oli alkanut nauttia Jamesin seurasta. Ehkä niillä jokailtaisilla partioinneilla oli ollut jotain vaikutusta. Tai sitten hän oli vain tottunut kuulemaan Jamesin äänen. Mutta tämän illan jälkeen, huomisen matkan jälkeen hän ei kuulisi sitä enää koskaan.
”Olemme johtajaoppilaita, ja sinä itse pyysit minut pariksesi. Joten täytyy meidän tanssia edes yksi tanssi”, Lily sanoi yrittäen painaa lähtö-ajatukset mielensä perukoille.
”Ihmettelenkin edelleen miksi suostuit parikseni sen jutun jälkeen”, James mutisi. Hän ilmeisesti edelleen muisti sen hetken, kun Sirius oli huijannut Severuksen rääkyvään röttelöön Remuksen muuttuessa siellä. Lily huokaisi, hän ei halunnut ajatella nyt Severusta, ja painautui yllättäen Jamesia vasten. Siinä tuntui hyvältä. Tuntea pojan tuoksu nenässä, tuntea pojan hengityksen ilmavirta hiuksissa. Lily hymyili hieman.

~So, believe
That magic works
Don't be afraid
Of being hurt
Don't let this magic dies
The answer's there~

”Ei puhuta siitä. Tapahtunut mikä tapahtunut”, Lily sanoi. James nyökkäsi ja painoi huulensä Lilyn punaisiin hiuksiin. Lily virnisti ja painoi poskensa mustahiuksinen pojan rintaa vasten.
”Mitä olet ajatellut tehdä, kun koulu loppuu?” James kysyi. Lily naurahti ja katsoi nyt Jamesia silmiin. Poika oli toivoton, vaikka kuluneen vuoden aikana pojan flirttailut olivatkit alkaneet kiehtoa Lilyä.
”Miksi se sinua kiinnostaa James?” Lily kysyi. Hän piti pojan nimen lausumisesta, vaikka olikin vihannut tätä. Mutta silloin syksyllä, kun he olivat menneet Tylyahoon viha oli muuttunut joksikin muuksi. Lily ei uskaltanut ajatella sitä ääneen, vaikka Mary siitä kovasti vihjailikin.
”No, haluan vain tietää onko minulla mahdollisuutta nähdä sinua enää tämän illan jälkeen”, James sanoi. Lily hymyili.
”Tämä ei ole viimeinen kerta kun näemme toisemme James”, Lily sanoi. James katsoi Lilyä rypistäen kulmiaan, ja hänen oli pakko nauraa pojan ilmeelle.
”Me näemme junassa James. Tuskinpa minulla on muutakaan paikkaa mennä, kuin teidän vaunuosastonne”, Lily sanoi. James hymyili epävarmasti. Hänen ilmeestään oli mahdotonta lukea, mitä hän ajatteli. Lily katsoi Jamesia silmiin ja teki sillä hetkellä huomaamattaan päätöksen, joka mullisti hänen tulevaisuutensa.

~Oh, just look in her eyes
And make your final move
Don't be scared, you want you to
Yeah, it's hard, you must be brave
Don't let this moment slip away...~

Mitään ajattelematta Lily painoi huulensa Jamesin huulille. Poika henkäisi yllättyneenä, mutta vastasi halukkaana suudelmaan. He painautuivat entistä tiiviimmin toisiaan vasten ja Lily raotti huuliaan antaakseen suudelmalle syvyyttä. Kyllä, hän piti Jamesista. Eikä pelkästään pitänyt, vaan rakasti. He alkoivat keinua hiljalleen paikoillaan, toisiaan vasten painautuneina ja edelleen toisiaan suudellen. Jamesin käsi Lilyn alaselällä nousi tämän hiuksiin ja Lily upotti pojan olalla olleen kätensä tämän pörröisiin hiuksiin.
Lopulta, loputtomalta tuntuneen jälkeen huulet erkanivat toisistaan ja he katsoivat toisiaan silmiin. Jamesin pähkinänruskeista silmistä saattoi lukea voitonriemua, iloa ja rakkautta. Lilyn vihreät silmät taas säkenöivät sitä tuttua tempperamenttia ja yllättäen, rakkautta hänen edessään olevaa poikaa kohtaan. James hymyili onnellisena ja Lily vastasi hymyyn. Kyllä. Tuota hymyä Lily rakasti. Ja tuota pilkettä Jamesin silmäkulmassa.

~Now, believe
That magic works
Don't be afraid
Afraid of being hurt
Don't let this magic dies
The answer's there~

Kappaleen loputtua he lähtivät hiljaisina ulos suuresta salista, kiertelemään linnaa viimeisen kerran. He kävivät keittiössä hyvästelemässä kotitontut. He menivät katsomaan pikaisesti liemiluokkaa ja yllätyksekseen tapasivat siellä onnellisesti hymyilevän Kuhnusarvion. He kiersivät loitsuluokassa, muodonmuutosten luokassa. Kaikki luokkahuoneet he kävivät läpi käsi kädessä, muistelemassa niissä koettuja onnen ja surun hetkiä. Loitsuluokassa ja nauroivat muistaessaan kuinka he olivat ensimmäisellä harjoitelleet leijutusloitsua, ja Peter oli hermostuksissaan onnistunut leijuttamaan Lipetitin kattoon. Muodonmuutosten luokassa he muistivat sen tunnin neljännellä kun Sirius oli saanut McGarmiwan sanattomaksi muuttaessaan pulpettinsa, ensiyrittämällä ja vieläpä sanattomasti, kehrääväksi kissaksi. Binnsin luokassa he pysähtyivät muistelemaan Remuksen ja Maryn ensisuudelmaa eräällä kuudennen vuoden tunnilla, kun Binns oli luennoinut Tylypahkan perustamisesta. Tähtitornin huipulla he katselivat hiljaisina tilusten yli ja muistelivat siellä koettuja tähtitiedon tunteja ja niitä lukuisia pareja jotka he olivat tänä vuonna yllättäneet.
”Mitä luulet, voitaisiinkohan me mennä katsomaan kasvihuoneita?” Lily kysyi. James virnisti kelmivirneen ja johdatti Lilyn alas. Monen muotokuvan ja salakäytävän jälkeen Lily huomasi astelevansa Jamesin kanssa järven rantaa pitkin. He katsoivat sen peilityyntä pintaa ja muistivat tahtomattaan viidennellä tapahtuneen sattumuksen. He astelivat sanaakaan sanomatta kasvihuoneille ja hymyillen muistelivat kelmien lukuisia kepposia luihuisille siellä. Hagridin mökille tullessaan he pysähtyivät ja katselivat etäämpänä heiluvaa tällipajua.
”Mitenköhän Remus tulee pärjäämään, kun huomenna lähdemme pois täältä”, Lily mietti ääneen.
”Kuutamo keksii keinon. Ja me autamme häntä”, James hymyili tarkoittaen ”meillä” Siriusta ja Peteriä, sekä tietenkin Lilyä ja Marya.

Vielä jonkin aikaa siellä seisottuaan he lähtivät astelemaan takaisin linnaa kohden.

~Oh, just look in her eyes
And don't believe that magic can die
No, no, no, this magic can't die
So dance your final dance~

Suuresta salista oli Sirius kadonnut parinsa kanssa jonnekin, Remus ja Mary istuivat seinänvierustalla toisiinsa nojaten. James ja Lily palasivat tanssilattialle juuri, kun viimeinen kappale alkoi. Lily katsoi Jamesia silmiin hymyillen ja James katsoi takaisin.
”Minä rakastan sinua Lily”, James kuiskasi.
”Niin minäkin sinua James”, Lily vastasi epäröimättä. He painoivat huulensa toisiaan vasten ja tanssivat hitaan musiikin tahdissa hymyillen, toisensa löytäneinä.

~'Cause this is
Your final chance.~

”Lily, tulisitko vaimokseni?”
”Kyllä tulen James.”

Memoryn saa myös sendiä jos sekin sattuu joltain löytymään. Kuolen kohta ku en enää löydä niitä mistään muutaku jonain epämääräsenä mössönä.